Minä en tiedä äitiydestä mitään...

[Rieputarallaa]

...koska

- minulla on vain yksi lapsi
- raskauteni oli helppo ja lapsi sai alkunsa ilman vuosien yrittämistä
- en synnyttänyt luomuna alakautta vaan sektiolla
- lapseni ei ole kärsinyt koliikista/valvottanut minua öisin
- lapseni ei ole allerginen/muuten sairas
- en ole lapsesi kanssa kotona tämän kolmea ensimmäistä vuotta 24/7 vaan palasin heti vanhempainvapaan jälkeen töihin
- minulla on harrastuksia/omaa aikaa
- minulla on mies, joka osallistuu lapsen hoitoon ja kasvatukseen sekä kodinhoitoon tasaveroisesti kanssani
- en ole aina ja koko ajan tehnyt KAIKKIA lapsen ruokia itse, nukkunut perhepedissä, käyttänyt kestovaippoja enkä myöskään kantoliinaa


Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutten jaksanut kuunnella asiasta avautunutta "ystävääni" enempää. Lähdin kotiin, kelvoton äiti :'(.

 

[kangasajuruoho]

No joo, mäkin olisin lähtenyt.

 

[vieras]

No, ilmeisesti kaverisi sitten tietää.
TOisaalta, sinä et myöskään
ole
-katkeroitunut
-masentunut
-ilkeä
-marttyyri

 

[online]

Hyi sua!

 

[TitsuLiina]

no jopas! Kannattaa moiset arvostelut jättää sen suuremmitta huomioitta. :/

 

[RouvaRajatapaus]

Joo joo, vanha tuttu juttu. Mutta vielä joku jaksaa jauhaa tuota skeidaa.

 

[vieras]

No onpas ystävä en ymmärrä tuollaista ollenkaan! Oikein kilpaillaan "kurjuudella" ts. sillä, kenellä on rankinta. Ihan älytöntä! Olisin lähteyt minäkin ja entinen ystävä olisi tuo.

 

[vieras]

No, ilmeisesti kaverisi sitten tietää.
TOisaalta, sinä et myöskään
ole
-katkeroitunut
-masentunut
-ilkeä
-marttyyri

aivan loistava vastaveto että kummankohan valitsisi mielummin...

 

[sweet baby J]

Tuon perusteella meitä on sitten ainakin kaksi, synnytin kyllä alakautta. :flower:

 

[pikku myy ja haisulimamma]

kehtasko sun kaveri ihan tosissaan sanoo sulle tollasta mä oon muuten samanlainen mutta synnytin kyllä alakautta ja ainiin,kävinhän mä eilen lapsen kanssa baarissakin...

 

[Kärsäpärstäinen]

No jos sä et antanut neuvoja koliikkivauvan hoidosta ja kertonut kuinka helppoa ja mukavaa vauva-aika on ja koliikki on vain vuorovaikutushäiriö tai kertonut kuinka helposti niitä lapsia tehdään kun tulevat ihan tuosta noin vain vahingosSA, niin mä luulen että kaveri aukoi vaan päätään...

 

[Rieputarallaa]

No jos sä et antanut neuvoja koliikkivauvan hoidosta ja kertonut kuinka helppoa ja mukavaa vauva-aika on ja koliikki on vain vuorovaikutushäiriö tai kertonut kuinka helposti niitä lapsia tehdään kun tulevat ihan tuosta noin vain vahingosSA, niin mä luulen että kaveri aukoi vaan päätään...

Tuota joo, en antanut koliikinhoito-ohjeita muuten kuin kysymällä, että joko ovat kokeilleet vyöhyketerapiaa, josta olen kuullut joidenkin saavan apua; en mainostanut ylihelppoa vauva-aikaa (itse kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joten ei se nyt ihan ruusuilla tanssimista ollut, vaikka vauvalla kaikki hyvin olikin) ja senkin kaveri tietää, että mä olen sitä mieltä, että lapsia ei koskaan tehdä, vaan niitä saadaan. Yksikään pieni elämä ei ole itsestäänselvyys vaan suuri lahja.

Joo, väsymystä ja stressiä on kaverilla liikkeellä, kun vuosikausia haudotut vaaleanpunaiset vauvaunelmat onkin vaihtuneet (tänään aikankin) kuraiseen arkeen 4-vuotiaitten kaksospoikien ja 4kk:n ikäisen tytön kotiäitinä.

Kyllä mä siis oikeasti ymmärrän asian ja meinaan hälle illalla soittaa, että joko on perempi olo kun hällä mies tulee nyt päivällä työmatkalta Euroopasta kotiin... vaan oikeasti kyllä loukkaannuin nyt vähän.

 

[metsänpeitto]

Siis sanoikin kaverisi nuo kaikki asiat?

Itse asiassa minä tunnen kyllä yhden äidin, joka ajattelee vähän tuohon tapaan. Muuten en, onneksi, ole tavannut oikeassa elämässä tuollaisia äitejä.

 

[Miia]

Silloin kyllä ymmärrän, jos olet "väärällä sävyllä"/väärällä hetkellä neuvonut toista noissa asioissa, joissa itse olet päässyt helpolla tai muuten kehuskellut. Väsyneellä äidillä voi vähän napsahtaa, jos esim. synnytys on ollut vaikea ja toipuminen kestää, jos helpon synnytyksen kokenut tokaisee, että eihän se tuntunut missään. Tai koliikkilapsen äidille tulee helpon vauvan äiti sanomaan, että laita se vain itsekseen nukkumaan - kyllä se siitä rauhoittuu. Yms.

 

[Kowalski]

Tuota joo, en antanut koliikinhoito-ohjeita muuten kuin kysymällä, että joko ovat kokeilleet vyöhyketerapiaa, josta olen kuullut joidenkin saavan apua

Tiedätkös, mä olisin saattanut ottaa tuon hyvää tarkoittaneen neuvon vittuiluna, jos olisin sopivan väsyneessä ja puolikuolleessa mielentilassa :/ .

Kun odotin esikoista, ja oksensin rajusti päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen, niin arvaa tekikö mieli leipoa lättyyn niitä hyvää tarkoittavia, ystävällisiä sieluja, jotka alkoivat puhumaan inkivääristä, b-vitamiinista ja säännöllisistä välipaloista, koska heidän serkun kumminkaiman naapurin työkaverin tytön miehen siskolla oli raskauspahoinvointia ja nuo keinot auttoi. Kun kaikki oli jo kokeiltu, moneen kertaan, eikä mikään auttanut |O. Halaus, myötätuntoinen katse, ja suun kiinni pitäminen olisi lohduttanut enemmän kuin hyvää tarkoittavat neuvot.

Ehkä ystäväsi, joka epäilemättä on uupunut, turhautunut ja surullinen, JA jo kuullut vyöhyketerapiasta (täälläpäin siitä ei voi olla kuulematta, jos käy vauvansa kanssa neuvolassa, vaikka ei koliikkilapsen äiti olisikaan), koki että hyvää tarkoittanut neuvosi oli se oljenkorsi joka mursi kamelin selän, ja sinä jouduit sijaiskärsijäksi tällä kertaa :hug:

 

[Hei ap!]

No jos sä et antanut neuvoja koliikkivauvan hoidosta ja kertonut kuinka helppoa ja mukavaa vauva-aika on ja koliikki on vain vuorovaikutushäiriö tai kertonut kuinka helposti niitä lapsia tehdään kun tulevat ihan tuosta noin vain vahingosSA, niin mä luulen että kaveri aukoi vaan päätään...

Tuota joo, en antanut koliikinhoito-ohjeita muuten kuin kysymällä, että joko ovat kokeilleet vyöhyketerapiaa, josta olen kuullut joidenkin saavan apua; en mainostanut ylihelppoa vauva-aikaa (itse kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joten ei se nyt ihan ruusuilla tanssimista ollut, vaikka vauvalla kaikki hyvin olikin) ja senkin kaveri tietää, että mä olen sitä mieltä, että lapsia ei koskaan tehdä, vaan niitä saadaan. Yksikään pieni elämä ei ole itsestäänselvyys vaan suuri lahja.

Joo, väsymystä ja stressiä on kaverilla liikkeellä, kun vuosikausia haudotut vaaleanpunaiset vauvaunelmat onkin vaihtuneet (tänään aikankin) kuraiseen arkeen 4-vuotiaitten kaksospoikien ja 4kk:n ikäisen tytön kotiäitinä.

Kyllä mä siis oikeasti ymmärrän asian ja meinaan hälle illalla soittaa, että joko on perempi olo kun hällä mies tulee nyt päivällä työmatkalta Euroopasta kotiin... vaan oikeasti kyllä loukkaannuin nyt vähän.

No jos ystäväsi on ollut YKSIN kolmen noin pienen lapsen kanssa ja mies työmatkalla, niin olisit tarjonnut edes LASTENHOITO apua ittestäs, kun on vaan se yks laps siulla!
Pari tuntiakin olis koko päiväsesti lapsiensa kanssa olevalle helpotus, eikä siulle yhden lapsen äidille mitenkään rankkaa. Olistipa taas voinu mielessäs huokailla, että onneks miulla on vaan YKS laps, kun olisit sen hetken (eli pari tuntia esim) hoitanu neljää lasta....

Ymmärsitkö pointin?! Väsynyt äiti-ihminen päästelee suustaan helposti ilkeyksiä. Että olisit ny auttanut YSTÄVÄÄS ottamalla lapset hoitoos ja sanonu, ett "Rentoudu sie ystäväin hetki, kun kohta rakas miehes tulee työmatkalta, niin et ole hälle kiukkunen.". Näin.

 

[Keikas]

No jos sä et antanut neuvoja koliikkivauvan hoidosta ja kertonut kuinka helppoa ja mukavaa vauva-aika on ja koliikki on vain vuorovaikutushäiriö tai kertonut kuinka helposti niitä lapsia tehdään kun tulevat ihan tuosta noin vain vahingosSA, niin mä luulen että kaveri aukoi vaan päätään...

Tuota joo, en antanut koliikinhoito-ohjeita muuten kuin kysymällä, että joko ovat kokeilleet vyöhyketerapiaa, josta olen kuullut joidenkin saavan apua; en mainostanut ylihelppoa vauva-aikaa (itse kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joten ei se nyt ihan ruusuilla tanssimista ollut, vaikka vauvalla kaikki hyvin olikin) ja senkin kaveri tietää, että mä olen sitä mieltä, että lapsia ei koskaan tehdä, vaan niitä saadaan. Yksikään pieni elämä ei ole itsestäänselvyys vaan suuri lahja.

Joo, väsymystä ja stressiä on kaverilla liikkeellä, kun vuosikausia haudotut vaaleanpunaiset vauvaunelmat onkin vaihtuneet (tänään aikankin) kuraiseen arkeen 4-vuotiaitten kaksospoikien ja 4kk:n ikäisen tytön kotiäitinä.

Kyllä mä siis oikeasti ymmärrän asian ja meinaan hälle illalla soittaa, että joko on perempi olo kun hällä mies tulee nyt päivällä työmatkalta Euroopasta kotiin... vaan oikeasti kyllä loukkaannuin nyt vähän.

No jos ystäväsi on ollut YKSIN kolmen noin pienen lapsen kanssa ja mies työmatkalla, niin olisit tarjonnut edes LASTENHOITO apua ittestäs, kun on vaan se yks laps siulla!
Pari tuntiakin olis koko päiväsesti lapsiensa kanssa olevalle helpotus, eikä siulle yhden lapsen äidille mitenkään rankkaa. Olistipa taas voinu mielessäs huokailla, että onneks miulla on vaan YKS laps, kun olisit sen hetken (eli pari tuntia esim) hoitanu neljää lasta....

Ymmärsitkö pointin?! Väsynyt äiti-ihminen päästelee suustaan helposti ilkeyksiä. Että olisit ny auttanut YSTÄVÄÄS ottamalla lapset hoitoos ja sanonu, ett "Rentoudu sie ystäväin hetki, kun kohta rakas miehes tulee työmatkalta, niin et ole hälle kiukkunen.". Näin.

Voi, miten samaa mieltä.

 

[vinkke]

Kyllä hänen äitiytensä varmaan aika erilaista onkin kuin sinun. Sinä tiedät omasta äitiydestäsi, muta et välttämättä osaa kuvitellakaan millaista hänen arkensa on.

Ja täytyy kyllä sanoa, että helpolla olet noissa luettelemissasi asioissa päässyt, muta hyvä niin.

 

[Näin]

Kaikki olemme erilaisia ja koitetaanpa auttaa ja rohkaista muita äitejä.

 

[mm]

Entä sitten?

 

[Rieputarallaa]

No jos sä et antanut neuvoja koliikkivauvan hoidosta ja kertonut kuinka helppoa ja mukavaa vauva-aika on ja koliikki on vain vuorovaikutushäiriö tai kertonut kuinka helposti niitä lapsia tehdään kun tulevat ihan tuosta noin vain vahingosSA, niin mä luulen että kaveri aukoi vaan päätään...

Tuota joo, en antanut koliikinhoito-ohjeita muuten kuin kysymällä, että joko ovat kokeilleet vyöhyketerapiaa, josta olen kuullut joidenkin saavan apua; en mainostanut ylihelppoa vauva-aikaa (itse kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joten ei se nyt ihan ruusuilla tanssimista ollut, vaikka vauvalla kaikki hyvin olikin) ja senkin kaveri tietää, että mä olen sitä mieltä, että lapsia ei koskaan tehdä, vaan niitä saadaan. Yksikään pieni elämä ei ole itsestäänselvyys vaan suuri lahja.

Joo, väsymystä ja stressiä on kaverilla liikkeellä, kun vuosikausia haudotut vaaleanpunaiset vauvaunelmat onkin vaihtuneet (tänään aikankin) kuraiseen arkeen 4-vuotiaitten kaksospoikien ja 4kk:n ikäisen tytön kotiäitinä.

Kyllä mä siis oikeasti ymmärrän asian ja meinaan hälle illalla soittaa, että joko on perempi olo kun hällä mies tulee nyt päivällä työmatkalta Euroopasta kotiin... vaan oikeasti kyllä loukkaannuin nyt vähän.

No jos ystäväsi on ollut YKSIN kolmen noin pienen lapsen kanssa ja mies työmatkalla, niin olisit tarjonnut edes LASTENHOITO apua ittestäs, kun on vaan se yks laps siulla!
Pari tuntiakin olis koko päiväsesti lapsiensa kanssa olevalle helpotus, eikä siulle yhden lapsen äidille mitenkään rankkaa. Olistipa taas voinu mielessäs huokailla, että onneks miulla on vaan YKS laps, kun olisit sen hetken (eli pari tuntia esim) hoitanu neljää lasta....

Ymmärsitkö pointin?! Väsynyt äiti-ihminen päästelee suustaan helposti ilkeyksiä. Että olisit ny auttanut YSTÄVÄÄS ottamalla lapset hoitoos ja sanonu, ett "Rentoudu sie ystäväin hetki, kun kohta rakas miehes tulee työmatkalta, niin et ole hälle kiukkunen.". Näin.

Hirmu helppo on tuomita taas, kun ei tiedä todellisesta tilanteesta hölkäsen pöläystä. Että kiitos vaan. Tapasimme siis leikkipuistossa aamulla, isommat lapset olivat naapurissa asuvalla mummolla (joka on siis eläkeläisenä ollut koko miehen työmatkan ajan lastenhoitoapuna) hoidossa, ja kaverini pienimmän kanssa vaunulenkillä. Pienintään hän ei päästä silmistään hetkeksikään, kun on kuulemma liian pieni sellaiseen - olen siis tarjoutunut lastenhoitoavuksi aiemmin. Kaveri ei siis tosiaankaan ole ollut koko miehensä matkan aikaa yksin lasten kanssa.

Lisäksi minulla on ihan omakin elämä, ja jossakin välissä pitää huolehtia oman perheen tarpeista. Minulla alkaa huomenna kuukauden mittainen työputki, josta täyspäisenä selviäminen vaatii etukäteissuunnittelua ja -panostusta. Olen siis laittanut ruokaa pakkaseen, siivoillut jne., jotta arki sujuisi mahdollisimman kitkattomasti. Näistä asioista minun siis pitäisi viis veisata kaverini takia - etenkin, kun tämä hyökkäys minun äitiyttäni kohtaan (jonka siis tulkitsen edelleenkin väsymyksestä johtuvaksi) tuli ihan puun takaa. Se miehen poissaolo ei heillä ole mikään sääntö, vaan poikkeustilanne, joten en usko kaverini sen takia olevan uupumispisteessä.

Tulipahan selitettyä, vaikka varmasti ihan turhaan. Kirjoittaja on puolensa ilmiselvästi valinnut. Olen siis ilmiselvästi myös kurja kaveri.

 

[x]

No äläs nyt, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

 

[Scarlett O Harava]

...koska

- minulla on vain yksi lapsi
- raskauteni oli helppo ja lapsi sai alkunsa ilman vuosien yrittämistä
- lapseni ei ole kärsinyt koliikista/valvottanut minua öisin
- lapseni ei ole allerginen/muuten sairas
- en ole lapsesi kanssa kotona tämän kolmea ensimmäistä vuotta 24/7 vaan palasin heti vanhempainvapaan jälkeen töihin
- minulla on harrastuksia/omaa aikaa
- minulla on mies, joka osallistuu lapsen hoitoon ja kasvatukseen sekä kodinhoitoon tasaveroisesti kanssani
- en ole aina ja koko ajan tehnyt KAIKKIA lapsen ruokia itse, nukkunut perhepedissä, käyttänyt kestovaippoja enkä myöskään kantoliinaa

Nämä pätee munkin kohdalla. Olin kyllä jonkun aikaa hoitovapaalla ( /sairaslomalla ) mutta menin työkkärin kautta työharjoitteluun likan ollessa 1v8kk ( en siis saanut edes palkkaa ) Likan isän kanssa olen eronnut, mutta exä on osallistuva isä joka oikeasti haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa =)

Mutta kaikesta tästä huolimatta tunnen tietäväni äitiydestä ja tiedän olevani likalle hyvä äiti, joka on hänelle tärkeä =)

 

[outoa]

Hullut ne puhuu mitä puhuu, älkää antako vaikuttaa.

 

[SaNi-81]

Tuon perusteella meitä on sitten ainakin kaksi, synnytin kyllä alakautta. :flower:

Ja täällä kolmas! Tosin mäkin synnytin alakautta, ja mun lapsella näyttäisi olevan atooppinen ihottuma...