V
vieras
Vieras
Oli niin kamalaa etten enää lähde siihen hommaan.
Melooni lopulta revittiin ulos. Ja sen pikkusisko tulikin melkein itsekseen kun oli tie selvä. Eli oli kaksoset.
Melooni lopulta revittiin ulos. Ja sen pikkusisko tulikin melkein itsekseen kun oli tie selvä. Eli oli kaksoset.
Se oli pahin vaihe kun vauva laskeutui ja alkoi painaa peppua. Ne loppuvaiheen supistukset tuntuu kyl aikamoiselta repimiseltä. Ponnistusvaiheet on kahden viimeisen lapsen kohdalla olleet tosi nopeat (10 min ja 5min). Esikoista punnersin puoli tuntia. Johtuen kai siitä ettei ollut vielä kertynyt kokemusta oikeasta ponnistustavasta.
Jännä kyl ettei sitä enää tarkalleen edes muista miltä se synnytyskipu tuntuu juuri siinä tilanteessa! Aivot tuppaa heittämään asian taka-alalle tapahtuman jälkeen.
Jännä kyl ettei sitä enää tarkalleen edes muista miltä se synnytyskipu tuntuu juuri siinä tilanteessa! Aivot tuppaa heittämään asian taka-alalle tapahtuman jälkeen.
N
nojaa
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Sankkuli:
Mulla sama
Mut vaikka se on kamalinta, niin silti se on jotain uskomattoman ihanaa. Kipu on hirveetä mutta synnyttäisin vaikka joka vuosi, jos joku olis raskaana mun puolesta.
A
a
Vieras
Mulla käynnistys ja tipalla supistukset, koska luomusti eivät alkaneet. Supistukset oli mulla ainakin nopean avautumisen jälkeen tosi kipeitä, sellaisia, kun olisi joka kerta potkaissut esim varpaan täysiä johonkin. Silleen hengitys salpaa, kun sattuu niin paljon. Mutta epiduraalin ansiosta ponnistus oli tunnoton ja kivuton.
T
tie
Vieras
Kyl mä luulin synnyttäneeni.. Ainakin muistaisin näin. No kysymykseen vastaisin, että sattui, mutta ei kovin paljon kuitenkaan. Ponnistusvaihe oli kivuton oikeastaan mulla, avautumisessa parit supistukset oli kipeitä, mutta kipu aaltoili eikä ollut läsnä usein. Jos synnyttäminen ois ihan hirveetä ni kai jokaisella olis vaan yks lapsi. Kyllä siitä selviää ja kivut unohtuu kun kuulee sukupuolen ja rääkäsyn, tsemppiä!Alkuperäinen kirjoittaja äiti:se on jokaisella oma kokemus mutta kyllä se sattuu varmaan kaikilla.
ne joilla ei ole käynnistetty niin ei ne oo ees synnyttäneet
äläkä turhaan jännitä!Hei synnytyttäneet! Kun aina sanotaan että avautumisvaihe on pahin niin miksi naiset kuitenkin huutavat eniten ponnistusvaiheessa? Auttaako äänen käyttö vai miksi? Mua kiinnostaa kun en ole vielä "päässy" tätä meloonia synnyttämään
Niin ja miltä se avautuminen käytännössä tuntuu? Vihlomist? Polttoa? Vai minkälaista??
Niin ja miltä se avautuminen käytännössä tuntuu? Vihlomist? Polttoa? Vai minkälaista??
B
Beep
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja cadetta:
Yksi hölmöimmistä asioista on se, että lähdetään vertailemaan kipuja keskenään. :attn:
Kipu on henkilökohtainen asia, jos sua cadetta ei ole sattunut, et silti pysty vähättelemään toisten kipua väittämäksi.
Viimeisessä synnytyksessä kivut kestivät varttitunnin ja ne oli helvetilliset. Olisin kaivannut kivunlievityksiä, mutta hatarasti niitä ehti siinä ajassa saamaan. Tuntui, että lantio repeää liitoksistaan. Seista en enään pystynyt supistuksen aikana, kun jalat petti alta. Mikään mielikuvaharjoittelu etukäteen ei tehnyt tulosta, kun kipu vei voiton. Kipu oli niin kova, etten enään pystynyt hallitsemaan sitä vaan se kangisti koko vartaloni ja tuskalla ja vaivalla pystyin nippanappa keskittyä hengittämiseen. Itse ponnistaminen olikin sitten helpotus, tuntui kuin vain huokailin ponnistellen vauvan ulos.
M
muna
Vieras
Ei se ponnistusvaihe ole paha. Kaksi synnytystä takana, toisessa epiduraali, toisessa ilokaasu, eikä kummassakaan sattunut ollenkaan. Avautuminen oli se tuskallinen osuus.
V
vieras
Vieras
N
nojaa
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:Hei synnytyttäneet! Kun aina sanotaan että avautumisvaihe on pahin niin miksi naiset kuitenkin huutavat eniten ponnistusvaiheessa? Auttaako äänen käyttö vai miksi? Mua kiinnostaa kun en ole vielä "päässy" tätä meloonia synnyttämään
Niin ja miltä se avautuminen käytännössä tuntuu? Vihlomist? Polttoa? Vai minkälaista??
Kipu on kuin menkkakipu x 100. Ponnistusvaiheessa en huutanut enkä ollut kipeä.
M
mammax2
Vieras
En kuvailis kipua järkyttäväksi. Epämukavaa kylläkin. Avautumisvaihe oli sitten ihan toista luokkaa varsinkin ennen kipulääkitystä, mutta se on sellasta positiivista kipua, josta seuraa jotain hyvää eli on kestettävissä...ainakin mulla.
J
jj
Vieras
Ponnistaminen tuntuu siltä että _koko_ alapää repee siitä paineesta. Hyi, hrr. Joo, ja avautumisvaihe, se vasta tuntuukin
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
Juuri näin.
Luulin, että melkein vuosi hermokipua ennen selkäleikkauksia olis valmistanut mua synnytyksee, mutta v*tut. Se oli jotain sanoinkuvailemattoman kamalaa, mutta toisaalta ei tuntunut missään kun oli niin "sekaisin kivusta" Eli mun yhteenvetona olis että "kipu on niin sietämätöntä ettet enää tunne edes kipua"
Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:Hei synnytyttäneet! Kun aina sanotaan että avautumisvaihe on pahin niin miksi naiset kuitenkin huutavat eniten ponnistusvaiheessa? Auttaako äänen käyttö vai miksi? Mua kiinnostaa kun en ole vielä "päässy" tätä meloonia synnyttämään
Niin ja miltä se avautuminen käytännössä tuntuu? Vihlomist? Polttoa? Vai minkälaista??
En mä tainnut viimeisissä synnytyksissä kauheasti ponnistaessa huutaa, mutta ensimmäisissä kyllä. Niissä olin saanut avautumisvaiheessa kohdunsuulle puudukkeet, en tiedä olisi silla osuutta ponnistusvaiheen kivulle. Mutta ainakin niissä repesin enemmän ja se vihlominen, kun vauvan vartalo tuli niitä haavoja viiltäen oli sanoinkuvaamattoman kivulias ja tosiaan huusin kuin hyeena
:ashamed:
?
....
Vieras
Jos sulla on joskus ollut kuukautisten alkaessa sitä kouristuksen tunnetta alamahassa niin supistukset tuntuu siltä x 100. Ja ehkä vieläkin hirveämmältä. En lääkityksistä osaa sanoa kun ei kummassakaan synnytyksessä kivunlievitystä käytetty. En halunnut.
Ponnistaminen taas on sellaista kuin työntäisit jumalattoman isoa paskaa. Siis, ihan tuntuu paskahädältä kun pitää alkaa työntämään ja siltä kuin olisi ummetusta. Ja siihen sitten ne supistuskivut päälle. Esikoista ponnistin 1,5 tuntia (!) ja kuopusta 8 minuuttia. Eli toinen synnytys sujui kuin tanssi. Eka ei... Sitten kun pää on tullut ulos niin loppu vauvasta plumpsahtaakin ihan itsekseen.
Ponnistaminen taas on sellaista kuin työntäisit jumalattoman isoa paskaa. Siis, ihan tuntuu paskahädältä kun pitää alkaa työntämään ja siltä kuin olisi ummetusta. Ja siihen sitten ne supistuskivut päälle. Esikoista ponnistin 1,5 tuntia (!) ja kuopusta 8 minuuttia. Eli toinen synnytys sujui kuin tanssi. Eka ei... Sitten kun pää on tullut ulos niin loppu vauvasta plumpsahtaakin ihan itsekseen.
K
Kokemus
Vieras
Kaksi lasta olen synnyttänyt luomuna, ja kyllä se kovaa hommaa on. Silti, siitä selviää hengissä ja ylpeänä, ja usein haluaa mennä uudestaankin
Esikoisen kohdalla avautumisvaiheen loppu oli pahin kohta, ponnistus oli vain helpottavaa koska tyttö oli kooltaan niin pieni että tuli ulos helposti (12 min).
Toisen kohdalla pahinta olikin yllättäen tuo ponnistus, en osannut tätä ennakoida koska esikoisen ponnistaminen oli niin helppoa. Poika olikin kilon painavampi! Onneksi ponnistin hänetkin ulos 10 minuutissa episiotomian avittamana. Minulla kivut helpottivat heti kun eppari oli leikattu ja kun sen seurauksena poika tuli heti ulos.
Kahden luomusynnytyksen jälkeen on kyllä tunne että selviää mistä vain !
Esikoisen kohdalla avautumisvaiheen loppu oli pahin kohta, ponnistus oli vain helpottavaa koska tyttö oli kooltaan niin pieni että tuli ulos helposti (12 min).
Toisen kohdalla pahinta olikin yllättäen tuo ponnistus, en osannut tätä ennakoida koska esikoisen ponnistaminen oli niin helppoa. Poika olikin kilon painavampi! Onneksi ponnistin hänetkin ulos 10 minuutissa episiotomian avittamana. Minulla kivut helpottivat heti kun eppari oli leikattu ja kun sen seurauksena poika tuli heti ulos.
