Milloin on vauvan aika?

[2xäiti]

Muuten samaa mieltä, mutta se, että ei hanki lapsia, ei ole itsekkyyttä sen enempää kuin niiden hankkiminenkaan. Omahan se on sekin valinta.

 

[Maslow]

"Tuosta "Biletys sitä biletys tätä" tekstistä käy ilmi, että periaatteessa mikään noista ei ole este lapsen hankinnalle. Enemmänkin kyse on siitä, että haluaa olla itsekäs ja nautinnonhaluinen."

Minua alkaa pikku hiljaa ottaa pattiin tämä itsekkääksi haukkuminen.

Totuus on, että JOKAINEN ihminen tekee asioita VAIN JA AINOSTAAN itsekkäistä syistä. Ei mistään muusta. Ikinä. Koskaan. Et sinä, et naapurisi, ei kukaan.

Oletteko te koskaan kuulleet Maslowin tarvehierarkiasta? Jos teillä on vähääkään koulutusta, niin olette. Ellette ole, lukekaa. Ehkä sen jälkeen ymmärrätte olevanne itse puhtaasti ja täysin itsekkäitä.

Perusidea on, että jokainen ihminen tekee asioita vain tyydyttääkseen jotain tarvettaan. Lapselliset hankkivat lapsia, koska kokevat saavansa siitä jotain. Samasta syystä lapsettomat jättävät hankkimatta lapsia. Ei kyse ole siitä, että jompi kumpi ihmisryhmä olisi toistaan itsekkäämpi.

 

[n47]

Totuus on, että JOKAINEN ihminen tekee asioita VAIN JA AINOSTAAN itsekkäistä syistä. Ei mistään muusta. Ikinä. Koskaan. Et sinä, et naapurisi, ei kukaan.


No, noin voi kirjoittaa itsekäs ihminen. Ja nuori.

Voin sanoa, että sen tuhannen kertaa elämässäni olen tehnyt asioita epäitsekkäästi, auttanut naapuria, vanhempia ihmisiä, heikompia. Ja entäpä kaikki ne ihmiset, jotka auttoivat pyyteettömästi esim. tsunamin uhreja? Itsekkäitä he olisivat olleet kun olisivat painuneet vuoristoon ja jättäneet toiset oman onnensa nojaan.

Kun omassa elämässä on rakkaita ihmisiä ympärillä, haluaa heille kaikkea hyvää, vaikka se sitten olisi omasta pois.

 

[psykologian opiskelija]

Totuus on, että JOKAINEN ihminen tekee asioita VAIN JA AINOSTAAN itsekkäistä syistä. Ei mistään muusta. Ikinä. Koskaan. Et sinä, et naapurisi, ei kukaan.


No, noin voi kirjoittaa itsekäs ihminen. Ja nuori.

Voin sanoa, että sen tuhannen kertaa elämässäni olen tehnyt asioita epäitsekkäästi, auttanut naapuria, vanhempia ihmisiä, heikompia. Ja entäpä kaikki ne ihmiset, jotka auttoivat pyyteettömästi esim. tsunamin uhreja? Itsekkäitä he olisivat olleet kun olisivat painuneet vuoristoon ja jättäneet toiset oman onnensa nojaan.

Kun omassa elämässä on rakkaita ihmisiä ympärillä, haluaa heille kaikkea hyvää, vaikka se sitten olisi omasta pois.

Mutta kyllähän sinä sen muiden auttamisenkin jostakin omakohtaisesta tarpeesta olet tehnyt. Esim. saadaksesi hyvän omantunnon, tunteaksesi itsesi tarpeelliseksi, tunteaksesi itsesi hyväksi ihmiseksi jne. Ihminen saa yleensä hyvän olon auttaessaan "epäitsekkäästi" muita ja siitä syystä muita nimenomaan autetaan, koska siitä saadaan myös itselle jotakin, eli pohjimmiltaan kaikki ihmisen toiminta on itsekästä, kuten "Maslow" sanoi. Ihmiset kun voivat saada myös ns. sisäisiä palkintoja. Harva ihminen vaan tunnistaa itse niitä syitä, minkä vuoksi hän esim. auttaa muita, enkä nyt tällä tarkoita mitään psyykkisiä ongelmia, vaan ihan ihmisen normaalitilaa.

Nyt jos haluaisin olla ilkeä, voisin sanoa sinulle, että sillä tavalla kuin sinä kirjoitit, voi kirjoittaa vain hyvin yksinkertainen ja itserakas ihminen, joka ei tunnista omia motiivejaan...

 

[hwthwerwevt]

Nyt jos haluaisin olla ilkeä, voisin sanoa sinulle, että sillä tavalla kuin sinä kirjoitit, voi kirjoittaa vain hyvin yksinkertainen ja itserakas ihminen, joka ei tunnista omia motiivejaan...

Psykologian opiskelija puhuu asiaa. Valitettavasti juuri nämä koko elämänsä epäitsekkäästi uhrautuvat marttyyrit ovat juuri niitä pahimmin itsekkäitä ihmisiä. Hoivataan, huolletaan, passataan, uhraudutaan, venytään ja roikutaan toimimattomissa asioissa ja ihmissuhteissa vuodesta toiseen, jotta saadaan mielihyvää siitä 'pyyteettömästä lähimmäisenrakkaudesta'. Ja muistetaan aina kiillottaa sitä kärsimyksen kruunua...

Sanoisin että yksikään ihminen, joka tajuaa joskus tehdä hyvää itselleenkin, ei voi olla täysin itsekäs!

 

[just joo]

Psykologian opiskelija ja hwt....

entäpä kun oikein tarvitsette ystävän apua ja hän kieltäytyy.
Kenties hädän hetkellä tekin pidätte tätä kieltäytyjää itsekkäänä eikä viisaana perimmäiset motiivinsa tunnistavana ihmisenä?

 

[psykologian opiskelija]

Psykologian opiskelija ja hwt....

entäpä kun oikein tarvitsette ystävän apua ja hän kieltäytyy.
Kenties hädän hetkellä tekin pidätte tätä kieltäytyjää itsekkäänä eikä viisaana perimmäiset motiivinsa tunnistavana ihmisenä?

Kaikella kunnioituksella, mutta et tainnut lukea koko viestiäni tai sitten ilmaisin itseni jotenkin huonosti. Yritetäänpä uudelleen... Kuten jo aiemmin sanoin, kaikki ihmisen toiminta on pohjimmiltaan itsekästä, omista tarpeista lähtevää. Auttaessaan "epäitsekkäästi" muita, ihminen saa itselleen yleensä ns. sisäisen palkinnon, eli hyvän olon, kuten puhtaan omantunnon, tunteen siitä, että on tehnyt oikein, ja on hyvä ja tarpeellinen ihminen. Näitä tunteitahan kaikki tarvitsevat, jotkut enemmän toiset vähemmän. Toisinaan muiden auttamisesta voi saada myös ulkoisia, muista ihmisistä riippuvia palkintoja kuten kehuja, mainetta ja kunniaa tai jopa materiaalisia palkintoja, rahaa ym. Näitäkin, varsinkin kehuja, moni auttaja metsästää ihan tietoisestikin, vielä useampi tiedostamattaan. Syy, motiivi muiden auttamiseen on siis aina itsekäs. Mikäli muiden auttamisesta tulisi huono, syyllinen olo ja tunne siitä, että on tehnyt väärin, tuskin kovinkaan moni muita ihmisiä auttaisi. Toki jollekin ihmiselle myös syyllisyys, häpeä ja erilaiset rangaistukset voivat toimia sisäisinä palkintoina, mutta tällöin on usein kyse jostain henkisestä ongelmasta.

Mikäli ystäväni kieltäytyisi auttamasta minua hädän hetkellä, hän tietenkin toimisi itsekkäästi, omista tarpeistaan lähtien, ihan niinkuin auttavainen henkilökin. Hänen tarpeensa vain olisivat sillä hetkellä erilaiset kuin henkilöllä, joka olisi auttanut hädässä olevaa ystävää. Auttamasta kieltäytyvän henkilön syy, tarve olla auttamatta voisi olla vaikkapa itsensä suojeleminen, eli halu pysytellä erossa tilanteesta ja tunteista, jotka olisivat hänelle, ehkä hänen mielenterveydelleen, sillä hetkellä vahingollisia, tai sitten hänellä voisi olla tarve päästä minusta eroon...

