Milloin olisi aika lopettaa lemmikki?

Meillä melkein 15 vuotias (täyttää elokuussa) koiravanhus, jolla kuulo on mennyt ja mahan alla patti (ei olla tutkittu onko pahanlaatuista vaiko mitä) mutta ei näytä kuitenkaan vaivaavan sen kummemmin. Harmaantunut on ja muutenkin "vanhukselta" näyttää mutta mitenkään kivuliaalta/kärsivältä ei ainakaan minusta näytä. Syö ja juo normaalisti, pissit ja kakat tekee ulos, sänkyyn pääsee hyppäämään ja sieltä alas, lasten perässä ulkona vaeltaa ja muutenkin jos ollaan lenkille lähdössä niin mukaan lähtee. Välillä jaksaa innostua, esim. tänään juoksulla meni kun kissan huomasi. No nyt oli sitten naapuri miehelle sanonut että meidän pitäisi lopettaa tuo koira, samoin miehen sisko sanoi myös et jos olisi hänen koiransa niin lopettaisi. Itse vaan mietin että olemmeko eläinrääkkääjiä kun emme ole vielä vanhusta vieneet piikille? Varmaan tänä kesä on vanhuksen viimeinen mutta että nyt hetikö se pitäisi lopettaa kun eihän tuo kovin kärsivältä vaikuta, vai katsooko sitä ulkopuoliset sitten toisin silmin, tiedä sitten. Mielipiteitä kaipailisin?

 

No naapurinkehotuksesta ei ainakaan kannata lopettaa Sanoisin, että siinä vaiheessa tulee pohdintojen aika, kun koiran joka päiväinen oleminen käy tuskalliseksi. Kun se ei enää pysty pidättämään pissiä, ruoka ei maistu, liikkuminen (esim makuulta nousu) käy turhan vaikeaksi. Ja kyllä sen koirasta huomaa kun elämän ilo katoaa. Ja jos koira sairastuu niin sittenhän asia on vielä ihan eri.
Onnea teille ja karvakuonolle, kun on noin hienoon ikään päässyt!

 

Samaa mietin mie, ja samalla toivon ettei sitä päätöstä tarvitsisi ikuna tehdä vaan yks kaunis päivä rouva vain nukkuisi pois tai tekisi sen yhdessä kanssani.
Miulla on kesällä 13 vuottä täyttävä vanhus ja ainakin vielä on elämän iloa vaikka välillä on liukkaan lattian takia hankala ylös nousta kun tassut luistaa (onneksi on matot keksitty) ja nyt luulen virtsatietulehduksen uusineen kun ei ulos meinaa ehtiä.
Kyllä sie huomaat milloin on vanhuksen aika lähteä koirien taivaaseen. Jos toinen on hyvä kuntoinen (ikä huomioon ottaen) niin miksi riistää elämä sitä en ole ikinä ymmärtänyt.
Älä ihmeessä lopeta koiraasi vain sen takia että naapurisi sitä sanoo.

Mukavaa alkavaa kesää siulle, perheellesi ja vanhukselle. Nauttikaa kun vielä yhdessä saatte olla. Ikinä ei tiedä milloin on se viimeinen päivä.

 

Niin kauan kun koirasi on pirteä ja terve niin ei ole syytä laittaa häntä pois. Koska liikkuminen, tarpeiden tekeminen ja syöminen sujuvat ongelmitta (?) vanhus voi vietellä mielestäni hyvin eläkepäiviään.
Siinä vaiheessa kun jokin hyvän elämän perusedellytyksistä ei enää täyty, on aika miettiä rakkaan pois laittamista. Korkea ikä ei estä mukavaa elämää. Esim. koiran vireys-tilaa seuraamalla näet paljon lemmikkisi voinnista: kun hän ei enää jaksa innostua tai on kovin apaattinen koko ajan, niin silloin on yleensä aika luopua. Lemmikin käytöksen muuttuminen kertoo usein kivuista, väsymyksestä jne.

Nauttikaa rakkaasta koirastanne niin kauan kun siihen on mahdollisuus! Olkaa myös rohkeita ja tehkää vaikea päätös kun on sen aika, älkää pettäkö itseänne vakuuttelemalla että kaikki on hyvin vaikkei olisikaan, liian monet valitettavasti tähän sortuvat. :hug:

Rapsutuksia vanhukselle!

 

Hei
Olen tänään juuri tehnyt tuon vaikean päätöksen, pitkän miettimisen jälkeen. Koiramme oli reilut 12.v.
Koiralla oli nisäkasvain sekä muutama todennäk. rasvapatti kyljissä. Muuten koira oli näihin viikkoihin asti terve, reipas ja ihan normaali vähän kankea lemmikki. pari kk sitten alkoi tulla kroonista tulehdusta, liikkuminen alkoi tulla aamuisin vaikeaksi, kuurous vaivasi. Kunnes tänä aamuna meni näkö.Ja se päätös syntyi sitten äkkiä, äkkiä sokeaksi tullutta koiraa on minusta aika rääkkäystä jo. Tapahtuma oli kaunis mutta vaikea.Olihan koira ollut useita vuosia ennen lapsia ja perheemme jäsen. Asiaa ei vielä pysty todeksi ajattelemaan.Hauta on puutarhassa jonne lasten kanssa laitimme orvokkeja ja lyhdyn.
Riemukkaita hetkiä koira-vanhuksesi kanssa

 

Edellinen koiramme, oikeastaan miehen koira, eli 18 vuotiaaksi ja päästettiin autuaammille maille kun jalat pettivät alta. Samana päivänä vietiin, eikä päätöstä ollut mitään mieltä enää pitkittää. Kuitenkin tuota aiemmin meille sukulaiset ja tutut vihjailivat että eikö olisi jo aika päästää koira "kärsimyksistään". Käytimme eläinlääkärilläkin tuosta syystä ja ell sanoi, ettei lopetukseen ollut mitään syytä. Koira oli terve, liikkui normaalisti (tietenkin ikä painoi jo askeleessa eikä juoksulenkkejä tehty ), söi ja joi hyvin. Ikä ei siis ole mikään lopetuksen peruste, jos koira on kunnossa. Normaaleja vanhentumisen merkkejä tulee koiralle aivan kuin ihmisillekin. Pissalle on päästävä useammin, ei jaksa touhuta ja leikkiä ja lenkitkin lyhenee. Se kuuluu vanhuuteen!
Mielestäni silloin, jos joutuu aktiivisesti miettimään että pitäisikö koira jo lopettaa, kannattaa kuunnella sydämensä ääntä ja tehdä päätös ajoissa. Nykyään tässä koirien inhimillistämisen kulttuurissa ihminen omista itsekkäistä syistään pitää sairasta koiraa, lääkitsee, hoitaa ja rakastaa, vaikka suurinta rakkautta koiralle olisi päästää se juoksemaan vihreämmille niityille. Itse olen tämän saman kysymyksen edessä, kun koiramme on sairas eikä vielä tiedetä voiko sitä parantaa. Ikää on alle 3 vuotta. Tiedän, että kun saan riittävästi faktaa, teen päätökseni enkä anna koiran kärsiä, vaikka itse päätöksestäni kärsinkin. :'(
Joskus suurinta rakkautta on luopuminen.

 

Sen tahdoin vielä lisätä, että koira luottaa sinuun viimeiseen asti, joten myös se viimeinen ratkaisu on tehtävä niin, ettei koira joudu kärsimään, mutta toisaalta niin, ettei riistä toiselta hyviä elinpäiviä.
Vuosi sitten jouduin viimeksi tekemään tuon päätöksen ja nyt myöhemmin aina mietin, että liian kauan sitä ratkaisua venytin. Ei ole koiran elämää elää lääkkeiden varassa tilanteessa, jossa lääkkeet eivät pelasta koiraa vaan vain pitkittävät poismenoa. Mutta onhan se vaikea päätös.
Koiran hyvinvoinnin on kuitenkin mentävä oman itsekkyyden edelle ja siinä vaiheessa kun normaali eläminen ei onnistu on aika tehdä se päätös. Sillä myös koiran elämä järkkyy kun se huomaa että esim pissi lirahtaa sisälle jne... Olemme aina koirallemme velkaa kunniallisen lopun.<br><br>

 

Kannattaa tuo patti kuitenkin lääkärillä tarkistuttaa! Jotkut koirat eivät näytä niitä kipuja kunnes ne käy niin koviksi ettei pääse liikkumaan kunnolla. Mutta tuskin koirallasi kovia kipuja voi olla kun kuulostaa noin virkeesti vielä elävän.
Vaikka se niin pahalta tuntuu tehdä se viimeinen päätös lemmikin poismenosta, on se suurinta rakkautta että päästää autuaammille maille kun pitää omahyväisenä toista kärsimässä.

 

No nyt sitten pääsi meidän vanhus koirien taivaaseen . Tänään kävi eläinlääkäri lopettamassa vanhuksen. Eilen alkoi oksentamaan ja muutenkin vointi meni alaspäin joten teimme sitten päätöksen.

 

:hug:
Vanhuksen pois meno jättää suuren aukon vaikka tietääkin että asiat on paremmin ja mikän ei vaivaa eikä mihinkään koske.
Jäljelle jää suuri suru ja ikävä sekä ihanat kultaiset muistot.

:hug:

 

Minulla oli vielä kaksi vuotta sitten ihana 12 vuotias koira joka oli pirteä ja hyvä kuntoinen.(Ikänsä oli ulkokoirana ja nautti kovasti elämästään) Kunnes eräänä päivänä ei enää noussut ylös kun kutsuin sitä. Edellisenä päivänä oli ihan ok.Kutsuimme eläinlääkärin paikalle, meidän kunnassamme on ihana eläinlääkäri joka tuli kotiin katsomaan koiraa.Tutkittuaan totesi että kivessyöpä pahanlaatunen ja laajalle levinnyt. Päätös syntyi heti, emme antaisi koiran kärsiä joten eläinlääkäri antoi sille viimeisen armonpiikin omalla pihallamme. Eli koira on ovela eläin joka ei välttämättä näytä tuskiaan vaikka niitä olisi kuinka.