Kahden luomusynnytyksen jälkeen on kyllä tunne että selviää mistä vain
!
B
Beep
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:Hei synnytyttäneet! Kun aina sanotaan että avautumisvaihe on pahin niin miksi naiset kuitenkin huutavat eniten ponnistusvaiheessa? Auttaako äänen käyttö vai miksi? Mua kiinnostaa kun en ole vielä "päässy" tätä meloonia synnyttämään
Niin ja miltä se avautuminen käytännössä tuntuu? Vihlomist? Polttoa? Vai minkälaista??
Mä en tiedä toisten tuntemuksista, mutta ponnistusvaiheessa pitää jaksaa työntää yhtäjaksoisesti, siitä huuto. Se on rankkaa sen kaiken päätteeksi. Pää kun painoi alhaalla, tuntuu kuin peräaukko räjähtäisi, se on pelottava tunne. Ekassa synnytyksessä olin niin puuduksissa (epiduraalista) että en tuntenut tarvetta ponnistaa, enkä paljon muutakaan, mutta tässä toisessa, hui kun pelästytti kun luulin että siinä repeää pahemminkin.
Avautumisvaiheen supistukset on todella kovia. Kuin menkkakivuissa tai jossain pahassa vatsataudissa jossa on kovat krampit. Supistukset (mulla ainakin) oli niin kovia, että helposti pidättää hengitystä, eikä supistuksen aikaan voi oikein ajatella muuta kuin sitä kipua, niin kovaa se on.
Palkinto on niin ihana, että sen kestää. Pahintahan synnytyksessä on se, että siinä voi mennä niin moni asia pieleen ja jännitys kaikesta pahentaa tuntemuksiakin (mulla ainakin).
Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:Hei synnytyttäneet! Kun aina sanotaan että avautumisvaihe on pahin niin miksi naiset kuitenkin huutavat eniten ponnistusvaiheessa? Auttaako äänen käyttö vai miksi? Mua kiinnostaa kun en ole vielä "päässy" tätä meloonia synnyttämään
Niin ja miltä se avautuminen käytännössä tuntuu? Vihlomist? Polttoa? Vai minkälaista??
Tuo huutojuttu on vähän jännä kyllä...
Itse olen huutanut jonkin verran ponnistaessa, mut en ole tehnyt sitä kivusta koskaan. Se on enemmän jotain sellaista hallitsematonta hommaa, olo on erittäin tukala ja vaikea, vaikkei välttämättä kovin kipeä...tukalaa, sitä se on. Niin tukalaa, että on pakko joskus huutaa.
Avautuminen on äärimmäistä poltetta selässä ja etureisissä...ainakin minulla.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja a:Mulla käynnistys ja tipalla supistukset, koska luomusti eivät alkaneet. Supistukset oli mulla ainakin nopean avautumisen jälkeen tosi kipeitä, sellaisia, kun olisi joka kerta potkaissut esim varpaan täysiä johonkin. Silleen hengitys salpaa, kun sattuu niin paljon. Mutta epiduraalin ansiosta ponnistus oli tunnoton ja kivuton.
Mulla oli just samanlainen synnytys. Tai no supistuksia en ihan noin kuvailisi. Olen nimittäin lyönyt varpaani melko täysillä, eikä se sattunut lähellekään niin paljon kuin pahimmat supistukset. Olo oli sellainen, että en kestä tätä kipua. Itse en pystynyt enää liikkumaan vaan kipu lamaannutti minut. En pystynyt edes puhumaan, kyyneleet kyllä valuivat. Ponnistusvaihe ei tuntunut missään epiduraalin ansiosta.
N
Näin mulla
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:Hei synnytyttäneet! Kun aina sanotaan että avautumisvaihe on pahin niin miksi naiset kuitenkin huutavat eniten ponnistusvaiheessa? Auttaako äänen käyttö vai miksi? Mua kiinnostaa kun en ole vielä "päässy" tätä meloonia synnyttämään
Niin ja miltä se avautuminen käytännössä tuntuu? Vihlomist? Polttoa? Vai minkälaista??
Mä huusin sen takia lähinnä kun en jaksanu enää, olin ihan ryytyny siitä 15tunnin avautumisesta, ja sen takia että tuntu että alapää repee ihan totaalisesti. Ja kai se vähän mua auttoki :-D? Niin, ja huusin koska se ponnistaminen sattui.
Avautuminen tuntu ensin (jälkeenpäin ajateltuna) ihan siedettävältä, mut sattui kuitenkin _paljon_. Poltti ja vihlos (SATTU!) vaan niin saakutisti alamahaan ja selkään... Jossain vaiheessa kävi juu niin ettei enää pystyny ku hädintuskin hengittämään kun ne kivut oli niin kovat.
Similar threads
- Hiirulaisnainen
- Aihe vapaa
- sellaista
- Aihe vapaa