Milloin tämä turhautuneisuus loppuu ??

["angel"]

Olen juuri 20 vuotta täyttänyt nuori ja en jaksa enää!
Minusta on tullut itseäni kohtaan aivan uskomattoman kriittinen, tätä on kestänyt 1½-2 vuotta. Tunnen itseni aivan luuseriksi, koulu loppui juuri, en ole saanut töitä,kämppä pitäisi löytää. Jotenkin kaikki kaatuu niskaan ja pelottaa tulevaisuus, tuleeko minusta koskaan mitään? Entä jos en pääse opiskelemaan, mitä edes haluaisin opiskella ? Olen siis täysin hukassa..Tunnen itseni arvottomaksi luuseriksi.

Tuon kanssa vielä pärjäisi, mutta ulkonäöstäkin on tullut jonkin sortin pakkomielle, tiedän tavallaan olevani kaunis ja välillä hyväksyn itseni. Myös ulkopuolisten mielestä olen kaunis (ei tarkotus kerskua tällä). Toisinaan sitten syynään itseäni hulluuden partaalle; hammas on hieman vinossa,hampaat ei tarpeeksi valkeat,tuo hammas on liian terävä, silmät liian lähellä toisiaan,luomet roikkuvat,olen läski, oho! takapuolessa maailmankaatava raskausarpi,ohuet hiukset,rumat hiukset, oudot korvat,outo nenä, millin liian leveä leuka,pienet rinnat,selluliittiä pyllyssä iiiiks!... lista jatkuisi loputtomiin..

Olen käynyt jo täyttämässä huuliani ja se helpotti vähän, mutten halua mihinkään kauneusleikkauskierteeseen..

Muut näkevät kauneuteni,miksi minä en? ! Haluaisin itsekin nähdä itseni kauniina ja saada jo mielenrauhan sillä nämä ulkonäköjutut pyörivät päässäni koko ajan! Minä myös näen muut kauniina,mutta itseäni pidän kamalana!

Olen jutellut vanhempien kaverieni kanssa ja sanovat että menee iän myötä ohitse, se on kuulemma juurikin tämä 18-20v. tämmöinen kriisi-ikä.. Mutta onko se totta? Onko teillä kellään ollut tällaista ja auttaako tähän muu kuin aika ?!

Olen oikeasti aivan loppu!!! Tuntuu vain että olen ihan idiootti enkä koskaan tule saavuttamaan mitään ja painiskelen loppuikäni näiden lapsellisten ulkonäköongelmien kanssa. Vaadin itseltäni täydellisyyttä ja vähättelen itseäni, en ole mihinkään suoritukseeni tyytyväinen kun "ois sen joku muu tehnyt kuitenkin vielä paremmin". Raastavaa.

 

[----.-----]

Voivoi että teillä teineillä on ongelmat.. Mene hoitoon äläkä täällä itke!

 

[riksby]

Mulla oli ihan sama juttu parikymppisenä! Silloin tunsin että mun tytär on ainut hyvä asia mun elämässä, ja että miten minusta,kammottavasta ämmästä, onkin voinut tulla jotain noin ihanaa
En osaa sanoa mikä siihen auttas, ku mulla se vaan sitte yks kaks loppu, tuosta noin vaan... Peilikuva alkoi näyttää pikkuhiljaa ihanalta, ja isoin juttu oli se, että mun hyvä olo näky uloskinpäin ja teki musta superkauniin ja säteilevän Ei se ole kaunista että on täysin suorat ja valkoiset hampaat tai jotain muuta perinteistä kauneusihannetta, sisäinen kauneus määrittää myös ulkoisen. Jos esimerkiksi Angelina Jolie ei olisi niin hyväntuulinen ja itsevarma, niin kyllä se olis mun mielestä vaan vähä alienin näköinen törröhuuli!

Joten paljon tsemppiä ja lopeta peiliin tuijoittelu ja virheiden keksiminen !

 

["Minna"]

Meidän tytöllä vähän samanlaista. Istuskelee peilin edessä enemmän kuin laki sallii ja tarkastelee itseään. Luulen että on ohimenevää.

 

[Happygirl-91]

En tiedä käytkö enää lukemassa ketjua, mutta voin samaistua suhun täysin, hyvin samantapaista ylä-alamäkeä koin alta parikymppisenä. Nykyään osaa jo hyväksyä sen ettei minunkaan tarvitse olla täydellinen, tuota hoen itselleni monesti. Kun työt, opiskelut ja ihmissuhteet vie niin loppu eikä jaksa edes syödä, ja silti joku latelee vaatimuksiaan niin tuon mantran ääneen sanominen helpottaa. Olet riittävä just sellaisena kuin olet! Vaikutat herkältä ja pohdiskelevalta tytöltä, varmasti tulevaisuudella on paljon annettavaa. Jos kuitenkin koet kriittisyytesi ym tosi raskaana niin käy juttelemassa vaikka tk:n lääkärille? Koulupaikan tai työpaikan tulet saamaan kun on sen aika - nyt pidä välivuosi ja katso rauhassa mikä on se sun juttu. Tsempiä.

 

["angel"]

Kiitti Happygirl! Voi kun olisi vain jo vanhempi ja tietäis mitä elämältä haluaa, ois mies, jonka kanssa haluaa viettää loppuelämänsä ja työpaikka jne..