Miltä kuulostaa, voisikohan minulla olla AD/HD ?

Olen ajatellut mennä lääkäriin, mutta kyselenpä täältä huvikseni ensin.

En pysty keskittymään mihinkään mikä ei ihan kybällä kiinnosta. Koulussa en siksi pärjännyt vaikken ole tyhmä. Niissä aineissa loistin, jotka kiinnostivat, lähinnä taideaineet.

En pysty keskittymään kuin yhteen asiaan samaan aikaan. Jos on pakko yrittää keskittyä useampaan, kaikki menevät mönkään, silloin hermostun.

Olen kärsimätön ja malttamaton, en ole koskaan kehittynyt missään harrastuksessani pitkälle, koska en malta odottaa sitä että alan osata. Olen alisuoriutuja.

Minun on vaikea olla paikallani, ja näytän usein hermostuneelta, koska vähintään liikuttelen jalkojani tms.

Minulta häviää jatkuvasti tärkeitä esineitä, kun en koskaan pysty ihan täysin keskittymään siihen mitä milloinkin teen. Sitten etsin tavaroitani kovalla tohinalla. Kännykkä on hukassa vähintään 3 kertaa päivässä, avaimista puhumattakaan.

Minulla pitää olla monta muikkaria kännykässä, ja lisäksi kalenteri sekä muistilappuja, tai muuten unohdan esim. tapaamiset tai muut. Varsinaisesti muistissani ei ole vikaa, mutta asiat vain menevät aina jotenkin ohi. Tuttavani usein tuskastuvat kun minulle saa kertoa asiat useaan kertaan, kun en muista että ne on jo kerrottu. Todellisuudessa en vain kerrottaessa ole pystynyt keskittymään niihin.

Olen usein ärtyisä ja tuntuu etten saa oikein mitään tekemääni loppuun asti.

Kotini pystyn pitämään järjestyksessä, kunhan ei ole liikaa tavaraa, tai muuten en löydä mitään mistään.

Olenko vain hajamielinen sählä/taiteilijasielu mielestänne, vai kannattaisikohan käydä tutkituttamassa voisiko minulle olle AD/HD?

Opiskelut jäivät aikanaan kesken tuon takia, ja teen raskasta fyysistä työtä jota inhoan. Pystyisin ehkä opiskelemaan vielä, jos minulla todettaisiinkin AD/HD ja saisin siihen lääkityksen. Tyhmä kun en tosiaan ole, ainakaan omasta mielestäni.

Mielipiteitä?

 

[QUOTE="a p";24203348]
Opiskelut jäivät aikanaan kesken tuon takia, ja teen raskasta fyysistä työtä jota inhoan. Pystyisin ehkä opiskelemaan vielä, jos minulla todettaisiinkin AD/HD ja saisin siihen lääkityksen. Tyhmä kun en tosiaan ole, ainakaan omasta mielestäni.
[/QUOTE]

Sanoisin että kannattaa käydä tutkimuksissa.

 

Kuulostaa ihan minulta, paitsi että mä taas yritän koko ajan keskittyä moneen asiaan kerralla, kun yksi ei riitä - ja koti ei tosiaan pysy järjestyksessä! Oon vuosien työn tuloksena saanu itteni pakotettua siivoamaan joka perjantai, ja maanantaihin mennessä kämppä näyttää jo samalta kuin ennen siivoamista.
Ja mulla siis on diagnoosi, joten neuvoisin suakin selvittelemään asiaa enemmän.

 

Ihan kun minusta olisit puhunut.. Joskus tosissaan epäilin, että voiskohan mulla olla, mut en sit koskaan saanut aikaiseksi tutkituttaa asiaa. Opiskellakin olisin halunnut enemmän, mutta kun ei siitä vaan tullut mitään, kun en pysty teoriatunneilla keskittymään pätkän vertaa... Ja hitto sitä määrää, mitä mä teen huolimattomuusvirheitä, aina ja joka asiassa.

Lisäys: Meillä on autonkin pakko olla automaatti, koska mulle on täysin mahdotonta pystyä keskittymään vaihteisiin ja liikenteen seuraamiseen yhtaikaa Pelkkä liikenteen seuraaminenkin on välillä vähän liikaa, heheh..

 

Sanoisin että kannattaa käydä tutkimuksissa.

Ok. Niin olen itsekin ajatellut. Kun tosiaan tuo opiskelu kiinnostaisi, ja tiedän etten kykene siihen ilman jotain keskittymiskykyä parantavaa lääkitystä.

Olin jo keväällä menossa tutkimuksiin, oli aikakin, mutta en olisi päässyt kuin yksityiselle täällä, ja jo eka käynti täällä maksaa kuulemma 200 e, oli silloin huono rahatilanne. Syksyllä pitäisi vähän parantua.

Kun menin terveyskeskukseen pyytämään tutkimuksiin, nuori lääkäri sanoi vain ettei näe kertomukseni perusteella mitään aihetta jatkotutkimuksiin.:-(

 

Kuulostaa tutulta, minulla ei diagnoosia ole, mutta olen itsekin miettinyt, että onkohan mulla adhd.

Mulla ei todellakaan riitä keskittymiskyky juuri mihinkään, kovasti aloitan aina kaikkea, mutta hommat tahtovat jäädä kesken, kun mielenkiinto lopahtaa. Kotia ne saa pidettyä järjestyksessä, vaikka haluaisin, se vaan ei onnistu. Koulussa menestysa ei päätä huimannut, kun en jaksanut keskittyä tylsiin aiheisiin. Saatan esim. lukea yhtä kirjan sivua monta kertaa ja silti en seuraavana päivänä muista mitä siinä luki.

