milloin uskalsit kertoa raskaudestasi muille?

[pelokas odottaja]

Milloin kerroit raskaudesta esim. sukulaisille, kavereille, töissä jne?
Vai odotitko että muut huomaa?

Itse olen 14 viikolla raskaana ja vaikka kaikki oli hyvin np-ultrassa niin siltikin en ole uskaltanut kertoa vielä asiasta muille. Jotenkin sitä pelkää että jotain vielä kävisi, esim. keskenmeno tms. Ja sitten ei haluisi selitellä kaikille. Tätä lasta on pitkään toivottu ja odotettu, joten varmaankin siksi pelottaa ettei kaikki menisi hyvin.

Kuitenkin mietityttää että milloin sitä sitten uskaltaa kertoa, onko mikään viikko enää niin turvallinen etteikö mitään kävisi. Ja kaiken lisäksi nolottaa että jos jotain kävisi niin muut pitäisi mua jotenkin epäonnistuneena, vaikka itse en todellakaan pidä muita jos näin käy.

Pitäskö vaan ryhdistäytyä ja kertoa ihmisille kävi miten kävi. Ei tää piilottelukaan helppoa ja rentouttavaa ole.

 

[purjosipuli]

20. viikko alkamassa enkä ole juurikaan kellekään puhunut. Odottelen rakenneultraa.

 

[....]

Ekasta kerrottiin heti vanhemmille, ja kaikki meni hyvin loppuunasti ja toka raskaus ei kerrottu ja meni kesken viikolla 13 kun oltiin jo et pian kerrotaan. No kerrottiin sit keskenmenosta. Sama kai se on milloin kertoa, kun lopputulosta ei koskaan tiedä.

 

["vieras"]

Me kerrottiin perheille ja läheisimmille ystäville np-ultran jälkeen kun saatiin tietää että kaksoset oli tulossa Muut sukulaiset sai tietää sitä mukaa kun meitä tapasivat, samoin kaverit. Töissä kerroin vasta rakenneultran jälkeen kun välissä oli kesäloma, mahakin tosin lomalla pullahti esiin. Oltiin suht varovaisia kun takana oli kaksi keskenmenoa.

 

[Rosabella]

Heti plussattua. Mitäpä sitä salaamaan, varsinkin kun pahoinvointi on ollut heti sitä luokkaa että jokainen huomaa mikä homman nimi on

 

[sdf]

No mitä sitten vaikka kävisi jotain? Ei se sinun vikasi ole etkä sinä siinä epäonnistu. Muut ymmärtäisivät senkin paremmin ja osaisivat tukea ja auttaa.

 

["noh"]

Hoidoista tulin raskaaksi, niin kerroin heti plussan jälkeen niille, jotka tiesi hoidoista. Muutamille tutuille ja sukulaiselle kerrottiin suht alussa, osalle np-ultran jälkeen, osa ei varmaan tiedä vieläkään. En ihmeemmin mainosta asiaa, mutta rv 25+ ja maha on sitä luokkaa, että hankalapa tuota on enää salatakaan. Mitä vaan voi toki sattua milloin vaan, mutta pelossa on turha alkaa rypemään - sitä tietä riittää. Huolta riittää omasta lapsesta lopun elämää, oon ajatellu, että on vauvallekki terveellistä ku äiti miettii iloisia asioita ja on onnellinen, surraan sitten, jos tulee aihetta.

 

["toinen tulossa"]

Sain keskenmenon ennen ensimmäisen lapseni syntymää. Keskenmeno ilmeni ultrassa ja kehitys oli lakannut yli kolme viikkoa ennen ultraa. Tuntui siltä, että kehoni oli hautausmaa. Alkio ei myöskään poistunut lääkkeellisellä tyhjennyksellä vaan jouduin vielä kaavintaan. Aloin pian odottaa uudelleen, enkä vanhempiani ja ihan läheisimpiä ystäviä lukuun kertonut raskaudesta ennen ultraa. En koko raskauden aikana puhunut raskausdesta, ennen kuin se näkyi selvästi. Keskenmeno oli tuolloin vielä kipeä kokemus ja yhdistin sen jotenkin itseeni. Pelkäsin koko ajan, että jotain sattuu. Nyt odotan toista lasta viikolla 5 ja vaikka uskon, että keskenmeno tuntuisi todella pahalta nytkin, ei se tunnu enää yhtä aralta asialta ja olisin jo pian valmis kertomaan odotuksesta. Toistaiseksi tyydyn kertomaan siitä näin anonyymisti.

 

["vieras"]

Siinä vaiheessa, kun 11. viikolla tuli keskenmeno.

 

["sipsi"]

Viikolla 25. työkavereille, kun kesälomalta palasin. Lähisuvulle toki aiemmin, ehkä sen maagisen 12. vkon jälkeen.

Lapsettomuustausta keskenmenoineen takana.