Alkuperäinen kirjoittaja vierastaja:
Hienoa kaneli, että haluat elää miehesi elättämänä.. Juu yhteiset rahat ja yhteinen hyvä. Sinun oikea tapasi ei ole meidän kaikkien oikea tapa. Ja tuohon miehen työssä käymiseen liittyen vielä Olkinallelle, että minä haluan viettää aikaa mieheni kanssa ja kyllä molempien käydessä töissä näen häntä useammin, kuin jos hän yksin elättäisi perheemme tekemällä reissutöitä kuukausi töissä - viikko kotona mallilla. Tämä on niin tätä minä-minä systeemiä ettei haluta tajuta, että kaikki elää oman parhaansa mukaan elämäänsä. Minua ei häiritse vaikka te olette kotona hoitamassa lapsianne, miksi teitä häiritsee se, että minä käyn töissä?
Näinpä!!
Ja tosiaan kun minusta edelleen on HYVIN pieni vähemmistö se, joka luo uraa lastensa kustannuksella. Jos se nyt oli tässä ketjussa se alkuperäinen ajatus... Näin käsitin...
Kun suurin osa äideistä nykyään hoitaa lapsiaan kotona pidempään kuin esim. oma äitini ja hänen sukupolven äidit ovat lapsiaan hoitaneet. Minä menin mummolle hoitoon 6 kk ikäisenä, ja siitäkin käsittääkseni jo puolet äiti otti "omaa lomaa" töistä. Virallinen äitiysloma taisi kestää sen 3 kk. Nykyään n. 9 kk ja kotihoidontuki siihen päälle, niin lapset voi hoitaa kotona 3-vuotiaaksi ilman että työnantajan puolelta siihen on mitään sanomista. Yhteiskunta tukee. Minusta kun tässä asiassa on menty siinä määrin aika huikea harppaus parempaan suuntaan.
Toisaalta silloin kun minä olin vauva, myös koulutusajat oli keskimäärin lyhyempiä. Harva kävi peruskoulua 9 vuotta, lukiota/amista 3 vuotta ja päälle ammattikorkeaa/yliopistoa vielä 3-6 vuotta. Silloin mentiin koulusta suoraan töihin - ja monesti vakituiseen työhön. Nykyään opiskellaan ikuisuus ja sitten hypitään osa-aikaisissa tai pätkätöissä ja yritetään siinä samalla perustaa perhettä, ottaa asuntolainaa ja maksella sitä pois. Esim. oma äitini on saanut vakituisen työpaikan 19-vuotiaana ja esikoisensa, minut, 25-vuotiaana. Omaan, jo pitkälle maksettuun omakotitaloon. Itse sain ensimmäisen vakkariduunini 28-vuotiaana 2 lapsen asuntovelkaisena äitinä. Toki palkat on nyt paremmat, mutta myös asuminen maksaa aivan tolkuttomasti enemmän. Kuten kaikki muukin! Äitini sanoi, että silloin kun he alkoivat taloa rakentaa, miljoonan velka oli aivan järkyttävän suuri summa johon ei ollut rahkeita liki kenelläkään! Ehkä rikkaimmilla yrityspomoilla. Mitä nykyään saa miljoonalla markalla, n. 170 000 eurolla? Kerrostaloasunnon, vanhan omakotitalon, mutta ei minkäänmoista uutta taloa. Ja noita "miljoonavelkoja" alkaa oikeasti olla jo melko monella lapsiperheellä. Pakko ottaa jos meinaa omassa asua. Ja moni haluaa, sillä se kuitenkin pitkässä juoksussa on edullisempaa kuin vuokralla asuminen.
No joo, olisihan se varmasti jonkun mielestä ihanaa, jos jokainen saisi oman elantonsa omasta pellosta, lapset saisi olla kotona (yksin, kun vanhemmat olisi siellä peltohommissa) kouluikään saakka ja sitten auttaisivat vanhempia peltotöissä, tuvan lämmityksessä, eläinten hoidossa jne. Kenenkään ei tarviisi käydä töissä eikä maksaa veroja ja jos minä kasvattaisin perunaa ja naapuri porkkanaa niin voitaisiin vaihdella hyödykkeitä... :heart:
Ehkä mä kuitenkin olen ihan tyytyväinen tähän nykyiseen elämänmalliin, missä meillä suurimmalla osalla kuitenkin on mahdollisuus VALITA!
