Milloin esitellä lapset uudelle miehelle?

[joku äiti]

Mietin tässä sellaista kun olen tavannut mukavan miehen jolla itselläänkin kaksi lasta. Mulla myös kaksi lasta. Että milloin olisi sopiva aika heidän tavata keskenään?
Mies on sitä mieltä ettei mitään kiirettä, että tutustellaan ensin keskenämme. Itse taas voisin kuvitella että parin kuukauden päästä tapailemisen aloittamisesta. Nyt siis ollaan tapailtu kuukausi. Ehkä kesällä olisi sopiva hetki?

Mulla nimittäin menee hankalaksi kun pitää aina erikseen hankkia lastenhoitaja. Lasten isä ei ole mukana kuvioissa. Olen kyllä toki sitä mieltä että ensin katsellaan rauhassa ja katsotaan, tuleeko meistä mitään.
Mutta jossain vaiheessa on pakko ottaa lapsetkin mukaan kuvioihin.
Miehellä ei huolta lastenhoidosta koska lapset asuu äidillä. Pääsee siis treffaamaan melkein niin usein kun haluaa.

Mitä ootte mieltä, millä aikataululla ootte edenneet?

 

[Li.]

Mä tapasin mieheni lapset vajaa 3kk päästä ja mies tapasi lapseni puolen vuoden päästä. Miehelle olisi käynyt aikasemminki mutta mua jännitti liikaa. mun lapsi oli tuolloin 2,5v, kun tapasivat ekan kerran, mieheni lapset olivat 5v ja 9v. Ja lapseni isä on kuvioissa, joten meillä oli (ja on edelleen) joka toinen viikonloppu kahdenkeskeistä aikaa. Lapset tapasivat toisensa n. 7kk päästä seurustelun alkamisesta ja yhteen muutettiin reilun vuoden päästä seurustelun alkamisesta.

 

[bbbb]

No jos mies noin sanoo, niin sit ei ehdottomasti vielä pitkään aikaan.
Tuntuu olevan fiksu mies kun ymmärtää asian.
Hän kyllä tietää ettet sitten pysty tapaamaan niin usein, ja tämä rauhallinen tahti on ihan hyvä vaan.

Odota ny ainakin vuosi. Paljon ehtii tapahtua siinä ajassa.

 

[suomeksi]

Mies on sitä mieltä ettei mitään kiirettä, että tutustellaan ensin keskenämme.

Mies haluaa seksisuhteen EI uusioperhettä.

 

[joku äiti (ap)]

Mies haluaa seksisuhteen EI uusioperhettä.

Hmm. Mielenkiintoista. Kerro lisää.

 

[(Laura)]

Toisaalta tahtoisin nähdä miehen ja lapset yhdessä aika pian kun on alettu seurustella. Ja tahtoisin nähdä millaisia miehen lapset ovat. Miten tullaan juttuun porukassa ja miten lapset tulee toimeen keskenään. Inhottavinta olisi ihastua täysillä ja ehtiä rakastua ja vasta sitten huomata ettei suhde onnistu koska lapset on ihan hirveitä tai inhoavat toisiaan.

 

["..."]

Toisaalta tahtoisin nähdä miehen ja lapset yhdessä aika pian kun on alettu seurustella. Ja tahtoisin nähdä millaisia miehen lapset ovat. Miten tullaan juttuun porukassa ja miten lapset tulee toimeen keskenään. Inhottavinta olisi ihastua täysillä ja ehtiä rakastua ja vasta sitten huomata ettei suhde onnistu koska lapset on ihan hirveitä tai inhoavat toisiaan.

Toi nyt kuulostaa vähän liian "minä haluan, vitut lapsista" -meiningiltä. Noin jos toimii useamman kerran peräkkäin, siinä ei oteta lapsia huomioon kyllä ollenkaan. Ensin mun mielestä katsotaan toimiiko se juttu oikeasti niiden aikuisten välillä ja vasta sen jälkeen katsotaan, toimiiko lasten kanssa/perheenä.

 

["saana"]

Mies on visas.
tapailette seurustelette rauhassa.
riitelette ensimmäisen erimielisyys riitanne, katotteko miellyttääkö toisen naama sen jälkeen kun EI enää liidellä pää taivaassa, onnellisuuden kukkuloilla.

sitten lapset kuvioihin

lapsien Otto heti kuvioihin on tyhmää ja ajattelematonta.
se voi joskus toimia, jos suhde kestää.
mutta jos suhde EI enää Ole voimissaan alkuhuuman jälkeen, lapset joutuvat kiertämään äidin/ isän suhdeviidakossa.
joka kuukausi eri äiti- isäpuoli ehdokas kuvioissa

 

[lasten ehdolla]

Kysymys on siis milloin esitellä uusi mies eli tuleva isäpuoli lapsille.

 

[(Laura)]

Eihän sitä uutta miestä/naista tarvitse esitellä muuna kuin kaverina, tuttuna. Tavata voi vaikka tivolissa, hoplopissa ym.. paikassa jossa yhteistä tekemistä. Siellä ei pussailla ja kuherrella, vaan ollaan kuin oltais tuttava perheen kanssa viettämässä yhteistä aikaa. Kyllä minä tuon kotiini uusia kavereita ihan heti jos satun tutustumaan kivaan tyyppiin, eikä lapset siitä kärsi. Ei lasten tarvii heti tietää että kyseessä voi olla seurustelukumppani.

Olen siis naimisissa ja tarkoitan uusilla tyypeillä vaikka nyt naista johon tutustuin synnärillä. Ei uusista ihmisistä tarvi tehdä mitään numeroa ja luokitella onko kyse kaverista, naapurista vai jostain muusta. Yöksi ei tarvi jäädä ennenkuin suhdekuvio selvä. Äkkiä sen huomaa tuleeko juttuun toisten lapsien kanssa kun treffailee silloin tällöin jonkun yhteisen harrastuksen tai puuhailun merkeissä ihan vaan kaverina. Muut sutinat sitten kun on lapset ei näkemässä.

 

["bbbbb"]

Toisaalta tahtoisin nähdä miehen ja lapset yhdessä aika pian kun on alettu seurustella. Ja tahtoisin nähdä millaisia miehen lapset ovat. Miten tullaan juttuun porukassa ja miten lapset tulee toimeen keskenään. Inhottavinta olisi ihastua täysillä ja ehtiä rakastua ja vasta sitten huomata ettei suhde onnistu koska lapset on ihan hirveitä tai inhoavat toisiaan.

Anteeksi mulla on tapana kärjistää, mutta - Eli antaisit lasten päättää ovatko vanhemmat yhdessä??
- oletko ajatellut, että lapset saattavat suhtautua negativisesti, vihamielisesti, puollustaen, omistushaluisesti vain tilanteen äkkipikaisuuden vuoksi? He eivät tunne ja tiedä kuka uusi mies ja hänen yhtä varautuneet lapset ovat.
- Eikö kannata ensin tutustua mieheen kunnolla? Tietäisi ettei enää pahempia yllätyksiä tule. Lapset olisivat saaneet kuulla aikuisista ja lapsista puolin ja toisin, he olisivat tavallaan jo kiinteä osa vanhemman elämää. Säännöt ja periaatteet olisi ehditty keskustella selväks vanhempien kesken.
Ja siinä vaiheessa kun lapset ja vanhemmat esiteltäis toisilleen, lapset tietävät, että nämä vanhemmat ovat ja pysyvät yhdessä, heidän suhdettaan ei heilauta lasten kiukuttelu.
- Kuitenkin jos kyse on loppuelämän suhteesta, niin mikä kiire siinä on?

Toinen lähestymistapa mielestäni on, että esitellään kaikki "ystävät" lapsineen jo aina heti lapselle, opetetaan että ystäviä tulee ja menee, ihan niin kuin normaalissakin elämässä ystäviä tulee ja menee, ja kaikkien kanssa voi tutustua ja leikkiä ja sanoa heipat ystävinä. Mutta tämä vaatii mun mielestä vanhemmalta sen luonteen, että tosissaan pystyy hoitaa erot ja erimielisyydet ystävinä

 

[(Laura)]

[QUOTE="bbbbb";30826820]Anteeksi mulla on tapana kärjistää, mutta - Eli antaisit lasten päättää ovatko vanhemmat yhdessä??
- oletko ajatellut, että lapset saattavat suhtautua negativisesti, vihamielisesti, puollustaen, omistushaluisesti vain tilanteen äkkipikaisuuden vuoksi? He eivät tunne ja tiedä kuka uusi mies ja hänen yhtä varautuneet lapset ovat.
- Eikö kannata ensin tutustua mieheen kunnolla? Tietäisi ettei enää pahempia yllätyksiä tule. Lapset olisivat saaneet kuulla aikuisista ja lapsista puolin ja toisin, he olisivat tavallaan jo kiinteä osa vanhemman elämää. Säännöt ja periaatteet olisi ehditty keskustella selväks vanhempien kesken.
Ja siinä vaiheessa kun lapset ja vanhemmat esiteltäis toisilleen, lapset tietävät, että nämä vanhemmat ovat ja pysyvät yhdessä, heidän suhdettaan ei heilauta lasten kiukuttelu.
- Kuitenkin jos kyse on loppuelämän suhteesta, niin mikä kiire siinä on?

