minä haluaisin vauvan!

[äitirapunen]

mutta harmi etten sitä voi tehdä.
miksi vauvakuume tulee aina silloin kun vauva ei sovi kuvioon?
mulle jäi hirveä kammo kuopuksen synnytyksestä,mulla alko vasta työt. olen vasta ruvennut toipumaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta enkä halua sitä enää takaisin.
mulla on kaksi pientä riiviötä jotka koettelee hermoja.
mikä ihme on naisen mieli kun aina tuo vauvakuume yllättää mitä ihmeellisimmissä tilanteissa?

haluisko joku tuoda mulle vauvansa hoitoon? mielummin semmonen alle 6kk :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:

*huokaus*

 

[RouvaRajatapaus]

Niin määki haluisin. On jo työn alla. Saas nähdä milloin tärppää, vai tärppääkö ollenkaan. On mulla kyllä jo tuommonen karvanen vauveli, pieni kisuli. :heart:

 

[Juli05]

Niin mäkin.Yk 5 menossa ja menkkoja tässä kauhulla ootellaan.

 

[touhupeppu]

mulla on tässä sylissä sellanen huippu ihana hymypoika 4kk mutta en kyllä raski antaa hoitoon.Se välillä lutkuttaa nyrkkiä ja sitten se katsoo äitiä ja nauraa ja juttelee. Tässä on ihana olla vauvan kans kääriytyneenä lämpimääm vilttiin.

 

[äitirapunen]

toivottavasti teillä tarppää :heart:
en oikein ymmärrä mistä tämä kuume tuli. posket punottaa ja tulee rauhaton olo kun ajattelenkin vauvoja. mahassa tuntuu semmonen outo olo ja meinaa itku päästä kun ajatteleekin.. kuume tosiaan. :heart: :heart:
kumpa minäkin voisin,mutta vielä ei taida olla aika :heart:

 

[RouvaRajatapaus]

Äitirapunen, minkäikäisiä lapsia sulla on?

 

[Vitsi]

Eihän sulle uskalla vauvaa lainata. Entäs jos koira pissaa senkin päälle. Toisaalta vauva on helpompi pestä kuin villakangastakki. Älä nyt loukkaannut, alkoi vaan huvittamaan

 

[hmmm]

Joo, se kuume on paha siinä vaiheessa kun edellisestä synnytyksestä on 0-2v. Sitten se vähitellen helpottaa, kun näkee, että isoistakin lapsista on hirveä työ ja rahanmeno.

 

[RouvaRajatapaus]

Joo, se kuume on paha siinä vaiheessa kun edellisestä synnytyksestä on 0-2v. Sitten se vähitellen helpottaa, kun näkee, että isoistakin lapsista on hirveä työ ja rahanmeno.

Voi kun helpottaisikin.

 

[Peppari]

Minäkin haluaisin sen vauvan, muttei oo miestä ja oon jo liian vanha

 

[äitirapunen]

Äitirapunen, minkäikäisiä lapsia sulla on?

2 ja 3 vuotiaat pikku riiviöt
sulla?

 

[äitirapunen]

Minäkin haluaisin sen vauvan, muttei oo miestä ja oon jo liian vanha

:hug: :hug:
minkä ikäinen olet??

 

[äitirapunen]

Eihän sulle uskalla vauvaa lainata. Entäs jos koira pissaa senkin päälle. Toisaalta vauva on helpompi pestä kuin villakangastakki. Älä nyt loukkaannut, alkoi vaan huvittamaan

ainiin joo
no, mut vauvaa ei sentäs tarvii pesulaan lähetellä..jotakin positiivistä

 

[Peppari]

Minäkin haluaisin sen vauvan, muttei oo miestä ja oon jo liian vanha

:hug: :hug:
minkä ikäinen olet??

44v

 

[äitirapunen]

Minäkin haluaisin sen vauvan, muttei oo miestä ja oon jo liian vanha

:hug: :hug:
minkä ikäinen olet??

44v

ethän sinä nyt välttämättä liian vanha ole vauvan tekoon. ainut vaan että mies siihen kyllä tarvitaan :hug:

 

[Peppari]

Minäkin haluaisin sen vauvan, muttei oo miestä ja oon jo liian vanha

:hug: :hug:
minkä ikäinen olet??

44v

ethän sinä nyt välttämättä liian vanha ole vauvan tekoon. ainut vaan että mies siihen kyllä tarvitaan :hug:

Juu mulla siis kaksi lasta 13 ja 3v, mutta tosiaan mies hakusessa ja siinä suhteessa jo kiirus.

 

[Rania harmaana]

Minäkin haluaisin vauvan, mutta se ei ole mahdollista. Jos tapahtuisi ihme, niin pitäisin vauvan-mutta silti pelko vauvan sairastumisesta olisi kauhean suuri taakka kantaa. Miten ihminen voi lopettaa vauvakuumeilun? Yritän kohta lähteä lenkille aurinkoiseen kuulaaseen syyssäähän...yritän nauttia elämästä. Mutta koko ajan kroppa ja mieli huutaa vauvaa syliin..on tosi sekava olo ja surullinen. Mulla on kuitenkin kaksi lasta, en voi kokonaan hautautua vauvahaaveisiin. Eilen kattelin lasten vauvakuvia ja surku olo tuli -nuo ajat eivät palaa koskaan. Tämä olo tuntuu niin lapselliselta, onhan ihmisiä -jotka eivät koskaan saa omaa vauvaa ja minä olen saanut pitää kolmea omaa sylissä. Mutta minkäs teet...tuskaani lisää se, etten oikein pääse muutenkaan elämässä nyt eteenpäin. Jos olisin kovassa vauhdissa, en näitä vauvahaaveita miettisikään. Kun saisi edes noususuhdanteesta kiinni..mutta kun minusta tuntuu nyt niin huonolta--olen varma, ettei minua kohtaa enää mikään hyvä.

Anteeksi märehtiminen. Täytyy vain jaksaa odottaa ja yrittää kohti parempia aikoja.

 

[maatuska]

onneks mä saan kohta oman =0)

 

[Peppari]

Minäkin haluaisin vauvan, mutta se ei ole mahdollista. Jos tapahtuisi ihme, niin pitäisin vauvan-mutta silti pelko vauvan sairastumisesta olisi kauhean suuri taakka kantaa. Miten ihminen voi lopettaa vauvakuumeilun? Yritän kohta lähteä lenkille aurinkoiseen kuulaaseen syyssäähän...yritän nauttia elämästä. Mutta koko ajan kroppa ja mieli huutaa vauvaa syliin..on tosi sekava olo ja surullinen. Mulla on kuitenkin kaksi lasta, en voi kokonaan hautautua vauvahaaveisiin. Eilen kattelin lasten vauvakuvia ja surku olo tuli -nuo ajat eivät palaa koskaan. Tämä olo tuntuu niin lapselliselta, onhan ihmisiä -jotka eivät koskaan saa omaa vauvaa ja minä olen saanut pitää kolmea omaa sylissä. Mutta minkäs teet...tuskaani lisää se, etten oikein pääse muutenkaan elämässä nyt eteenpäin. Jos olisin kovassa vauhdissa, en näitä vauvahaaveita miettisikään. Kun saisi edes noususuhdanteesta kiinni..mutta kun minusta tuntuu nyt niin huonolta--olen varma, ettei minua kohtaa enää mikään hyvä.

Anteeksi märehtiminen. Täytyy vain jaksaa odottaa ja yrittää kohti parempia aikoja.

Ei tuo ole mitään märehtimistä, tottakai sinulla on oikeus surra ja varmasti tuntuu ettei millään saa elämästä kiinni.
Mutta kyllä sitä sitten jossain vaiheessa suru helpottaa ja sinulla on onneksi ne lapset jotka tarvitsevat sinua.
En voi edes kuvitella miten kauheaa asiaa joudut läpikäymään.
Toivon sinulle jaksamista ja muutenkin aurinkoa elämääsi :hug:

 

[RouvaRajatapaus]

Äitirapunen, minkäikäisiä lapsia sulla on?

