Miltä sinusta tuntuisi jos olisit kuin minä etkä työllistyisi koskaan?

["Vieras"]

[QUOTE="oikea ammattivalittaja";29087999]No en ole ollut pariin vuoteen työkkärin listoilla olin melkein 20v eikä mulle mitään tyrkytetty en päässyt edes työllistämistukitöihin vaikka olisin mielelläni mennyt.[/QUOTE]

Sitten sinua varmaan elättää mies, tai ainakin joku?
Sossuluukulta laitetaan ehdottomasti joihinkin aktiviteetteihin, ja jos noihin ei mene niin leikataan toimeentulotukea.

 

["noh"]

[QUOTE="oikea ammattivalittaja";29088004]Ja huomaisit että se on turhaa hommaa kuten minäkin huomasin. Tajuaisit että elät turhaan.[/QUOTE]

Tai saisin siitä paljon sisältöä elämääni?
Miksi sinusta vapaaehtoistyö oli turhaa? Ja mikä sitten ei olisi turhaa?

 

["Anne"]

[QUOTE="oikea ammattivalittaja";29088016]Opiskelusta ei ole kuin 2,5v aikaa silloin viimeksi opiskelin.[/QUOTE]

JAtkaisin opiskelua niin että löytyisi töitä. (Tai siis niinhän minä teenkin, en halua jäädä työttömäksi joten opiskelen lisää vaikka minulla jo ammatti onkin)

 

["noh"]

Hakeutuisin varmnaan muuten koulunkäyntiavustajan koulutukseen. Se on ihan mielenkiintoista hommaa. Palkka ei päätä huimaa, mutta töitä löytyy ja koulutus kestää, mitä, maksimissaan vuoden.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";29088022]Sitten sinua varmaan elättää mies, tai ainakin joku?
Sossuluukulta laitetaan ehdottomasti joihinkin aktiviteetteihin, ja jos noihin ei mene niin leikataan toimeentulotukea.[/QUOTE]

Joo mies elättää.

 

["vieras"]

En tiedä miltä tuntuisi. Menin 14-vuotiaana ensimmäiseen kesätyöpaikkaani enkä ole koskaan ollut työtön.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="noh";29088027]Hakeutuisin varmnaan muuten koulunkäyntiavustajan koulutukseen. Se on ihan mielenkiintoista hommaa. Palkka ei päätä huimaa, mutta töitä löytyy ja koulutus kestää, mitä, maksimissaan vuoden.[/QUOTE]

Hain en päässyt ehkä heikkolahjaisuuden ja oppimisvaikeuksien takia eivät huoli.

 

["noh"]

[QUOTE="aloittaja";29088040]Hain en päässyt ehkä heikkolahjaisuuden ja oppimisvaikeuksien takia eivät huoli.[/QUOTE]

No varmasti itse hakisin uudestaan ja uudestaan, ja siinä välissä koettaisin päästä tekemään koulunkäyntiavustajan sijaisuuksia. Niihin hommiin kun pääsee ihan ilman koulutustakin.

Olisin myös jo vuosia sitten ilmoittautunut Seuren listoille.
Tai/ja hakenut henkilökohtaisen avustajan paikkoja.

Mites postin tai lehtien jako?
Tai joku vanhusten hoito, sinnehän tarvitaan joka paikassa lisää tekijöitä.

 

[Pink Poodle]

34v. Oikeaa palkkatyötä olen tehnyt elämässäni puoli vuotta. Nyt ollut pisimmän pätkän työttömänä, yli vuoden. Jos ei oteta huomioon kotihoidontuella oltuja viittä vuotta.
Olen käynyt kursseja jos jonkinlaisia, käynyt kymppiluokan kun lapset oli pieniä, kouluttautunut koulunkäyntiavustajaksi, tehnyt harjoitteluja ties missä ja ollut palkkatuella töissä.
Koska oma alani ei työllistä, olen hakenut koulutukseen sosionomiksi. Vielä en ole sinne päässyt mutta toivon että sinnikkyys palkitaan ja kolmas kerta toden sanoo. Koulutusta varten olen kerännyt kokemusta harjotteluista. Eihän niistä rahallisesti voitolle jää kun laskee työmatkakustannukset ym. mutta kokemus karttuu.

 

["vieras"]

Itse olen ollut 16 v lasten kanssa kotona. Nyt sitten 2 viikkoa työkokeilua takana. Työ on kivaa ja nautin siitä. Mutta todellakin elämässä on paljon paljon muutakin. Tuolla muutama muukin työkokeilussa joilla enemmän kokemusta alalta kuin minulla joten epäilen työllistymis mahdollisuuksia.

Eläisin omaa elämääni. Tekisin sitä mistä nauttisin. Kävisin "mummojen" vesijumpassa aamupäivisin. Sisustaisin kotia (oma haasteensa tehdä se ilman rahaa tai max muutamalla kympillä) . Jos kokisin itseni tarpeettomaksi olisi monta ystävää jotka kaipaisivat lisäkäsiä. Eli voisin mennä kaverille siivoamaan tai hoitamaan lapsia.
Vanhusten kanssa en osaa olla luontevasti mutta varmaankin jos sellainen sopisi voisin liittyä johonkin ystäväpalveluun.

En miettisi sitä töihin menoa loputtomiin vaan eläisin sitä elämää mikä minulle on annettu ja nauttisin siitä ainakin pääsääntöisesti.

 

["oikea ammattivalittaja"]

[QUOTE="vieras";29088077]Itse olen ollut 16 v lasten kanssa kotona. Nyt sitten 2 viikkoa työkokeilua takana. Työ on kivaa ja nautin siitä. Mutta todellakin elämässä on paljon paljon muutakin. Tuolla muutama muukin työkokeilussa joilla enemmän kokemusta alalta kuin minulla joten epäilen työllistymis mahdollisuuksia.

Eläisin omaa elämääni. Tekisin sitä mistä nauttisin. Kävisin "mummojen" vesijumpassa aamupäivisin. Sisustaisin kotia (oma haasteensa tehdä se ilman rahaa tai max muutamalla kympillä) . Jos kokisin itseni tarpeettomaksi olisi monta ystävää jotka kaipaisivat lisäkäsiä. Eli voisin mennä kaverille siivoamaan tai hoitamaan lapsia.
Vanhusten kanssa en osaa olla luontevasti mutta varmaankin jos sellainen sopisi voisin liittyä johonkin ystäväpalveluun.

En miettisi sitä töihin menoa loputtomiin vaan eläisin sitä elämää mikä minulle on annettu ja nauttisin siitä ainakin pääsääntöisesti.[/QUOTE]

Tuollaisia juttuja on tullut pari vuosikymmentä tehtyäkin.

 

["vieras"]

[QUOTE="oikea ammattivalittaja";29088088]Tuollaisia juttuja on tullut pari vuosikymmentä tehtyäkin.[/QUOTE]

Sitten pitää vain miettiä mikä oikeasti elämältä haluaa. Jos todella haluat käydä jonkin koulutuksen esim nyt siihen koulunkäyntiavustajaksi. Niin kyllä se oikeasti onnistuu. Otat koululle yhteyttä ja kartoitat opinto-ohjaajan kanssa sun tilanteen ja mahdollisuudet. Vaatii paljon sisua ja päättäväisyyttä iteltään hakata päätä seinään jos kaikki vaatii monin kertaisen työn muihin verrattuna. Mutta jos oikeasti jotain haluaa niin sen kyllä voi saada kun vain tekee töitä sen eteen. Mutta kukaan muu ei tee sinulle valmiiksi mitään eikä sano miten sinun pitää toimia että onnistut.

Miksi sitten ei riitä se mitä sinulla jo on?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";29088115]Sitten pitää vain miettiä mikä oikeasti elämältä haluaa. Jos todella haluat käydä jonkin koulutuksen esim nyt siihen koulunkäyntiavustajaksi. Niin kyllä se oikeasti onnistuu. Otat koululle yhteyttä ja kartoitat opinto-ohjaajan kanssa sun tilanteen ja mahdollisuudet. Vaatii paljon sisua ja päättäväisyyttä iteltään hakata päätä seinään jos kaikki vaatii monin kertaisen työn muihin verrattuna. Mutta jos oikeasti jotain haluaa niin sen kyllä voi saada kun vain tekee töitä sen eteen. Mutta kukaan muu ei tee sinulle valmiiksi mitään eikä sano miten sinun pitää toimia että onnistut.

Miksi sitten ei riitä se mitä sinulla jo on?[/QUOTE]

Ei mua se opiskelu pelota tiedän että se on kovaa hommaa. Nämä psykologit yms jotka tekevät haastatteluja eivät vaan anna opiskelupaikkaa koska en kuulemma sovi koulunkäyntiavustaja ja lähihoitaja alalle. Ei riitä tämä mitä mulla on. Eihän mulla oikeastaan ole kuin mies ja poika enkä halua olla loppuelämää miehen elätettävän.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";29088127]Ei mua se opiskelu pelota tiedän että se on kovaa hommaa. Nämä psykologit yms jotka tekevät haastatteluja eivät vaan anna opiskelupaikkaa koska en kuulemma sovi koulunkäyntiavustaja ja lähihoitaja alalle. Ei riitä tämä mitä mulla on. Eihän mulla oikeastaan ole kuin mies ja poika enkä halua olla loppuelämää miehen elätettävän.[/QUOTE]

Sitten jokin muu ala mihin ei vaadita psykologin testejä.
Tai ite varmaan perustaisin sit jonkin nettiyrityksen. Näin äkkiseltään en tiedä minkä mut jonkin mikä ei vaadi kovin isoja investointeja alkuun.

Sulla on kuitenkin perhe ja asiat ns hyvin. Miksi hyväntekeväisyys ei riitä työksi? Siitä on huutava pula tässä maassa. Varsinkin lapsiperheet on todella tiukilla. Ala varamummoksi jollekin.
Mitä mieltä mies on sun elättämisestä? Jos sille ok en murehtis enempää.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";29088142]Sitten jokin muu ala mihin ei vaadita psykologin testejä.
Tai ite varmaan perustaisin sit jonkin nettiyrityksen. Näin äkkiseltään en tiedä minkä mut jonkin mikä ei vaadi kovin isoja investointeja alkuun.

Sulla on kuitenkin perhe ja asiat ns hyvin. Miksi hyväntekeväisyys ei riitä työksi? Siitä on huutava pula tässä maassa. Varsinkin lapsiperheet on todella tiukilla. Ala varamummoksi jollekin.
Mitä mieltä mies on sun elättämisestä? Jos sille ok en murehtis enempää.[/QUOTE]

Ei vaan riitä haluan elättää itse itseni en olla miehestä riipuvainen.Voiko 40v alkaa varamummoksi? oma lapsi 5v.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";29088160]Ei vaan riitä haluan elättää itse itseni en olla miehestä riipuvainen.Voiko 40v alkaa varamummoksi? oma lapsi 5v.[/QUOTE]

En tiedä noista varamummoista enempää, kuullut vain niistä. Kannattaa varmaan ottaa selvää. Radiosta kuulin myös jostain ystävä jutusta, perheen mies oli kuollut ja joku mies sitten tuli perheen ystäväksi ja autto arjessa. Kävivät kaupassa, puistossa ym mitä äiti ei olis yksin jaksanut.

Meillä on itellä tilanne että kummassakin mummolassa käydään juhlapyhinä kylässä. eli eivät ole oikeasti läsnä lasten elämässä ja se on todella iso aukko niin meidän kuin lastenkin elämässä. Vaikka ystäviä on paljonkin niin ei se ole sama.

Miten joku fb:n kirppispalstan pitäminen tms? Tuo nettikauppa ois se mun juttu varmaan tuossa tilanteessa.

Mutta todellakin nyt vain miettiä mikä se on mitä elämältä haluaa ja alkaa sitä sitten toteuttamaan. Ja kokemuksesta tiedän että yleensä se ensimmäinen tai toinenkaan suunnitelma ei onnistu eli kaikelle laatia varasuunnitelma. Mitä teen jos tämä ei onnistukaan.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";29088195]En tiedä noista varamummoista enempää, kuullut vain niistä. Kannattaa varmaan ottaa selvää. Radiosta kuulin myös jostain ystävä jutusta, perheen mies oli kuollut ja joku mies sitten tuli perheen ystäväksi ja autto arjessa. Kävivät kaupassa, puistossa ym mitä äiti ei olis yksin jaksanut.

Meillä on itellä tilanne että kummassakin mummolassa käydään juhlapyhinä kylässä. eli eivät ole oikeasti läsnä lasten elämässä ja se on todella iso aukko niin meidän kuin lastenkin elämässä. Vaikka ystäviä on paljonkin niin ei se ole sama.

Miten joku fb:n kirppispalstan pitäminen tms? Tuo nettikauppa ois se mun juttu varmaan tuossa tilanteessa.

Mutta todellakin nyt vain miettiä mikä se on mitä elämältä haluaa ja alkaa sitä sitten toteuttamaan. Ja kokemuksesta tiedän että yleensä se ensimmäinen tai toinenkaan suunnitelma ei onnistu eli kaikelle laatia varasuunnitelma. Mitä teen jos tämä ei onnistukaan.[/QUOTE]

Mieheni ei halua että alan yrittäjäksi en kuulemma siinä pärjäisi en voi vastoin hänen tahtoaan siihen alkaa.

 

["tässä"]

Kamalalta. Mutta en voisikaan kuvitella tilannetta että 20 vuoteen en olisi onnistunut saamaan koulutusta- joka muuten nykyaikana käsittämätöntä kun on verkko-opintoja, monimuotokoulutusta ym.

Töitä, edes harjottelupaikkoja.

Jos olet kaikkea yrittänyt ja mikään ei onnistu, niin peiliin katsomisen paikka. Muutos täytyy lähteä itsestäsi. Joku kirjotti että olet alistuneen oloinen täällä ja se on kyllä totta.

1) Mikä sua kiinnostaa?
2) Mistä haaveilet?
3) Oletko valmis suuriinkin elämänmuutoksiin?

 

[toivo hiipuu]

Minäkin haaveilen lähihoitajan, lastenohjaajan tai sosionomin työstä. Minäkään en ole onnistunut pääsemään läpi soveltuvuuskokeista. Meinaan vielä nyt keväällä yrittää viimeisen kerran. Minulla on merkonomin tutkinto. En vain ole saanut töitä en mitään en edes mitään hanttihommia. Olen ollut useamman kerran työkkärin työharjoitteluissa ja eri kursseilla. Ei apua työllistymisessä. Kehuvat kyllä mutta sitten tulee ikävä kyllä emme tässä heikossa taloustilanteessa saa rekrytoida. Kohta tulee täyteen 2v työttömyyttä. Kovalle ottaa, inhoan tätä työttömänä oloa.

Uskon että työllistyisin jos maailmantalous olis paremmassa kunnossa. Tai jos asuisin jossain muualla. Muuttaminen ei onnistu. Mikäli haluan pitää perhee kasasss ja välttää avoeron.

 

["äiti88"]

Alkaisin tekemään vapaaehtoistöitä, esim. eläinten parissa. En koskaan kokisi turhaksi eläimien auttamista.

Ehkä säkin voisit auttaa jotakin, joka on sun sydäntä lähellä... you know... lapset, elukat, itämeri, norpat.. onhan näitä.

 

["oikea ammattivalittaja"]

Mä olen ollut ystäväpalvelussa, käynyt vanhainkodissa lukemassa mummoille yms ei vaan enää kiinnosta sellainen. Ja tosiaan muuttaakaan ei voi jos ei eroa miehestä koska miehen asiakkaat täällä.

 

["vieras"]

[QUOTE="oikea ammattivalittaja";29088450]Mä olen ollut ystäväpalvelussa, käynyt vanhainkodissa lukemassa mummoille yms ei vaan enää kiinnosta sellainen. Ja tosiaan muuttaakaan ei voi jos ei eroa miehestä koska miehen asiakkaat täällä.[/QUOTE]Aiotko jättää kaiken siis vaan miehes vuoksi? Voithan olla viikot muualla ja viikonloput kotona. Näin ne monet tekee. Ei se mitään eroamista tarkota.

 

["oikea ammattivalittaja"]

[QUOTE="vieras";29088460]Aiotko jättää kaiken siis vaan miehes vuoksi? Voithan olla viikot muualla ja viikonloput kotona. Näin ne monet tekee. Ei se mitään eroamista tarkota.[/QUOTE]

Ehdotin miehelle tuollaista systeemiä joko kuulemma ero tai sitten olen vaan täällä joten kaipa se on pakko täällä olla löytyi töitä tai ei.

 

[Rollolainen]

sopeutuisin tilanteeseen. Minäkin olen nyt olut työtömn toukokujusta lähtien, mutta toimettomana en sitlkti ole. ilatlukiota kutienkin käyn. Vaika siieä ei ehkä mitään hyötyä työllisymiseen ole, niin omakis iloksi kuitenkin.

 

["vieras"]

sopeutuisin tilanteeseen. Minäkin olen nyt olut työtömn toukokujusta lähtien, mutta toimettomana en sitlkti ole. ilatlukiota kutienkin käyn. Vaika siieä ei ehkä mitään hyötyä työllisymiseen ole, niin omakis iloksi kuitenkin.

Sinä olet ollut koko aikuisikäsi työttömänä. Ja sopeutunut liiankin hyvin tilanteeseen.