Milloin tunsit olevasi erittäin huono äiti?

Onko joku sellainen tapahtuma tai hetki jolloin olet oikeasti tuntenut morkkista ja ajatellut olevasi kamalan hirveä äiti ilman että siihen on joku ulkopuolinen varsinaisesti vaikuttanut?

Meillä oli tyttö vielä pinnasänky-iässä ja eräänä aamuna heräsin siihen kun imi äänekkäästi tuttipullosta klimpiksi pilaantunutta maitoa. Pullo oli jäänyt patjan ja päädyn väliin ja siellä saanut rauhassa hapantua... :O

Oli sitten kamala olo, omaa lastani myrkytän kun en ole pulloa huomannut...

 

Mun tähtihetkeni oli silloin, kun pamautin auton takaluukun kiinni. Kuului kumahdus, eikä luukku sulkeutunut. Ihmettelin, että mikäs sitä luukkua vaivaa, ja täräytin vielä kerran tai kahdesti, samanlainen outo kumahdus kuului.

Sitten vierestäni kuului pienellä äänellä: "Äiti hei. Auts!"

Esikoisen pää oli välissä :snotty:

 

joka kerta kun poika avaa suunsa..... murrosiässä oleva ja olen tyhmä idiootti kun en ymmärrä mitään pojan sanoja lainaten. meillä kun on säännöt eikä kellään muulla ole sääntöjä kaikka saavat mennä miten haluavat........................

 

Mun tähtihetkeni oli silloin, kun pamautin auton takaluukun kiinni. Kuului kumahdus, eikä luukku sulkeutunut. Ihmettelin, että mikäs sitä luukkua vaivaa, ja täräytin vielä kerran tai kahdesti, samanlainen outo kumahdus kuului.

Sitten vierestäni kuului pienellä äänellä: "Äiti hei. Auts!"

Esikoisen pää oli välissä :snotty:

auts voisi sanoa.... anteeksi kovin mutta kun luin niin pääsi pikku hymy........

 

Mun tähtihetkeni oli silloin, kun pamautin auton takaluukun kiinni. Kuului kumahdus, eikä luukku sulkeutunut. Ihmettelin, että mikäs sitä luukkua vaivaa, ja täräytin vielä kerran tai kahdesti, samanlainen outo kumahdus kuului.

Sitten vierestäni kuului pienellä äänellä: "Äiti hei. Auts!"

Esikoisen pää oli välissä :snotty:

Ai kauhee!

 

Mun tähtihetkeni oli silloin, kun pamautin auton takaluukun kiinni. Kuului kumahdus, eikä luukku sulkeutunut. Ihmettelin, että mikäs sitä luukkua vaivaa, ja täräytin vielä kerran tai kahdesti, samanlainen outo kumahdus kuului.

Sitten vierestäni kuului pienellä äänellä: "Äiti hei. Auts!"

Esikoisen pää oli välissä :snotty:

auts tuliko siitä mitään?

 

Onko joku sellainen tapahtuma tai hetki jolloin olet oikeasti tuntenut morkkista ja ajatellut olevasi kamalan hirveä äiti ilman että siihen on joku ulkopuolinen varsinaisesti vaikuttanut?

Meillä oli tyttö vielä pinnasänky-iässä ja eräänä aamuna heräsin siihen kun imi äänekkäästi tuttipullosta klimpiksi pilaantunutta maitoa. Pullo oli jäänyt patjan ja päädyn väliin ja siellä saanut rauhassa hapantua... :O

Oli sitten kamala olo, omaa lastani myrkytän kun en ole pulloa huomannut...

Erittäin ei koskaan, huono varmaan aika usein. Kun on kovin kriittinen ja tempperamenttinen ihminen, ei voi olla tekemättä virheitä!

 

Mun tähtihetkeni oli silloin, kun pamautin auton takaluukun kiinni. Kuului kumahdus, eikä luukku sulkeutunut. Ihmettelin, että mikäs sitä luukkua vaivaa, ja täräytin vielä kerran tai kahdesti, samanlainen outo kumahdus kuului.

Sitten vierestäni kuului pienellä äänellä: "Äiti hei. Auts!"

Esikoisen pää oli välissä :snotty:

auts voisi sanoa.... anteeksi kovin mutta kun luin niin pääsi pikku hymy........

Kuule, me ei olla tälle jutulle koskaan hymyilty.

Me ollaan naurettu :ashamed:
Oikeesti. Mä mutisin siinä tuiman näköisenä että "miksei tää nyt sulkeudu, on se kumma...", luukku vaan kumisee, lapsen pää välissä, ja naapurit katsoo sen näköisinä että mitä hittoa toi touhuaa :snotty:

Eikä lapsikaan loukannut; kurkotteli niin syvälle takaluukkuun, että se sisäosan pehmustettu kohta osui päähän, ei onneksi luukun kova reuna.

 

Nyt koko ajan. Kahden kepin varassa jalka paketissa keikkuessani en pysty hoitamaan vuoden ikäistä poikaani, ja vaikka tiedän etten voi tilanteelle mitään, koen silti välillä olevani huono äiti. On raastavaa kun ei voi hoitaa omaa lastaan :ashamed: :'(

 

Kun menin katsomaan tyttöäni ensimmäisen kerran n. päivä syntymän jälkeen ja olin lähinnä hämilläni enkä tuntenut suurta rakkautta.

 

Mulla on ollut viimeisen kuukauden aikana varmaan joka toinen päivä sellainen olo. Palasin töihin viime kuussa, koska mies jäi lomautusten takia koti-isäksi. Tyttö on vasta 10kk.
Vaikka oon joka ikisen minuutin vapaa-ajastani lapselle antanut (yhtä polttaripäivää lukuun ottamatta, jota en itse suunnitellut) niin tunnen olevani ihan liian vähän kotona. Eilen illalla oli ihana ilta kun sain helliä tyttöä, viihtyi kerrankin sylissä. (ei ole koskaan ollut mikään sylivauva) Aamulla kun lähdin työmatkalle, meinasi itku tulla kun jätin kaksi rakasta sänkyyn nukkumaan. Vasta huomen iltana kotiin.... :ashamed: :'(

 

Mun tähtihetkeni oli silloin, kun pamautin auton takaluukun kiinni. Kuului kumahdus, eikä luukku sulkeutunut. Ihmettelin, että mikäs sitä luukkua vaivaa, ja täräytin vielä kerran tai kahdesti, samanlainen outo kumahdus kuului.

Sitten vierestäni kuului pienellä äänellä: "Äiti hei. Auts!"

Esikoisen pää oli välissä :snotty:

auts voisi sanoa.... anteeksi kovin mutta kun luin niin pääsi pikku hymy........

Kuule, me ei olla tälle jutulle koskaan hymyilty.

Me ollaan naurettu :ashamed:
Oikeesti. Mä mutisin siinä tuiman näköisenä että "miksei tää nyt sulkeudu, on se kumma...", luukku vaan kumisee, lapsen pää välissä, ja naapurit katsoo sen näköisinä että mitä hittoa toi touhuaa :snotty:

Eikä lapsikaan loukannut; kurkotteli niin syvälle takaluukkuun, että se sisäosan pehmustettu kohta osui päähän, ei onneksi luukun kova reuna.

 

åboriginaali:

no kyllä noita voi sattua. tuntuu pahalta sillä hetkellä kun tapahtuu ja jälkeen päin naurattaa ja tulee sillee vähä blondi olo .......................

 

Silloin kun olin unohtanut kuumemittarin pöydälle ja kun seuraavan kerran katsoin niin lapsi alle 2v oli sen rikkonut eikä elohopeaa löytynyt mistään. Koskaan en ole niin hulluna siivonnut olohuonetta :| Sitten ei auttanut kuin lähteä lääkäriin, ensin käännyttivät terveyskeskuksesta pois ja mentiin sitten keskussairaalaan ja siellä röntgeniin.
Kellään ei ollut mitään kiirettä vaikka olen aina luullut että elohopea on kovaa myrkkyä.
Jopa kirurgiksi opiskeleva lääkäri ilkesi sanoa puhelimeen että äiti väittää että lapsi on syönyt kuumemittarin... silloin pääsi helvetti valloilleen ja karjuin täysiä etten perkele ole sellaista väittänyt vaan epäilen että lapsi on syönyt sen elohopean.
Sen koommin ei jääny tavarat lojumaan...ennenkuin toinen lapsi syntyi, mutta se on jo toinen juttu

 

Tää tilanne oli muutama kesä sitten kun kuopus oli semmonen konttausikäinen. Oltiin kesäkuumalla terassilla, esikko oli tullu just uimakoulusta tutun kyydillä ja juteltiin siinä terassilla sit niitä näitä, tää kuopus viipelsi mukana minkä ehti. Rämpyttivät siinä ulko-ovella sit ja minä just ehdin sanoa et älkää pelleilkö sillä et pian on jonkun käsi tai jalka välissä ja siinä samassa yks lapsista heittää ulko-oven täydellä teholla kiinni ja tietty tuon konttausikäisen jalkapöytä välissä. Jalka paisu limpuksi vaikka samantien sai kylmähoitoa, ei muutakun tuttava lapsenvahdiks ja tk:hin tarkastukseen. Tää oli just näitä perinteisiä että kun saa varoituksen sanottua niin samantien kolahtaa.

 

Mun tähtihetkeni oli silloin, kun pamautin auton takaluukun kiinni. Kuului kumahdus, eikä luukku sulkeutunut. Ihmettelin, että mikäs sitä luukkua vaivaa, ja täräytin vielä kerran tai kahdesti, samanlainen outo kumahdus kuului.

Sitten vierestäni kuului pienellä äänellä: "Äiti hei. Auts!"

Esikoisen pää oli välissä :snotty:

auts voisi sanoa.... anteeksi kovin mutta kun luin niin pääsi pikku hymy........

Kuule, me ei olla tälle jutulle koskaan hymyilty.

Me ollaan naurettu :ashamed:
Oikeesti. Mä mutisin siinä tuiman näköisenä että "miksei tää nyt sulkeudu, on se kumma...", luukku vaan kumisee, lapsen pää välissä, ja naapurit katsoo sen näköisinä että mitä hittoa toi touhuaa :snotty:

Eikä lapsikaan loukannut; kurkotteli niin syvälle takaluukkuun, että se sisäosan pehmustettu kohta osui päähän, ei onneksi luukun kova reuna.

 

Kun esikoinen syntyi,en tuntenut mitään häntä kohtaan :/
Kun aloin polttaa kuopuksen odotuksen keskivaiheilla uudestaan tupakkaa |O
Kun esikoinen putosi hoitopöydältä :ashamed:

 

Tähtihetkeni huonojen äitien polulla oli hiljattain kun mulla oli kaksi kirkuvaa poikaa sängyssäni. Pienempi alkoi potkia isompaa päähän joten kannoin hänet huoneesta ulos, suljin oven perässäni. Kirkuminen jatkui oven takana varmaan 5 min, kunnes mies huomasi että lapsi koittaa liikkua eteenpäin mutta sormi on jumissa oven saranapuolella :ashamed: Onneksi ei käynnyt pahemmin, mutta paskaminen olohan siitä jäi. Varsinkin kun poika tuli esittelemään päiväkausia sitä sormea jossa nahat oli kasassa...

 

Mä leikkasin tirpan kynsiä sillai et leikkaus+rimpuilu=päivystysreissu.

 

Tähtihetkeni huonojen äitien polulla oli hiljattain kun mulla oli kaksi kirkuvaa poikaa sängyssäni. Pienempi alkoi potkia isompaa päähän joten kannoin hänet huoneesta ulos, suljin oven perässäni. Kirkuminen jatkui oven takana varmaan 5 min, kunnes mies huomasi että lapsi koittaa liikkua eteenpäin mutta sormi on jumissa oven saranapuolella :ashamed: Onneksi ei käynnyt pahemmin, mutta paskaminen olohan siitä jäi. Varsinkin kun poika tuli esittelemään päiväkausia sitä sormea jossa nahat oli kasassa...

:hug: Vois sattua kelle vain! Varmaan ollut inhottava olo, mutta älä murehdi!

 

olen todella vaativa itselleni äityiden suhteen (koska oma taustani on vaikea). On tietysti päiviä jotka voisi hoitaa paremminkin, mutta mitään megamokaa ei ole vielä onneksi sattunut.

lapset 4v ja 13v

 

olen todella vaativa itselleni äityiden suhteen (koska oma taustani on vaikea). On tietysti päiviä jotka voisi hoitaa paremminkin, mutta mitään megamokaa ei ole vielä onneksi sattunut.

lapset 4v ja 13v

Onnea sulle! Voi kun sitä itekin pystys siihen. Mutta ei sitä lapsella onneks rakkaudesta ole koskaan pulaa vaikka joskus joku moka sattuu tai huono omatunto jostain tulee.

 

olen todella vaativa itselleni äityiden suhteen (koska oma taustani on vaikea). On tietysti päiviä jotka voisi hoitaa paremminkin, mutta mitään megamokaa ei ole vielä onneksi sattunut.

lapset 4v ja 13v

Onnea sulle! Voi kun sitä itekin pystys siihen. Mutta ei sitä lapsella onneks rakkaudesta ole koskaan pulaa vaikka joskus joku moka sattuu tai huono omatunto jostain tulee.

Tosiaan ei homma mokaan kaadu, se on tärkeintä mitä tekee mokan jälkeen.

Voimia kaikille vanhemmille vaativaan mutta niin palkitsevaan työhön!

 

Kyllä otti ja kovaa, ku lapsi putos syöttötuolista ja itse istuin ihan vieressä! Ei voi olla niin tunariäiti!! =(

 

olen todella vaativa itselleni äityiden suhteen (koska oma taustani on vaikea). On tietysti päiviä jotka voisi hoitaa paremminkin, mutta mitään megamokaa ei ole vielä onneksi sattunut.

lapset 4v ja 13v

Onnea sulle! Voi kun sitä itekin pystys siihen. Mutta ei sitä lapsella onneks rakkaudesta ole koskaan pulaa vaikka joskus joku moka sattuu tai huono omatunto jostain tulee.

Mulle tulee aina huonoäiti fiilis kun lapsille tapahtuu jotain. Ja meillä useimmiten sattuu ja tapahtuu. Mm tytöllä on tullut hammas huulesta läpi kun kaatusi silmieni edessä. Samoin kaatusi valvovan silmäni alla niin että leukaan tarvittiin tikit. Silti on tullut huono äiti fiilikset.
Just toissapäivänä tuli huono äiti olo kun 3 vee päätti laskea pienen mutta jyrkän mäennypyn kolmipyörällä niin että takaraivoon tuli haava. Toki sitä mieleellään olisi hyvä äiti jonka lapsille ei satu mitään, mutta kun en mä voi noita 3 pitään kahlittuna mihinkään. 3 koheltavan lapsen kanssa ei ole päivääkään ettei sattuis jotain....