Kaikki ihmisen toiminta on siis itsekästä, kaikesta ihminen saa itselleen jotakin. Oletteko koskaan miettineet mitä tarvetta näille keskustelupalstoille kirjoitteleminen teillä palvelee, eli miksi kirjoittelette tänne? Haluatteko ratkaisuehdotuksia joihinkin ongelmiin, vai haluatteko tuntea olevanne hyviä ihmisiä ja auttaa muita heidän ongelmissaan, onko taustalla väittelyntarve, tarve tuntea itsensä viisaammaksi kuin muut, tirkistelynhalu muiden ongelmiin ja tunne siitä, että menee minulla sentään paremmin, vai esim. pelkästään pitkästymisen tunteen poistaminen ja ehkäisy. Jokaisella ihmsellä tietenkin on erilaisia ja yleensä useampiakin syitä tekemisiinsä.

En tainnut sanoa, että omat motiivinsa tunnistava ihminen olisi sen viisaampi tai terveempi kuin kukaan muukaan. Itse asiassa kukaan ei pysty tunnistamaan kaikkien toimiensa taustalla olevia motiiveja ja tarpeita. En minäkään, vaikka psykologiaa opiskelenkin. Monet tarpeet ovat niin perimmäisiä, vietteihin ja itsesuojelu- ym. vaistoihin liittyviä tiedostamattomia juttuja, että niiden tunnistaminen olisi aika mahdotonta. Viestini lopun kirjoitin lähinnä siitä syystä, että minua suunnattomasti ärsytti "n47" "Maslowille" suunnatut sanat, jotka olivat mielestäni ilkeästi ja yksinkertaistavasti sanottu, vaikkakin ne todennäköisesti johtuivat ihan siitä, että n47 ei ymmärtänyt Maslowin viestiä ihan oikein. Joten en voinut vastustaa tarvettani "maksaa samalla mitalla" n47:lle ja tarvettani tuntea itseni fiksummaksi kuin hän ja pyydän anteeksi sitä...

 

[öhhh]

Aikuisten lasten äitinä korvaan särähtää tuo - teemme lapsia sitten kun haluamme.

Pitäisikö niitä sitten tehdä silloin, kun EI halua?

 

[Aika Lapsen]

Lapsen teon aika on sitten kun se on varaa elättää (edes toisella vakiduuni, oma asunto ja säästöjä tai muuta omaisuutta) ja VAIN JOS molemmat sattuvat lasta haluamaan.

 

[Vielä asiasta]

Osalla naisista varmaankin tulee voimakas tarve tulla äidiksi eli siis sitä kuuluisaa vauvakuumetta. Luulen, että isolla osalla tuo vauvakuume ei roihua kovin voimakkaasti tai sitä ei edes tunnista varsinkin, jos opiskelu tai työ vie paljon aikaa ja voimaa. Naiseuden huono puoli on siinä, että biologian kannalta paras aika tulla raskaaksi olisi silloin, kun moni vielä opiskelee. Jos vielä venyttää vauvan hankintaa, alkaakin tulla eteen työn asettamat vaatimukset. Kun vielä odottelee muutaman vuoden, että saa uran käyntiin ja mahdollisuuden parempaan asuntoon jne, niin ikää onkin äkkiä jo 35.

Jos on opiskellut opintolainan turvin ja puolisollakaan tilanne ei ole sen parempi, asutaan ahtaasti, työt ovat pätkätöitä jne, niin kyllähän sellaisessa tilanteessa vaatii vahvaa luottamusta siihen, että asiat järjestyvät, jos siihen elämäntilanteeseen haluaa hankkia lapsia. Tosiasia kumminkin on se, että lasten tekoa ei voi viivyttää loputtomiin.

 

[Spipuli]

Tosiasia kumminkin on se, että lasten tekoa ei voi viivyttää loputtomiin.

Niin. Tämä aika pakottaa tekemään kovia valintoja. Käytännössä ura TAI lapset, mutta jotkut uskalikot yrittävät saada molemmat. On varmaan raskasta heillä.

Onneksi itsellä on jo ohi se tilaisuus. Eipähän tarvitse mitettiä sitäkään asiaa enää.
Ei tullut lapsia, ja urakin meni vituilleen. Keskityn muihin asioihin.

 

[Zii]

Olen "psykologian opiskelijan" kanssa aivan samaa mieltä. Eihän ihminen pysyisi hengissä eikä saisi ns. lauman turvaa, jollei hän ottaisi muita huomioon ja pyrkisi edesauttamaan muidenkin hyvinvointia. Eli muiden etu on myös oma etu. Ja päinvastoin: minua autetaan siksi, että se on myös auttajan etu tavalla tai toisella. Puhumalla asiasta itsekkyytenä (jota se toki on) se saadaan kuullostamaan jotenkin väärältä ja epäreilulta. Eikä itsekkyys tai oman edun tavoittelu ole suinkaan se ainut syy, miksi on muille hyvä. Kyllä siihen myönteisiksikin miellettyjä ajatuksia ja tuntemuksia sisältyy, mm. sympatiaa, empatiaa, vastuuta, hyväntahtoisuutta yms. Ihminen on monimutkainen otus.

Jos oikein miettii vaikkapa pyyteetöntä rakkautta ja ruotii sitä pala palata, niin aika harvaa ihmistä kykenee täysin - huom. täysin - pyyteettömästi rakastamaan. Kyllä rakkaudelta aina jotakin takaisin odottaa. Voiko omaa lastaan rakastaa pyyteettömästi? Ehdoitta ehkä voi, mutta voiko pyyteettömästi? Jo lähtökohta on tavllaan itsekäs: hän on MINUN lapseni. Mutta mitä sitten: eikö ole tärkeintä, että rakastaa. Ja onhan se tärkeää, että saa rakastaa. Vaikka sitten ihan itsensä vuoksi itsekkäistä syistä.

 

[Waterlily]

Tuolla joku tajusikin pointtini että lapsia tehdään kun niitä halutaan! Itselläni on kavereita jotka juuri miettivät tuota että milloin ne lapset tekisi... Milloin olisi töiden yms. kannalta paras hetki ja tällaisen pohdinnan aikana totesi että hän ei kyllä ole varma että haluaako lapsia. No, jos niitä lapsia ei halua niin niitä ei varmaankaan kannata hankkia vaikka olisi muuten kuinka hyvä tilanne töiden yms. kannalta.

Ja jos itselleni käy niin että vauvakuume tulee liian myöhään lasten hankinnan kannalta niin sitten tulee. Itseäni ärsyttää tämä tällä hetkellä yhteiskunnassa oleva suuntaus että kaikkien on hankittava lapsia, halusi tai ei. Ja olet joko epäonnistunut tai itsekäs jos et hanki lapsia ja lapsettomuudella pelotetaan kaikki.

Ennen oli paljon pariskuntia joilla ei ollut lapsia syystä tai toisesta ja yleensä näistä pariskunnista on vain todettu että heillä ei ole lapsia. Ja piste. Ei heitä pidetty itsekkäinä tai muuten epäonnistuneina.

Mutta tiivistettynä mielestäni lapset kannattaa hankkia silloin kun niitä haluaa, oli sitten työtön, opiskelija ihan mitä tahansa. Yleensä halu hankkia lapsia takaa parhaiten sen että ne lapset ovat hyvin hoidettuja ja rakastettuja, ei se kuinka paljon on omaisuutta.

Ja viittaan siihen edelleen että aloittaja ei viestissään lainkaan ilmaissut haluavansa lapsia vaan mietti milloin ne olisi paras hankkia... Alkuperäisen viestiin voi laittaa vauva sanan tilalle vaikka sanan auto, asunto yms. niin tavoittaa minun ajatukseni....