Äidin roolissa minäkin korostaisin tasa-arvoisuutta. Ainoa asia, joka todella jäi harmittamaan lapsuudestani oli se, että minulta vaadittiin samat asiat kuin veljiltäni, MUTTA siihen päälle vielä vanhanajan kasvatuksen saanut äitini vaati minulta ns. "tyttöjen työt", joihin poikien ei tarvinnut ollenkaan osallistua. Välillä tulikin tunne, että minua 'ruoskitaan' kohtuuttomasti ja pojat saavat vain kisailla, kun minun piti olla koko ajan skarppina ja tietää velvollisuuteni.
Lisäksi kannattaa antaa lasten selvittää ristiriitoja itsenäisesti. Älä ole koko ajan välissä puolustamassa tyttöä - tai vastaavasti poikaa - koska siitä syntyy helposti suosikkiasetelma. Alat pitämään toista lasta ilkeämpänä kuin toista ja suojeluvaistosi kohdistuu enemmän toiseen. Tyttö tuntee itsensä heikoksi, jos tarvitsee turvautua kaikessa äitiin - ja liikaa toisista turvaa hakeva lapsi on vaarassa tuntea itsensä heikoksi myös aikuisena. Poika taas oppii nopeasti käyttämään hyväksi suojelustasi ja suosikin asemaansa, mikä johtaa isoihin ongelmiin sitten myöhemmin.