Varmaan lähes jokainen avioliitto päätyisi eroon, jos lusikat laitetaan jakoon silloin kun on paha olla. Ihannetilanteessa asioihin puututtaisiin ja niitä selviteltäisiin heti kun alkaa tuntua pahalta, jotta se paha olo ei pääsisi kasvamaan niin isoksi, että alkaa haaveilla erosta. Jos asiat on päässeet siihen pisteeseen, solmujen aukominen on paljon vaikeampaa.
Meillä on ollut useampi kriisi, viimeisimmästä päästiin yli kun sanoin miehelle, että mulla on niin huono olla meidän suhteessa, että lähden jos hän ei ole halukas muuttamaan asioita, että haluan tehdä kaikkeni sen eteen että molemmilla olisi hyvä olla ja yhteinen elämä voisi jatkua, mutta en voi hoitaa PARIsuhdetta yksin. Mies suostui onneksi mm. hakemaan apua masennukseen. Mun mielestä kannattaa kokeilla kaikkea ennen kuin eroaa, jos vaan toinenkin on suostuvainen. Pitkään kasaantuneet vaikeudet eivät tietenkään selviä yhdellä kunnollisella keskustelulla tai yhdellä lääkärikäynnillä, siihen tarvitaan aikaa ja pieniä muutoksia. Eihän se helppoa ole, mutta jos jaksaa sinnitellä niin kauan että saatte asiat taas toimimaan, teillä on perhe koossa ja terve parisuhde, jossa molemmat voivat hyvin, lapsilla yksi koti. Ehkä ero olisi nopeampi ja helpompi ratkaisu, mutta se ei välttämättä johda hyvään kenenkään kannalta.
Esimerkiksi perheneuvola ja käsittääksnei myös kirkko tarjoavat keskusteluapua niille joilla on ongelmia parisuhteessa. Juttelemaan voi mennä yksin tai erikseen.
