Moi!
Minulla on kohta nelivuotias poika, jonka käytöksestä olen välillä huolissani. Poika osaa kyllä käyttäytyäkin esim. kauppareissut sujuvat ihan hienosti, mutta kotona on välillä aika levoton. Hän ei ole koskaan ollut ns. taitava leikkimään vaan aina täytyisi olla joku leikittämässä et jaksaisi siihen touhuun keskittyä. Omaa kyllä mielikuvitusta ja välillä leikkii itsekin pitkiä pätkiä..
Kerhossa käy ja siellä menee ymmärtääkseni ihan hyvin, mitä nyt joskus on sielläkin levoton. Tätä ilmenee aina silloin, kun tekeminen siellä ei ole hänen mielestään mielekästä.
Poika on kovin kontaktinhakuinen muihin lapsiin ja nyt varsinkin on menossa sellainen vaihe et täytyy mennä niin kamalan likelle, et toiset saattaa pelästyä. Ilkeä hän ei ole vaan hyvinkin reilu ja avoin. Jos joutuu häntä komentamaan hän kyllä pyytää anteeksi ja lupaa et ei enää tee niin. Mutta kun se muisti on niin kovin lyhyt. Varsinkin häntä kiinnostaa nuo noin vuoden ikäiset joita täytyisi sit mennä nostelemaan ja hoitamaan. Minusta tuo tuntuu aika ongelmalliselta, kun tuntuu et toiset äidit erityisesti tuolla avoimessa kerhossa eivät voi sietää tällaista vaan saattavat tiuskaista pojelleni, et" nyt loppuu tuollainen". Kun hän ei todellakaan tarkoita mitään pahaa.
Keskittyminen on kanssa vähän niin ja näin. Jaksaa kyllä kuunnella satuja ja saksilla leikkaamisesta pitää kovasti ja tämän tyyppisissä touhiussa aikaakin sitten voi vierähtää tunti. Kaikista peleistä pitää, erityisesti domino on nyt mieluinen ja sitä pitäisi sitten pelata uudelleen ja uudelleen.
Mutta tosiaan kun sille päälle sattuu niin mikään ei kiinnosta. Juostaan ympäri taloa, ja koitellaan vanhempien hermoja ihan viimeiseen pisaraan. Nyt on otettu käyttöön jäähy sohvalla ja se tuntuu ainakin vielä olevan hyvä...4minuuttia kun on varmasti pitkä aika istua paikoillaan tekemättä mitään. Kumma kyllä ei edes uskalla siitä lähteä pois ennenkuin aika on tullut täyteen.
Kertokaa tekin millaisia teidän nelivuotiaanne on. Vai ollaanko me aivan outoja yksilöitä.
Ja mainita täytyy vielä, et uhma on nyt tällä hetkellä AIVAN KAMALA. Mut lähinnä olenkin huolissani tuosta keskittymisestä :/
Minulla on kohta nelivuotias poika, jonka käytöksestä olen välillä huolissani. Poika osaa kyllä käyttäytyäkin esim. kauppareissut sujuvat ihan hienosti, mutta kotona on välillä aika levoton. Hän ei ole koskaan ollut ns. taitava leikkimään vaan aina täytyisi olla joku leikittämässä et jaksaisi siihen touhuun keskittyä. Omaa kyllä mielikuvitusta ja välillä leikkii itsekin pitkiä pätkiä..
Kerhossa käy ja siellä menee ymmärtääkseni ihan hyvin, mitä nyt joskus on sielläkin levoton. Tätä ilmenee aina silloin, kun tekeminen siellä ei ole hänen mielestään mielekästä.
Poika on kovin kontaktinhakuinen muihin lapsiin ja nyt varsinkin on menossa sellainen vaihe et täytyy mennä niin kamalan likelle, et toiset saattaa pelästyä. Ilkeä hän ei ole vaan hyvinkin reilu ja avoin. Jos joutuu häntä komentamaan hän kyllä pyytää anteeksi ja lupaa et ei enää tee niin. Mutta kun se muisti on niin kovin lyhyt. Varsinkin häntä kiinnostaa nuo noin vuoden ikäiset joita täytyisi sit mennä nostelemaan ja hoitamaan. Minusta tuo tuntuu aika ongelmalliselta, kun tuntuu et toiset äidit erityisesti tuolla avoimessa kerhossa eivät voi sietää tällaista vaan saattavat tiuskaista pojelleni, et" nyt loppuu tuollainen". Kun hän ei todellakaan tarkoita mitään pahaa.
Keskittyminen on kanssa vähän niin ja näin. Jaksaa kyllä kuunnella satuja ja saksilla leikkaamisesta pitää kovasti ja tämän tyyppisissä touhiussa aikaakin sitten voi vierähtää tunti. Kaikista peleistä pitää, erityisesti domino on nyt mieluinen ja sitä pitäisi sitten pelata uudelleen ja uudelleen.
Mutta tosiaan kun sille päälle sattuu niin mikään ei kiinnosta. Juostaan ympäri taloa, ja koitellaan vanhempien hermoja ihan viimeiseen pisaraan. Nyt on otettu käyttöön jäähy sohvalla ja se tuntuu ainakin vielä olevan hyvä...4minuuttia kun on varmasti pitkä aika istua paikoillaan tekemättä mitään. Kumma kyllä ei edes uskalla siitä lähteä pois ennenkuin aika on tullut täyteen.
Kertokaa tekin millaisia teidän nelivuotiaanne on. Vai ollaanko me aivan outoja yksilöitä.
Ja mainita täytyy vielä, et uhma on nyt tällä hetkellä AIVAN KAMALA. Mut lähinnä olenkin huolissani tuosta keskittymisestä :/
