V
vierailija
Vieras
Minulla on kahdeksanvuotias tyttö, jolla on aina avaimet, lompakko ym hukassa ja unohtelee läksyjä. Hän on sillä tavalla tunnollinen, että huolehtii, että läksyt on tehtynä viimeistään aamulla, mutta monesti iltapäivällä väittää, että ei tullut läksyjä tai tuli ihan vähän, kun on kiire kavereille. Sitten illalla nukkumaan mennessä säpsähtää, että mullahan oli vielä läksyjä, ja väittää että "unohdin, eikä unohdukselle voi mitään". Uskon, että tässä tapauksessa oli kyse valheesta, kun kaverit kiinnostaa enemmän kuin läksyt.
Mutta esimerkiksi avaimet, rahat (muutama euro) ja lelut on useammin hukassa kuin tallessa. Yleensä ne on kuitenkin kotona, eli sen verran tyttö osaa huolehtia tavaroistaan, jos haluaa, että ei jätä avainta esimerkiksi ulos, mutta on niitä monesti kavereidenkin luo jäänyt. Olen käskenyt hänen laittaa rahat aina samaan paikkaan, mutta ei kuulemma muista. Tytölle laitettiin kaapin kylkeen oma naula avainta varten, mutta ei ikinä muista laittaa siihen, vaan viskaa avaimen mihin sattuu, kuten myös takin ja muut tavarat. Tuo tuntuukin olevan nykylapsilla yleinen käytäntö, että takki vain putoaa eteiseen, ja meillä se ei ainakaan ole siitä kiinni, ettenkö olisi sanonut. Kysymys kuuluukin, kuinka monta tuhatta jankutusta tarvitaan, että tavarat menee käskemättä oikeaan paikkaan? Jos avain on hukassa, en anna hänelle vara-avainta hukattavaksi, vaan saa kulkea ovista niin, että joku käy avaamassa. Olen kuitenkin kotona, kun hän tulee koulusta.
Itsekin kyllä unohtelen ja hukkailen tavaroita, mutta juuri avaimille ja rahoille on aina sama paikka, niin ei voi unohtaa.
Mutta esimerkiksi avaimet, rahat (muutama euro) ja lelut on useammin hukassa kuin tallessa. Yleensä ne on kuitenkin kotona, eli sen verran tyttö osaa huolehtia tavaroistaan, jos haluaa, että ei jätä avainta esimerkiksi ulos, mutta on niitä monesti kavereidenkin luo jäänyt. Olen käskenyt hänen laittaa rahat aina samaan paikkaan, mutta ei kuulemma muista. Tytölle laitettiin kaapin kylkeen oma naula avainta varten, mutta ei ikinä muista laittaa siihen, vaan viskaa avaimen mihin sattuu, kuten myös takin ja muut tavarat. Tuo tuntuukin olevan nykylapsilla yleinen käytäntö, että takki vain putoaa eteiseen, ja meillä se ei ainakaan ole siitä kiinni, ettenkö olisi sanonut. Kysymys kuuluukin, kuinka monta tuhatta jankutusta tarvitaan, että tavarat menee käskemättä oikeaan paikkaan? Jos avain on hukassa, en anna hänelle vara-avainta hukattavaksi, vaan saa kulkea ovista niin, että joku käy avaamassa. Olen kuitenkin kotona, kun hän tulee koulusta.
Itsekin kyllä unohtelen ja hukkailen tavaroita, mutta juuri avaimille ja rahoille on aina sama paikka, niin ei voi unohtaa.