Miltä tuntui?

Kun pääsitte muuttamaan omaan taloon, vastarakennettuun tai jo valmiiseen taloon?
Mies tossa miettii sellasta, kun käytiin ajelemassa omakotitaloalueella.

 

Kävelin muuttolaatikoiden seassa hymyillen niinku hangon keksi ja ajattelin että onko tämä tosiaan meidän

 

Ekat päivät tuntu, kun ois asunu jossain sisustuslehdessä , just, että voiko meillä olla näin ihana talo!!

 

Tuli tunne ekaa kertaa vanhempien tyköä muutettua,että tulin Kotiin

 

Meikäläinen hymyilee, kuin hangon keksi vaikka talo on vielä ihan raakile Mahtaa se olla tunne, kun muuttolaatikot on sisällä ja vihdoinkin ollaan päästy unelmiemme kotiin :heart:

 

Meni joku aika kun kotiutu

 

Upeelle. Lapset nauttii esim. esikko soittaa musiikkia sydämen kyllyydestä eikä tarvitse kieltää (että naapurit häiriintyy).

 

Tuli tunne ekaa kertaa vanhempien tyköä muutettua,että tulin Kotiin

sama mulla. Ei kerrostalokämpäst koskaan tuntunut "kodilta". Tää on nyt se oma koti

 

Ihana tunne olla omassa kodissa! Muutot on ollu aina henkisesti kauheeta miulle, jotenkin ahdistavia, mut tälläkertaa ei kun tietää ettei tää oo väliaikanen ratkasu Ekat päivät oli aika ihmettelemistä , varsinkin sen suhteen että on tilaa vihdoinkin ja parasta on tosi iso keittiö!!!

 

eipä tartti muuttaa pariinkymmeneen vuoteen.. tai ikuna jos hyvä tuuri käy

 

Mulla varmaan tulee ekana epätodellinen olo, että onko tää todella meidän?!? Kaikki lattiat ja seinät ja vessat sun muut on uudet, eikä mitään 20v vanhaa p*skaa. Keittiökin on niin uskomattoman kaunis, että liekö siellä uskaltaa edes kokata

 

Ok. Kiitti kommenteista.

 

Tuli tunne ekaa kertaa vanhempien tyköä muutettua,että tulin Kotiin

sama mulla. Ei kerrostalokämpäst koskaan tuntunut "kodilta". Tää on nyt se oma koti

mulla kans tuo tunne, vaikka uuteen omakotitaloon ei muutettukaan vaan tollaseen sinapin väriseen 70-luvun parakkiin

 

Lapsuudestani muistan tunteita kun muutettiin vanhempieni rakentamaan uuteen omakotitaloon. Se uutuuden tuoksu ja kaikki, upeaa. Ikinä musta ei saa kerrostaloihmistä ja jo tämä rivitaloasuminen alkaa riittämään. Tässä lasten isän kanssa muutamme varmaan uudestaan yhteen ja menemme naimisiin ja ollaan jo kateltu taloja ehkä se ihana haave toteutuu ja saamme yhdessä lasten ja koirien kanssa kokea sen mitä on asua ihan OMASSA talossa eikä koko ajan miettiä mitä voi mihinkin aikaan tehdä ja mitä naapurit ajattelee. Mua ahdistaa tämmönen elämä.
Kaikille oman kodin omistajille paljon onnea!