Toinen lähestymistapa mielestäni on, että esitellään kaikki "ystävät" lapsineen jo aina heti lapselle, opetetaan että ystäviä tulee ja menee, ihan niin kuin normaalissakin elämässä ystäviä tulee ja menee, ja kaikkien kanssa voi tutustua ja leikkiä ja sanoa heipat ystävinä. Mutta tämä vaatii mun mielestä vanhemmalta sen luonteen, että tosissaan pystyy hoitaa erot ja erimielisyydet ystävinä[/QUOTE]

En itse jaksa suhdetta jossa joutuu taistelemaan jatkuvasti. Olen sivusta nähnyt pari suhdetta jossa nimenomaan ne lapset aiheuttaa jatkuvaa mielipahaa.Tai lasten äiti/isä häärää taustapiruna. Yksikinsuhde juuri kaatui kun äitipuoli ei enää jaksanut tytärpuoltaan jolle vanhemmat ei laittanut mitään rajoja ja äitipuoli olisi halunnut edes jonkinlaiset säännöt ja arkirutiinit. Miehestä välitti paljon ja ero satutti kovasti. Mutta ei kukaan jaksa arkea jossa joutuu jatkuvasti venymään ja joustamaan omien periaatteiden vastaisesti.

 

[vieras*]

Mieluummin: "Milloin esitellä uusi mies lapsille?"

 

[häh.]

Eihän sitä uutta miestä/naista tarvitse esitellä muuna kuin kaverina, tuttuna.

Mitä iloa tästä olisi? Ap haluaa miehen yökylään (seksiä) vaikka lapset ovat kotona.

 

[vieras*]

Mitä iloa tästä olisi? Ap haluaa miehen yökylään (seksiä) vaikka lapset ovat kotona.

Aapee voisi harrastaa sitä seksiä jossain muualla kuin kotona aina uuden ukon kanssa lasten läsnäollessa . Ja vieläpä ehkäisyn kanssa.

 

[(Laura)]

Mitä iloa tästä olisi? Ap haluaa miehen yökylään (seksiä) vaikka lapset ovat kotona.

No esittelee sitten ihan reilusti!Muutenkin uusi suhde voi olla super ihana vaikka vuoden ja sitten vasta paljastuu että toisella on huumeongelma, peliriippuvuus, toinen pettää tai on ollut salaa ilkeä lapsille koko suhteen ajan tms.. kuukaudessa ei ehdi tutustumaa toiseen mitenkään, eli sama vaan alkaa seurustella ja esitellä lapset jos siihen asti kaikki vaikuttaa ookoolta.

 

[joku äiti (ap)]

Kiitos vastauksista. En ole puhunut seksistä mitään, se ei liity tähän kuvioon mitenkään eikä vaikuta siihen, milloin kaikki osapuolet tapaavat toisensa.
Hieman hankaluuksia kun ei ole aiempaa kokemusta uusioperheistä tai muustakaan. Ja mistä sitä tietää tuleeko tästä edes mitään vakavampaa, vaikka molemmat sitä nyt haluaisi. Kuukausi on lyhyt aika oppia tuntemaan toinen. Ja entäs jos (kun) meillä synkkaa hyvin ja lapset ei vaikka tuliskaan toimeen uuden isäpuolen kanssa, niin mitä sitten jos elämä on yhtä taistelua....ei kai sitä kukaan jaksa.
Jos jollain on lisää mielipiteitä niin otan ilolla vastaan

 

[hmph]

Mä vihaan tota, millai ap on muotoillut tuon otsikkonsa.

 

[ei lainkaan]

Ei nuo uusioperheet kestä.

 

[Ciervo]

Siis miksi ei voi tavata vaan milloin sellainen tilanne tulee?
Eihän sitä tarvi mitenkään erityisesti "esitellä" lapsia miehelle tai miestä lapsille, vai?
Tai tehdä jotain selvitystä lapsille, että tässä nyt on tällainen "Pekka" johon äiti on ihastunut ja katsellaan, tuleeko tästä jotain.