2 ja 3 vuotiaat pikku riiviöt
sulla?

Mulla on monenikäistä mukeloa. Vanhin 13v, seuraava kohta 12v, 8v, vajaa 4v ja 1v5kk. Eli tuollainen poppoo tällä vanhalla mammalla.

 

[kylmä nakki]

Joo, se kuume on paha siinä vaiheessa kun edellisestä synnytyksestä on 0-2v. Sitten se vähitellen helpottaa, kun näkee, että isoistakin lapsista on hirveä työ ja rahanmeno.

no onneksi kerkesi tärpätä pitkän odotuksen jälkeen ennen tuon aikarajan täyttymistä.

plussatuulia kaikille :heart:

 

[metsänpeitto]

Minäkin haluaisin vauvan, mutta se ei ole mahdollista. Jos tapahtuisi ihme, niin pitäisin vauvan-mutta silti pelko vauvan sairastumisesta olisi kauhean suuri taakka kantaa. Miten ihminen voi lopettaa vauvakuumeilun? Yritän kohta lähteä lenkille aurinkoiseen kuulaaseen syyssäähän...yritän nauttia elämästä. Mutta koko ajan kroppa ja mieli huutaa vauvaa syliin..on tosi sekava olo ja surullinen. Mulla on kuitenkin kaksi lasta, en voi kokonaan hautautua vauvahaaveisiin. Eilen kattelin lasten vauvakuvia ja surku olo tuli -nuo ajat eivät palaa koskaan. Tämä olo tuntuu niin lapselliselta, onhan ihmisiä -jotka eivät koskaan saa omaa vauvaa ja minä olen saanut pitää kolmea omaa sylissä. Mutta minkäs teet...tuskaani lisää se, etten oikein pääse muutenkaan elämässä nyt eteenpäin. Jos olisin kovassa vauhdissa, en näitä vauvahaaveita miettisikään. Kun saisi edes noususuhdanteesta kiinni..mutta kun minusta tuntuu nyt niin huonolta--olen varma, ettei minua kohtaa enää mikään hyvä.

Anteeksi märehtiminen. Täytyy vain jaksaa odottaa ja yrittää kohti parempia aikoja.

Minä ajattelin ihan samalla tavalla. Minä en siis menettänyt meidän pientä, mutta koko ikähän tässä eletään sen tiedon kanssa että niin voi tapahtua hänen sairautensa vuoksi.

Ja ajattelin, että minä en ikinä uskalla, vaikka haluaisin. Sitten kuitenkin kävi niin, että tulin raskaaksi yllätyksenä. Ja ajattelin, että minä en tästä ikinä selviä, en ainakaan henkisesti. Alkuraskaus oli kamalaa, loppupuolella alkoi tulla kummallinen varmuus siitä, että tämä lapsi onkin terve. Ja kapinoin sitä vastaan, että ei tässä kuitenkaan käy hyvin.

Ajattelin myös, että en kestäisi synnytystä, enkä kestäisi enää vauva-aikaa joka edellisen lapsen kohdalla oli mustaa ja synkkää ja ahdistavaa. Ajattelin, että pelkäisin tämänkin vauvan kohdalla koko ajan.

Synnytyksessä sain kyllä paniikkikohtauksen. Mutta sen jälkeen on mennyt ihan hyvin. Alussa olin huolissani, mutta huoli väistyi koko ajan pikkuhiljaa. Luulin, että pelkäisin koko ajan. Mutta en pelkää. Tuntuu oudolta, että uskallan laskea vauvan kehtoonsa nukkumaan ja luottaa siihen, että hän siellä elää ja hengittää, vaikka minä en häntä olisi koko ajan vahtimassa.

Rinnalla kulkee koko ajan kuitenkin suru tuon keskimmäisen lapsen vauva-ajasta, sitä miten se ei ollut sitä mitä sen olisi pitänyt olla. Mutta ei tämä ole ollut lainkaan sellaista painajaista, mitä minä olin etukäteen kuvitellut.

Tämä onkin ihan tavallista vauva-arkea.



:hug: