Miltä tuntuu kuulla muiden raskautumisista?

Niin, siinähän se kysymys jo otsikossakin tuli...

Itse ainakin olen huomannut, että en jouluisen keskenmenoni jälkeen pysty tosissani onnittelemaan ketään positiivisesta testituloksesta. Onnittelen toki, mutta en taida olla kokonaan sanojeni takana. Välillä oikein hävettää omat ajatukset.

Tänään juttelin yhden tutun kanssa ja huomasin hänen olevan raskaana, laskettuaika lähes sama, kuin minullakin olisi ollut. Kamala yrittää onnitella ja kysellä vointeja, kun omassa päässä pyörii vain kateus ja suru ja vaikka mitä muuta yhtenä sekamelskana.

Enää ei oikein huvita pyöriä tuolla vauvakuumeisten puolellakaan. Toki minulla vielä on vauvakuume, taitaa olle entistä kovempanakin, mutta jotenkin en jaksa lukea kyselyjä ovislimoista, enkä todellakaan halua kuulla kenenkään iloisia uutisia.

Tällainenko minusta on tulossa, katkera ja kateellinen ämmä?!

 

Tällä hetkellä tänä päivänä en voisi onnitella tai ehkäpä reagoida millään tavoin. V-aaa ja paljon. Olen kateellinen raskaana oleville. Minäkin olen"the bitch".Kun ite ei saa vauvaa en soisi sitä toisillekaan. Tuntuu,että kaikki vastaantulevat mummutkin ovat raskaana...Itse näin vanhana(42v)2km puolessa vuodessa kokeneena ei jaksa olla symppis odottaville,vielä...sorry girls :ashamed:

 

Viuhtis, toivottavasti susta ei ole tulossa katkera ja kateellinen ämmä, kuten asian itse ilmaisit. Tunteesi ovat ihan oikeutettuja mutta ne eivät saa jatkua loputtomiin. Katkeruus ja kateellisuus ovat kuin syöpiä jotka syövät ihmistä sisältäpäin ja tekevät pahaa tuhoa, sekä ihmiselle itselleen että hänen läheisilleen. Joten yritä saada paha olosi purettua jollain tavoin. Puhumalla tai vaikka huutamalla metsässä, mikä nyt vain auttaa sinua.

Tuolla vauvakuume puolellakin on muunkinlaisia pinoja kuin sellaisia missä puhutaan limoista sun muista. Ja tosiaan ei siellä ole pakko käydä. Sitä voi kuumeilla ihan itsekseenkin ja ehkä se on jossain määrin "painevapaata" kuumeiluakin.

Sain itse keskenmenon myös joulukuussa ja se oli tosi kova pala. Surullinen siitä olen edelleenkin, mutta yritän parhaani mukaan jatkaa elämäni elämistä enkä jäädä paikoilleni suremaan. Tässä ei nyt monikaan tuttu ole raskaana, pari vain, jotka ovat äskettäin vasta saaneet tiedon raskaudestaan ja kertoneet myös mulle, varovaisesti tosin. Mutta olen pystynyt heitä onnittelemaan ihan vilpittömän ilahtuneena. Eiväthän heidän raskautensa ole minulta kuitenkaan pois. Toivon vain että joku kaunis päivä pystyn heille ja muillekin läheisilleni kertomaan että meille on tulossa perheenlisäystä. Sitä odotellessa...

Kaikkea hyvää sinulle Viuhtis :hug: