Mietin juuri, että kannattaako lähteä edes viemään alkanutta seurustelua pidemmälle, jos miehen kanssa on seksuaalinen aktiivisuus on hyvin eri tasolla. Mies tunnusti eilen, että on kaikissa suhteissaan mieluummin masturboinut, kuin harrastanut seksiä tyttöystävänsä/avovaimonsa kanssa. Lisähankaluutta tuo se, ettei mies kiihotu ns. tavallisista asioista, vaan tarvitsee pientä henkistä roolipelaamista, jossa nainen on henkisesti dominoiva. Ei tarkoita mitään pukeutumista, tarvikkeita tai kummia juttuja, mutta ilmeisesti sellaista riuskaa henkeä, jossa nainen ehkä hieman puhuu tuhmia.
Itse en jaksaisi aina esittää, kun olisi mukava vaan nauttia toisesta sellaisenaan. Se ei kuitenkaan onnistu, miehen erektio ei kestä ilman verbaalista tylytystä seksin aikana. Se on minulle vaikeaa ja epäluonteenomaista ja aiheutaa sen, ett joudun keskittymään kovasti miehen tyytyväisenä pitämiseen. Mikä taas aiheuttaa sen, etten pääse itse nauttimaan niin paljon ja homma alkaa vaikuttamaan suoritukselta. Se saa aikaiseksi kuivumista ja sen, että mies lopettaa kesken.
Esileikkiä mies ei halua tehdä minulle tai se ei tunnu hänestä luontevalta. Puhuu siitä kyllä ja ymmärtää, että sitä tarvitaan, mutta ei konkreettisesti kuitenkaan osaa. Haluaisi, että olisin kostea siitä, että hän työntyy sisälle. Ilmeisesti edellisen tyttöystävän kanssa tämä oli toiminut.
Tuntuu todella vaikealta. Minä siis 33, mies 37 ja tapailleet olemme yhteensä 8 kk.