Lapsille voi sanoa, että äidin kaveri tulee käymään ja sitten joskus jos kuvio rupeaa vakiintumaan niin kertoo sitten, että tästä äidin kaverista on tullut jotain enemmän.
Mulla ainakin on niin nais- kuin miespuolisiakin kavereita jotka käy meillä, joiden luona käydään, käydään puistossa/kaupoilla jne.
Joskus joku voi jäädä yöksikin.

Ei noista asioista kannata varmaan tehdä mitään numeroa, vaan antaa mennä omalla painollaan.
Toki, jos joillakin lapsilla on elämä ollut vaikka vuosia tismalleen samanlaista, ei uusia ihmissuhteita jne., niin voi olla isompikin juttu jos ilmaantuu joku äidin uusi kaveri elämään.

 

["ööööö"]

Mä esittelin miehen lapsille vasta kun olin varma että mies oli tullut jäädäkseen. 9 kuukautta oltiin seurusteltu.

 

[Kokemusta]

Kiitos vastauksista. En ole puhunut seksistä mitään, se ei liity tähän kuvioon mitenkään eikä vaikuta siihen, milloin kaikki osapuolet tapaavat toisensa.
Hieman hankaluuksia kun ei ole aiempaa kokemusta uusioperheistä tai muustakaan. Ja mistä sitä tietää tuleeko tästä edes mitään vakavampaa, vaikka molemmat sitä nyt haluaisi. Kuukausi on lyhyt aika oppia tuntemaan toinen. Ja entäs jos (kun) meillä synkkaa hyvin ja lapset ei vaikka tuliskaan toimeen uuden isäpuolen kanssa, niin mitä sitten jos elämä on yhtä taistelua....ei kai sitä kukaan jaksa.
Jos jollain on lisää mielipiteitä niin otan ilolla vastaan

Tärkeintä uusperheissä on se, että aikuiset ovat sitoutuneita parisuhteeseensa ja todella haluavat olla yhdessä, mitä tahansa tulee eteen. Meillä on vuoden vanha uusperhe ja elämä ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista, lapset tappelevat jne, mutta tässä ollaan ja pysytään.

Esiteltiin toisemme lapsille noin 2 kk seurustelun jälkeen muttei mitenkään "tässä on pertti, me seurustellaan" . Eka yhteinen reissu lasten kanssa tehtiin noin 5 kk jälkeen ja silloin oli kyllä lapsillekin jo päivänselvää, mikä homman nimi on.

 

["Täti"]

[QUOTE="ööööö";30827436]Mä esittelin miehen lapsille vasta kun olin varma että mies oli tullut jäädäkseen. 9 kuukautta oltiin seurusteltu.[/QUOTE]

Moi,

Itse erosin lapseni isästä kun poika oli pieni, 2-vuotias. Tapasin uuden miehen aika pian sen jälkeen, jonka kanssa olin ns etäsuhteessa vuosia, hän ei tavannut lasta kuin vasta monen vuoden jälkeen. Meille tuli ero, emme koskaan asuneetkaan yhdessä, mutta yhdessä olimme useita vuosia. Tapasin sitten nykyisen mieheni, hämmästyin itsekin, kun esittelin miehen pojalleni jo parin viikon jälkeen..Nyt tästä ajasta on jo kulunut 16 vuotta ja poikanikin on jo 25-vuotias, elämme mieheni kanssa sellaista keski-ikäisten ihmisten elämää aikuisten lastemme kanssa.

Olen hieman sitä mieltä omien kokemusten perusteella, että asiasta ei kannata tehdä mitään kauhean vaikeaa kuitenkaan, miksei lapsesi voi tavata miestä ja päinvastoin, onhan lapsesi tärkeä osa sinua. Se, että esittelet lapsen miehelle ja he tapaavat ei tarkoita sitä, että alatte heti elää uusperheenä, se ei varmaan ole mitenkään viisasta. Lapsesta voi tuntua "oudolta" ja ehkä sinustakin pidemmän päälle, jos sinun täytyy etsiä viikonlopulle lapsenvahti, kun menet miehen luo. Arvokkaampaa aikaa on kuitenkin se, mitä vietät lapsesi kanssa - loppupeleissä. Miksi mies ei oikein halua nähdä vielä lastasi - se on hieman arveluttavaa?