Toggle sidebar

Miltä tuntuu, kun on VELI? Tytön ja pojan äiti kysyy.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nyt meitä on kaksi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Olen itse ainoa lapsi, mutta tiedän ainakin pari tapausta joissa isoveli on pitkään käyttänyt pikkusiskoa srksuaalisesti hyväksi :( Nyt kun itsellä on esikoinen poika ja kuopus tyttö, tuo mahdollisuus pelottaa.
 
Mulla oli koko pikkulapsuus ajan vain 3 ja 4 vuotta vanhemmat isoveljet esikuvina. Tottakai minusta sitten tuli poikamainen, kun meillä pyöri paljon enemmän poikia kuin tyttöjä.
Tuo nuorempi isoveli omasi suojelunhalun ja kävi joskus kurmuuttamassa minua kiusanneita tyyppejä. Samoin minun tullessa teini-ikään hän toimi toisinaan kuskina ja huolehti, ettei mulle satu mitään. :heart:

Tää vanhempi isoveli taas on ollut melkoisena mentorina mulle. Ihan sama mitä halusin tietää, sieltä tuli erittäin fiksu vastaus, ihan mihin kysymykseen vain. Tosin vasta nyt aikuisena olen huomannut, että hän välillä veti vastaukset ihan lonkalta. :D
Mutta tää vanhempi veli on muuten aivan jossain toisissa sfääreissä, on niin taitava kaikessa mihin ryhtyy. :O
 
Onneksi oli veli. Me siskokset tappelimme aina. Aikuisenakin tulee lähes aina siskojen kanssa sanaharkkaa.
Veljien kanssa on aina mennyt hyvin ja veljet ovat kieltämättä yksi maailman parhaita asioita!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyt meitä on kaksi;26501037:
<3Edelleen siitä äidin roolista haluisin edes jonkun kommentoivan!!<3
Click to expand...

Mun mielestä olisi tärkeää kohdella todella tasa-arvoisesti sisaruksia. Ei mitään "pojat nyt on poikia"-asennetta, että poika saisi vaikka enempi villiyttä/muuta riekkumista anteeksi siksi koska on poika, ja tytölle sellaista ei sallittaisi.

Ja vastauksena muihin kysymyksiin. Mulla on vuoden vanhempi isoveli. Lapsena paljon leikittiin yhdessä mutta myös tapeltiin. Varhaisteininä/teininä tappelu saattoi olla aika rajuakin, en kyllä vaan nyt yhtään muista mistä johtui.

Mitään suojeluasetelmaa ei ole koskaan ollut.

Hyvissä väleissä ollaan nyt aikuisena, asutaan kaukana toisistamme, joten ei nähdä kovin usein, silloin tällöin soitellaan. Ja sitten kun nähdään niin aina on kuitenkin kuin olisi ihan vasta nähty.

Ja mitään ihastumista ei todellakaan ole koskaan ollut, siis aivan täysin selkeästi eri tunne veljeen kuin muihin poikiin.
 
Meillä oli joku vaihe, kun isoveljeni kiusasi, mut onneks se meni aika nopsaan ohi eikä ollut jatkuvaa. Muutoin välit olleet hyvät ja jossain vaiheessa veli oli miltei paras kaveri. Nykyään veljeä tulee nähtyä aivan liian harvoin, kun asuu kauempana perheineen. Näen velkeni lapsia enemmän kuin veljeäni. Mut välit on aina samat, vaik kerran vuodessa nähtäs.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyt meitä on kaksi;26499914:
1) Mikä on parasta, mitä tytön ja pojan äiti voi tehdä, jotta tästä sisarussuhteesta tulee onnistunut?
2) Mikä on pahinta, mitä äiti voi tehdä ja pilata hienon asetelman alkuunsa?
Click to expand...

Tätä vielä mietin, että ei ainakaan kannata mitään sellaista tehdä, minkä kuvittelee muokkaavan sisarusten suhdetta haluamansalaiseksi. En tavallaan ymmärrä tätä kysymystä, että miksi pitäisi jotenkin eri tavalla "tehdä" kuin sisarusten vanhempana yleensä. Kohdella vain tasapuolisesti ja järjestää yhteistä kivaa tekemistä ja vuorotellen molempia miellyttävää tekemistä, mutta ei kai siinä ole mitään eroa, onko kyseessä tyttö ja tyttö, tyttö ja poika vai poika ja poika. Älä liikaa romantisoi tuota veli ja sisko "asetelmaa", äläkä vaadi pojalta jotain suojelua josta puhut monesti. Kohtelet vain rakastavasti, tasapuolisesti ja normaalisti ja annat sisarusten muodostaa itse sisarussuhteensa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katylina:
Usein vitutti, minulla on isoveli ja kaksi pikkuveljeä sekä pikkusisko. Isoveljeni toki piti itseään usein liian isona seuraani ja minä taas tunnuin tuppaavan aina innokkaasti, joten meillä ei kovin hyvät välit olleet nuorempana. Nykyään tullaan ihan toimeen, muttei pahemmin kyläillä yms toistemme luona, meillä ei oikeastaan ole puheenaiheita ynnä muita, veljen elämäntilanne on niin erilainen omaani nähden.
Click to expand...

Täysi peesi. Uskon muutenkin, että aina ne samaa sukupuolta olevat sisarukset ovat läheisempiä keskenään, noin yleisesti siis. Poikkeuksia tietysti aina on.
 
Täytyy kompata myös edellistä. En ymmärrä ap:ltä yhtään tätä sisko-veli-asetelman romantisoimista. Kuulostaa ihan älyttömältä ja omituiseltakin koko keskustelunavaus.
 
Kysyn vielä yhden -taas varmaan aika oudon- kysymyksen. Minut ja siskoni kasvatettiin hyvin vakavassa kodissa ja tyttöjen ns. kiltteys vielä korosti tätä asetelmaa. Emme saaneet "tapella" koskaan. Äitini antoi kasvatuksessa sellaisen kuvan, että tytöt ovat vahvoja ja pärjääviä ja pojat heikompia ja suojelusta tarvitsevia (hänellä ei poikaa ole mutta sukulaisserkkuja kohteli näin).

...juttelin asiasta meidän pojan päiväkotitädin kanssa ja hän sanoi, että omassa lapsuudessaan veli oli suorastaa pelottanut häntä välillä, koska tappeli ja kiusasi niin kovasti. Hän sanoi, että tyttöäkin pitäisi uskoa, jos sanoo, että veli tuntuu nyt leikkivän liian rajuin ottein. Heillä äiti ei nimittäin tätä oikein uskonut.

Miten te veljelliset olette kokeneet, onko veli ollut kotona altavastaajana siskon verbaalisia piikkejä vastaan, vai oletteko te saaneet "tuta" hänen ilkeilynsä mahdin?

En haluaisi olla sokea kummankaan lapsen kokemuksille :)
 
Musta tuntuu jotenkin oudolta, että joku jakaa veljensä tai ylipäänsä sisaruksensa kanssa murheensa. Mulla on veli ja ikäeroa vain muutama vuosi ja meillä ei ole tosiaankaan ikinä ollut sellaiset välit, että lähdettäisiin toisille murheita kertomaan. Lähinnä pidetään omana tietonamme murheemme. Toki on tosi hienoa, jos on niin luottamukselliset ja lämpivät välit, että pystyy jakamaan kaikki murheensa sisarukselleen. Kyllä mäkin olisin sellaiset välit halunnut. Riitelystä vielä, että me on riidelty aina välillä kuten sisarukset yleensä tekeekin. Lähinnä se haukkuja olen ollut minä, mutta huutoja "mee pois!" on enemmän veljeltä kuullut.
 
Äidin roolissa minäkin korostaisin tasa-arvoisuutta. Ainoa asia, joka todella jäi harmittamaan lapsuudestani oli se, että minulta vaadittiin samat asiat kuin veljiltäni, MUTTA siihen päälle vielä vanhanajan kasvatuksen saanut äitini vaati minulta ns. "tyttöjen työt", joihin poikien ei tarvinnut ollenkaan osallistua. Välillä tulikin tunne, että minua 'ruoskitaan' kohtuuttomasti ja pojat saavat vain kisailla, kun minun piti olla koko ajan skarppina ja tietää velvollisuuteni.