 

Ihan kun minusta olisit puhunut.. Joskus tosissaan epäilin, että voiskohan mulla olla, mut en sit koskaan saanut aikaiseksi tutkituttaa asiaa. Opiskellakin olisin halunnut enemmän, mutta kun ei siitä vaan tullut mitään, kun en pysty teoriatunneilla keskittymään pätkän vertaa... Ja hitto sitä määrää, mitä mä teen huolimattomuusvirheitä, aina ja joka asiassa.

Lisäys: Meillä on autonkin pakko olla automaatti, koska mulle on täysin mahdotonta pystyä keskittymään vaihteisiin ja liikenteen seuraamiseen yhtaikaa Pelkkä liikenteen seuraaminenkin on välillä vähän liikaa, heheh..

Nuo huolimattomuusvirheet tosiaan. Olen ajatellut että onkohan edes sellaista ammattia jossa en tekisi isoja virheitä. Nyt olen vuosia tehnyt työtä jossa virheet eivät haittaa mitään, muta joka ei anna minulle mitään, vain palkan jolla häthätää pärjää.

Ja nuo teoriatunnit. Vaikka kuinka yritän keskittyä asiaan joka ei täysin kiinnosta, niin koko ajan huomaan että ajatukseni ovat lähteneet harhailemaan, enkä ole pitkään aikaan kuullut sanaakaan.:-/ Noin minulle käy aina kun katson tai kuuntelen jotain mikä kestää pitkään.

 

Ihan minulta kuulostat ja mulla on diagnoosi. Ja elämä kyllä helpottui lääkityksen myötä. Lekuriin siis vaan heti kun pystyt.

 

[QUOTE="a p";24203426]a nuo teoriatunnit. Vaikka kuinka yritän keskittyä asiaan joka ei täysin kiinnosta, niin koko ajan huomaan että ajatukseni ovat lähteneet harhailemaan, enkä ole pitkään aikaan kuullut sanaakaan.:-/ Noin minulle käy aina kun katson tai kuuntelen jotain mikä kestää pitkään.[/QUOTE]

Joo, niiin tuttua. Ja lukiessa, vaikka olis ihan mielenkiintostakin luettavaa, niin tosiaan saatan lukee monen monta sivua ja sitten todeta, että ei kyllä minkäänlaista hajuakaan mitä siinä luki.
Mulle on kaveri joskus sanonut, että avaruusalus sais laskeutua mun eteen ja mä en huomaisi mitään. Että niin tarkkaavainen mä olen ympäristön suhteen

 

Joo, niiin tuttua. Ja lukiessa, vaikka olis ihan mielenkiintostakin luettavaa, niin tosiaan saatan lukee monen monta sivua ja sitten todeta, että ei kyllä minkäänlaista hajuakaan mitä siinä luki.
Mulle on kaveri joskus sanonut, että avaruusalus sais laskeutua mun eteen ja mä en huomaisi mitään. Että niin tarkkaavainen mä olen ympäristön suhteen

Joo todellakin, munkin eteen voisi vaikka avaruusalus laskeutua enkä välttämättä huomaisi.

Mulle käy aika usein noloja juttuj, esim. melkein aina hississä olen menossa pois väärässä kerroksessa, jos hissi pysähtyy siinä. Lisäksi olen joskus unohtanut ostokseni kaupassa niin että kassa joutuu huutelemaan perään. Joskus olen myös seissyt roskapussi kädessä bussipysäkillä. Näitä tapahtuu aika usein.

Minulle on useaan otteeseen määrätty masennuslääkettä, mutteivät ne ole auttaneet, ja mielestäni en kärsi masennuksesta. Kertomani oireet on mielestäni tulkittu väärin.

 

Ihan minulta kuulostat ja mulla on diagnoosi. Ja elämä kyllä helpottui lääkityksen myötä. Lekuriin siis vaan heti kun pystyt.

Näin teen.

Unohdin mainita tärkeän seikan, siskollani on diagnosoitu AD/HD. Hänestä sen kuitenkin näkee selvemmin, koska hän on ylivilkas, itse taas en ole. Siksi minun kohdallani tuo varmaan on jäänyt huomaamatta.

 

Täälläkin yksi ihan diagnosoitu AD/HD. Ja ihan se ylivilkkauskin löytyy, vaikka sitä ei aina pakosti huomaa muusta kuin tekstin tai puheen määrästä. Keskeneräisiä projekteja täällä on niin paljon etten itsekään pysy perässä. Ja alkujaan mullakin meinattiin että on vain masennus (aikuisiän dg), kunnes joutui sillonen hoitava psykiatri myöntämään et en oo masentunut mutta silti on jotain vialla.

Kumma jos ei lääkäri ota tosissaan, jos siskollasi on ADHD ja olet siitä lääkärillekin maininnut. Oma siskoni saisi suht helposti tuon diagnoosin jos vain kävisi tutkimukset läpi - ja sisko sentään on meistä ollut aina se vilkkaampi tapaus.

 

Minäkin tahtoisin käydä tutkimuksissa, mutta en vain uskalla puhua lääkärille. Meillä on miehellä diagnoosi, pitää minua vielä jonain narkkarina (vaikka en lääkkeitä haluaisi, vastauksia lähinnä itselleni). Ja riittävätkö oireet.

 

Kertomus tosiaan oli kuin mun elamasta, ja niin moni kaveri on kysynyt onko mulla ADHD etta taytyis varmaan tutkituttaa!!!