Kotihoidossa olevat 4vuotiaat!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äitiliini
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Äitiliini

Jäsen
06.06.2004
627
0
16
Hei!

Mul on ihan pää tyhjä ja tuntuu, et olen huono äiti, kun en lapseni kanssa askartele kotona tai paljon muutakaan tee. Olen nyt mammalomalla ja tuntuu, et pieni vauva vie suurimman osan ajasta ja sen ajan, kun siitä saan lepoa ni tekis mieli olla rauhassa. 4v. lapseni käy kyllä 2x vkossa kerhossa ja muulloin käymme puistoissa, mut tuntuu, et useimmin pyörii ns. kotona jaloissa. Hei....olen todella masentunut ja tämäkin asia painaa mielessä.

Tiedän tiedän.....tulee paskaa niskaan, koska muut ovat niin huono äiti ja muut ovat niin hel..tin täydellisiä.

Mitäs teette päivittäin teidän 4 vuotiaiden kanssa?

Kiitos asiallisista vastauksista!!!! :flower:
 
Meillä on jo 5,5 vuotias esikoinen, joka on yhä kotihoidossa. Samaan karuselliin mahtuu 3v ja 2v pikkusiskot. Esikoinen käy 4 krt viikossa päiväkerhossa ja yhtenä arki-iltana jumppakoulussa. Lisäksi todella paljon ulkoilua; erilaisia retkiä, puistoilua, pyöräilyä jne. Kotona leikkivät, piirtävät, maalaavat, katsovat joskus jotain lastenfilmiä... jne. Ei siinä oikeastaan tartte ohjelmaa keksiä, kun tuohon lisätään ruokailut sun muut. YHDEN lapsen kanssa on varmaan ihan eri juttu. Lisäksi esikoisella on ikätoveri samassa talossa ja hänen kanssa leikitään melkein päivittäin iltaisin ja viikonloppuisin. Itsestäni tuntuu, että tässä on vähän liikaakin pienelle ihmiselle, mutta eipä tuo tyttö tunnu valittavan. :)

"Vaatiiko" lapsesi seuraa tai sitä jatkuvaa tekemistä? Jos ei, hän on varmasti tyytyväinen ja onnellinen kanssasi ihan vain kotona oleillen. Käykää aina välillä tapaamassa kavereita. Kyllä se riittää 4-vuotiaalle vallan mainiosti! :)
 
Meidän nelivuotias tyttö tykkää seuraavista jutuista:
- piirtelee
- värittää värityskirjaa
- leikkailee pikkusaksilla lehdistä itselleen "nukkeja"
- hoitaa vauvanukkea, leikkii lääkäriä tai hoivaavaa äitiä
- lukee kirjaston kirjoja, etenkin valokuvalliset eläintietokirjat on mieluisia
- katsoo kakkosen lastentunnin kello viisi
- ulkoilee omakotitalon suurella kotipihalla äidin tai naapurin lasten kanssa (itkuhälytin pihalla jos on yksinään)
- katsoo videolta Ti-ti-nallea tai Nalle Puhia
- leikkii kylvyssä vesileikkejä
jne.

Ei siinä äitiä kaivata oikein missään välissä kuin kysymysten vastailuun ja vaaratilanteiden välttämiseen... Joskus askarrellaan yhdessä liimaillen tai vesiväreillä maalaten.

Ei tosiaankaan mitään syytä tuntea huonoa omaatuntoa!

Liikaan ohjelmaan ei kannata edes totuttaa, koulussa kun sitä yksilöllistä huomiota ei myöskään ole tarjolla koko aikaa. :)
 
Lapsille kuulemma pitäisi nykyääm oikeen opettaa ajoittaisen tylsyyden sietämis kykyä ja sitä että osaisivat itse huvittaa itseään kun kaikki on niin "valmista" nykyään ettei lapsen tarvitse käyttää mielikuvitustaan ja omia hoksottimiaan mihinkään.Ja lasten päivät ohjelmoidaan aikuisten toimesta likimain minuuttiaikataululla jo pienestä, niin ettei omalle "keksimiselle" jää juurikaan tilaa.
Kyllä meidänkin jouluna 4v täyttävä poikamme on valillä yksinäinen ja haluaa aikuisia leikkimään kanssaan ja kyllä minä hänelle työtä tehdessäni esitän kaikenlaista "lentokentän lennonjohtajaa" joka antaa lentokoneille laskeutumisohjeita ym. mutta en minä hänen kanssaan jaksa tuntikausia lattialla konttia ja junaratoja rakentaa.Tuolla hän on pihalla mukana pihatöissä ja kuskaa taaperokärryissä lehtiä ja se on sitte isin rekka ja lastaa ja purkaa kuten isänsä töissä, siinä omien töideni ohessa hänelle puhelen ja" leikin" sen mikä viitsin
.Välillä sanon että äiti on jo aikuinen ja aikuisista leikki ei ole enään sillä tavalla kivaa kuin lapsena, että äitikin on leikkinyt pienenä tyttönä, mutta nyt en enää aina jaksa.Se on sellasta tasapainoilua että huomiota ja ajankulua olisi mielekkäässä muodossa sen verran ettei sitten kiukuttelisi ja tekisi "koiruuksia" kun on liian kauan tylsää.
 
Kiitos kaikille kannustavista kommenteista!....Tuntuu vain, et jotain ns. tärkeää jää opettamatta mitä ns. pitäis osata ja, että jotain jää kehittymättä.

Tuli parempi mieli ja ehkä kuitenkin stressaan turhaan. =)
 
juuh. oma poitsu 5v edelleen kotihhoidossa. eli aloittaa laitostumisen vasta eskarissa.

olen itse juuri työharjoittelussa päiväkodissa ja totesin ettei kyllä mitään jää lapsi kaipaamaan vaikkei sinne "pääsekään" (joudu) ennen eskaria.
laitoshoito on laitoshoitoa. paras paikka on kyllä kotona jossa lapsi saa olla tuttujen ja turvallisten vanhempåien kanssa ilman liiallisia virikkeitä.

päiväkodissa on toki kavereita, jopa liikaa, esim ulkoillessa lapsia on meillä pihalla kaikki ryhmät samaan aikaan eli likemmäs 60..eli liikaa. askarrellaan toki mutta päiväkotiaskartelu on hyvin paljon ns kaava askartelua eli kaikki tekee samalla kaavalla. toki se askartelu on hyväksi motoriselle kehitykselle, mutta lapselle olisi paljon parempi jos hän saisi askearrella ihan itse. eli hanki askarteluvälineitä ja anna lapsen itse keksiä omat askartelunsa. ne ovat paljon kehittävämpiä kun valmiin kaavan mukaan askartelut kun lapsi saa vapaasti käyttää mielikuvitustaan.

toki olisi ihan hyvä jos vaikka kerta viikkoon pääset johonkin kerhoon tai perhekahvilaan jossa on useita lapsia, ja jos lähipiiriin kuuluu muita lapsia että oppii muidenkin kanssa olemaan, mutta ilman päiväkodin15-30 lapsen ryhmiäkin se onnistuu aivan hyvin.

eli omaa harjoittelua tehdessä olen kyllä todennut ettei omat lapseni jää mistään paitsi vaikkei päiväkotiin joudukaan, enkä niitä sinne aio viedä
 
Ei meiänkään elämä sen kummempaa ole. Eikö lapsi kuitenki nauti siitä arkitouhusta enempi. En minäkään jaksa touhuta ja askarrella yms. paljoa. Lapset keksii kyllä tekemistä itsekki. Uimassa käyään kerran viikossa ja lapset käy kerhoa kaks kertaa viikossa. Ei muuta säännöllistä toimintaa. Fiilisten mukaan ja jaksamisen. Älä uskokaan, että muut tekee paremmin, samanlaista riittämättömyyttä potee kai jokainen. Minä ainaki. :hug:
 


Itselläni on 5-vuotias tyttö ja pieni vauva.Meidän päivät kuluvat touhutessa normaaleja päivän askareita ja kotitöitä.Joskus kuuluu tytön suusta,ettei ole mitään tekemistä ja silloin keksitään jotakin.En kuitenkaan suuremmin leiki tyttäreni kanssa...mutta olen usein hänen leikeissään Muumimamma,oppilas,potilas,koira jne....Kuvitellaan ,että koko ajan pitäisi olla jotakin toimintaa lapsen kanssa....lapset kyllä ennättävät "toimia",sitten eskarissa ja koulussa.Annetaan lapsemme elää ja puuhailla omilla ehdoilla..annetan heidän käyttää omaa mielikuvitusta eikä suunnitella valmiita ohjelmia.
Ja jos olen itse väsynyt ja haluan levähtää...laitan vauvan nukkumaan ja 5-vuotiiaan kanssa katsomme filmejä.....se on meidän lepohetki ja usein meidän molempien silmät painuvat kiinni......
 
Periaatteessa dieselmom ihan oikeassa.

Toisaalta jos lapsella ei ole leikkikaveria, saattaa lapsi oikeasti nauttia mielettömästi päiväkodissa olemisesta, vaikka siihen kuuluu jonottamista ym sosiaalistumisen opettelemista. Esim. seurakunnan kerho, joka ehkä kahtena päivänä viikossa kaksi tuntia, ei aja samaa asiaa, eli siellä harvoin tulee ystäviä, joiden kanssa lapsi leikkii pihalla roolileikkejä (joista meidän lapsi nauttii ja silmissä ilo ja hän kuin kukkii, loistaa näissä leikeissä).

Niin ja voihan äitikin olla tietysti joku roolileikissä, mutta sanoisin että ei se ole sama asia kuitenkaan...

(Ja tässä puhun tietysti noin 4-vuotiaista, ehkä jo 3-vuotias nauttii ryhmässä olosta, jos sitä on vain kohtuudella). Ja yksilöitähän lapset tietysti ovat.
 

Similar threads

S
Viestiä
0
Luettu
139
S
Y
Viestiä
11
Luettu
212
Aihe vapaa
WpyoNEareGzSiksGFR
W

Yhteistyössä