Lisäksi kannattaa antaa lasten selvittää ristiriitoja itsenäisesti. Älä ole koko ajan välissä puolustamassa tyttöä - tai vastaavasti poikaa - koska siitä syntyy helposti suosikkiasetelma. Alat pitämään toista lasta ilkeämpänä kuin toista ja suojeluvaistosi kohdistuu enemmän toiseen. Tyttö tuntee itsensä heikoksi, jos tarvitsee turvautua kaikessa äitiin - ja liikaa toisista turvaa hakeva lapsi on vaarassa tuntea itsensä heikoksi myös aikuisena. Poika taas oppii nopeasti käyttämään hyväksi suojelustasi ja suosikin asemaansa, mikä johtaa isoihin ongelmiin sitten myöhemmin.
 
mä oon aina ollu tosi läheinen mun veljen kanssa, ja ollaan edelleen. pienenä on ollu nahisteluita tietenkin, mutta aina veli on ollut todella suojelevainen mua kohtaan. tiedetään aina kaikki toisistamme. mulle veli on ollu aina se kenelle voi kertoa ihan mitä vaan ja pyytää apua yms. edes mun äiti ei tiedä puoliakaan mun asioista joita mun veli tietää.
 
Mä olen kokenut äidin roolin, niin että multa nuorempana ei vaadittu yhtä paljon kuin veljeltä saman ikäisenä oli vaadittu. Mua lellittiin, koska olin nuorin. Jee :D No mutta kyllä meillä muuten aika tasa-arvoisesti kohdeltiin. Riitatilanteissa jotka aiheutui usein siitä, kun veli ärsyyntyi turhasta, kun mähän vain halusin jutella/tehdä sen kanssa jotain, niin se huus lopeta tmv. niin isä suosi häntä ja sanoi, että lopeta mulle... Koin nuorempana, että isä suosi enemmän veljeäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Silja.S:
Äidin roolissa minäkin korostaisin tasa-arvoisuutta. Ainoa asia, joka todella jäi harmittamaan lapsuudestani oli se, että minulta vaadittiin samat asiat kuin veljiltäni, MUTTA siihen päälle vielä vanhanajan kasvatuksen saanut äitini vaati minulta ns. "tyttöjen työt", joihin poikien ei tarvinnut ollenkaan osallistua. Välillä tulikin tunne, että minua 'ruoskitaan' kohtuuttomasti ja pojat saavat vain kisailla, kun minun piti olla koko ajan skarppina ja tietää velvollisuuteni.

Lisäksi kannattaa antaa lasten selvittää ristiriitoja itsenäisesti. Älä ole koko ajan välissä puolustamassa tyttöä - tai vastaavasti poikaa - koska siitä syntyy helposti suosikkiasetelma. Alat pitämään toista lasta ilkeämpänä kuin toista ja suojeluvaistosi kohdistuu enemmän toiseen. Tyttö tuntee itsensä heikoksi, jos tarvitsee turvautua kaikessa äitiin - ja liikaa toisista turvaa hakeva lapsi on vaarassa tuntea itsensä heikoksi myös aikuisena. Poika taas oppii nopeasti käyttämään hyväksi suojelustasi ja suosikin asemaansa, mikä johtaa isoihin ongelmiin sitten myöhemmin.
Click to expand...

Kiitos viisaista sanoista <3 <3
 
[QUOTE="vieras";26501582]Tämä on todellista kärpäsestä härkäsen tekemistä nytten.[/QUOTE]
Alan olla samaa mieltä... Mitäs jos ap vain antaisi asioiden kehkeytyä ja luottaisi omaan äitiyteensä ja terveeseen järkeensä? Vai pitäisikö erityisesti pohtia myös vaikkapa "tyttöyttä"?

Ja kuten joku muu kertoi tuossa jonkin yksittäisen muiston olevan se kaikkein lämpimin, samoin minulla: muistan kun olimme kahdestaan kotosalla, lähdettiin illalla ulos ja veli kyyditti mua polkupyörän tarakalla silloin mielestäni kovin jyrkkää mäkeä ja kovaa vauhtia... Myöhemmin sen saman polkupyörän runko murtui... :D

Äiti ei aina tiennyt kaikkea, se oli parasta sisaruksessa!
 
Pakko kirjoittaa tästä. Niinhän se on, että ei veli mitään ihastumisentunnetta ole tuottanut. Mutta äitini veli joutui sotalapsena Ruotsiin, jäi sinne ja otti vasta 90-luvulla yhteyttä uudestaan jo aika vanhana. Muistan kun tapasivat ja olen ihan varma, että jonkinlaista sähköä oli ilmassa äitini ja enon välillä. Luin vasta netistä tarkemmin, ja ilmiölle on nimikin, Westermarck-efekti :)
 
Palasin kysymään vielä yhden asian:

Onko teistä, joilla veli, se veli tuntunut hauraammalta kuin te? Onko teistä tuntunut, että veli on heikompi kuin te siskot?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa