Kyllä vanhemmuus kasvattaa aikuiseksi, sen kun laitat töpinäksi vain. Ystäväni on nyt 38 v, hän sai 36-vuotiaana kaksoset ja nyt toiset kaksoset (molemmat luomutuotantoa!). Suurperheen ehti vielä hyvin perustaa vaikka olikin vähän myöhäisherännäinen näihin perheasioihin. B)
Itse sain ainokaiseni 24-vuotiaana, olin silloin mielestäni hyvin kypsä ja valmis perustamaan perheen ja sopiva mieskin oli katsottuna. En tiedä, tuleeko meille enempää lapsia, olemme jo niin tottuneet hyviin yöuniin ja helppoon elämään... Eskari alkaa huomenna.
Itse sain ainokaiseni 24-vuotiaana, olin silloin mielestäni hyvin kypsä ja valmis perustamaan perheen ja sopiva mieskin oli katsottuna. En tiedä, tuleeko meille enempää lapsia, olemme jo niin tottuneet hyviin yöuniin ja helppoon elämään... Eskari alkaa huomenna.
Mä ehdin täyttämään 35 ennen kuin esikoinen syntyy joulukuussa. Sain eilen onnittelut tulevasta syntymäpäivästä lääkäriltä ja toteamuksen (huumorilla), et onhan se jo "hyvä" ikä saada ensimmäinen. Tosin totes sit, että tunnut olevan realistisella pohjalla mammajutuissa, joten varmasti jaksat... vaikka varoitteli et voi tuntua raskaalta aluksi... kuulemma helpottaa 20 vuoden kuluttua =)
Sori kun olen tylsä, mutta ei se vauva aina tule vaikka haluaa... Itse aloimme yrittämään lasta kun olin 29, mutta meni 4½ vuotta ennenkuin tulin raskaaksi. Tätä esikoista ihmettä odotetaan syntyväksi marraskuussa. Jos olet "jo" tuon ikäinen ja tuntuu että elämä on muuten kunnossa niin eikun yrittämään. Mihinkään uuteen ei ole 100 % valmis ennenkuin se oikeasti tapahtuu...
Esikoinen syntyi kun olin 34v. Nyt odotan toista ja kerkeän täyttää 37v. Välillä haaveilen vielä kolmannestakin mutta taitaa siihen tulla jo ikä vastaan...
Täytyy todeta että mulla vielä 33 vuotiaanakaan ei ollut mitään vauvakuumetta mutta vaan päätettiin jättää ehkäisy pois (enemmän miehen aloitteesta), onneksi nopeasti tärppäsi vaikka olin jo sopeutunut siihenkin ettei meille ehkä lapsia tulisikaan. Nyt jälkiviisaana olen erittäin onnellinen että uskallettiin ruveta yrittämään. =)
Täytyy todeta että mulla vielä 33 vuotiaanakaan ei ollut mitään vauvakuumetta mutta vaan päätettiin jättää ehkäisy pois (enemmän miehen aloitteesta), onneksi nopeasti tärppäsi vaikka olin jo sopeutunut siihenkin ettei meille ehkä lapsia tulisikaan. Nyt jälkiviisaana olen erittäin onnellinen että uskallettiin ruveta yrittämään. =)
Kukkerikuu
Itse olin 29 mutta mun serkkuni täytti sinä vuonna 40 kun sai esikoisensa ja nyt sit toinen serkkuni saa esikoisensa ja hällä ikää 42v.
epsukepsu
Mä sain esikoiseni kun olin 32v. Luulin olevani jo tosi vanha ensisynnyttäjä mutta neuvolan terkka sanoi että höpsis, etkä ole 
Synnärillä oli samassa huoneessa 40v ensisynnyttäjä. Nyt olen 35v ja toiveena toinen lapsi =)
Synnärillä oli samassa huoneessa 40v ensisynnyttäjä. Nyt olen 35v ja toiveena toinen lapsi =)
Olin 19, kun esikoinen syntyi ja luulin olevani valmis äidiksi (lue: nuori ja naivi). Helpollahan esikoisen kanssa pääsi, kun monet asiat meni juuri sillä nuoruuden innolla. Meillä työterkkari totesi erään pahoinpitelyasian jälkipuinneissa, että nuoruus suojaa, kun yksi 20 tyttö ei ollut läheskään niin sokissa kuin vanhemmat työntekijät, ja olen todennut, että se nuoruus suojaa myös monessa muussakin asiassa, myös tässä äitiydessä.
Aina sanoin, että lapset teen alle 30-vuotiaana, että sterilisaation hommaan, kun 30 täytän. Mutta elämällä on tapana tehdä omat suunnitelmansa... erosin esikoisen isästä ja elin monta vuotta yksin lapsen kanssa ja luulin (toisinaan myös päätin), ettei enää lisää lapsia meidän pieneen perheeseen tule. Olin 28, kun tapasin nykyisen mieheni, heti seurustelun vakavoiduttua ilmoitin, että nyt me tehdään lapsia. Nyt olen 30 ja vauva 7 kk ja kuumeilen vielä yhdestä.
30-vuotiaana on ollut erilaista olla äiti kuin sillon kakskymppisenä, raskaampaa, mutta myös antoisempaa. Enää ei mennä pääkolmantenajalkana, vaan osaan nauttia tästä vauva-ajasta, nukkumaan kyllä ehtii taas muutaman vuoden kuluttua, kuin myös matkustamaaan ja töitä tekemään. Nyt myös olen avoimempi tulemaan äidiksi vielä lähempänä 40, vaikka nuorempanan tuomitsin kaikki siinä iässä lapsia tekevät. Olisihan se mielenkiintoista kokea äitiys vielä siinäkin iässä...
En voisi kuvitellakaan millaista olisi olla lapseton. Lapset muuttaa niin paljon elämää ja tekee siitä rikkaamman. Myös lapseton vanhuus on ajatuksenakin aika pelottava. Mielestäni lapset (ja tulevaisuudessa lastenlapset) ei poissulje elämästä muita asioita, vaan tuo niihin lisää syvyyttä.
Aina sanoin, että lapset teen alle 30-vuotiaana, että sterilisaation hommaan, kun 30 täytän. Mutta elämällä on tapana tehdä omat suunnitelmansa... erosin esikoisen isästä ja elin monta vuotta yksin lapsen kanssa ja luulin (toisinaan myös päätin), ettei enää lisää lapsia meidän pieneen perheeseen tule. Olin 28, kun tapasin nykyisen mieheni, heti seurustelun vakavoiduttua ilmoitin, että nyt me tehdään lapsia. Nyt olen 30 ja vauva 7 kk ja kuumeilen vielä yhdestä.
30-vuotiaana on ollut erilaista olla äiti kuin sillon kakskymppisenä, raskaampaa, mutta myös antoisempaa. Enää ei mennä pääkolmantenajalkana, vaan osaan nauttia tästä vauva-ajasta, nukkumaan kyllä ehtii taas muutaman vuoden kuluttua, kuin myös matkustamaaan ja töitä tekemään. Nyt myös olen avoimempi tulemaan äidiksi vielä lähempänä 40, vaikka nuorempanan tuomitsin kaikki siinä iässä lapsia tekevät. Olisihan se mielenkiintoista kokea äitiys vielä siinäkin iässä...
En voisi kuvitellakaan millaista olisi olla lapseton. Lapset muuttaa niin paljon elämää ja tekee siitä rikkaamman. Myös lapseton vanhuus on ajatuksenakin aika pelottava. Mielestäni lapset (ja tulevaisuudessa lastenlapset) ei poissulje elämästä muita asioita, vaan tuo niihin lisää syvyyttä.
noonuska
onko jossain määrätty oikea lasten saanti ikä,eiköhän jokainen sen kohdallaan parhaiten tiedä =) aina sitä päivitellään on sitten esikoistaan odottava hyvin nuori tai jo vähän enemmän elää nähnyt.. itse sain esikoisen 15vuotiaana(eikä ollut vahinko !!!) ja nyt 34vuotiaana saimme kuudennen lapsemme :heart: mutta meillä jo 20.v.yhteistä tavalta =)
helppoheikki
Esikoisen sain 29v ja nuoremman 35v. Nyt olen 38 ja en tunne olevani "vanha" saamaan lapsen. Raskausajat ovat olleet alusta loppuun elämäni parhaita aikoja kummallakin ja öitä ei ole tarvinut valvoa oikeastaan lainkaan. Ehkä parina, kolmena yönä on nukuttu vähemmän, muuten vauvat ovat nukkuneet yönsä varsin hyvin alusta asti. Rohkeasti vaan, jos siltä tuntuu!!
Olen 35 ja odotan ensimmäistäni. Serkku sai ensimmäisen 40-vuotiaana ja toisen 42-vuotiaana.
Tosin kyllähän se hedelmällisyys ainakin useimilla laskee iän myötä, että vielä vähemmän kuin nuorempana voi päättää, että minäpä synnytän lapseni tästä tasan 10 kuuden päästä...
Itsellänikään ei mitään kauheaa vauvakuumetta ole ollut, mutta on asiaa paljon tullut mietittyä. Ja sitten päätettiin jättää asia herran haltuun.
Minäkin jo vähän epäilin, etten ehkä raskaaksi tulekaan, eikä mulla siitäkään mitään paniikkia ollut. Ajattelin, että niinkin voi olla ihan hyvä.
Tosin kyllähän se hedelmällisyys ainakin useimilla laskee iän myötä, että vielä vähemmän kuin nuorempana voi päättää, että minäpä synnytän lapseni tästä tasan 10 kuuden päästä...
Itsellänikään ei mitään kauheaa vauvakuumetta ole ollut, mutta on asiaa paljon tullut mietittyä. Ja sitten päätettiin jättää asia herran haltuun.
Minäkin jo vähän epäilin, etten ehkä raskaaksi tulekaan, eikä mulla siitäkään mitään paniikkia ollut. Ajattelin, että niinkin voi olla ihan hyvä.
heemuli
\
Itse sain esikoisen 19-vuotiaana, olin kuukautta vaille 20. Toinen syntyi 22v, kolmas 23v, neljäs 27v. Siinä piti olla meidän perhe, mutta elämällä oli muita suunnitelmia; Pillereistä huolimatta viides lapsi syntyi kun olin 34
Kuopus on nyt 1v3kk ja äitiys on kyllä ollut raskaampaa. Nuorempana vaan jaksoi paremmin. Tosin raskaampaa tästä viimeisestä raskaus- ja vauva-ajasta teki osaltaan myös se järkytys, kun yllättäen olikin perheenlisäys tulossa ja elämä meni hetkeksi ihan solmuun.
Vanhaksi tunsin minäkin itseni neuvolassa, ja tunnen vieläkin; Neuvolan "täti" kun on kymmenisen vuotta nuorempi
Päivääkään ei silti tietenkään vaihtaisi pois, kertaakaan en ole katunut, että tämä viides meille yllätyksenä annettiin ja että yllätysvauva myös pidettiin :heart: :heart: <br><br>
Harvinaisen fiksusti kirjoitettu, tätä peesaan ihan täysinAlkuperäinen kirjoittaja 23.08.2006 klo 08:50 vieras kirjoitti:
Itse sain esikoisen 19-vuotiaana, olin kuukautta vaille 20. Toinen syntyi 22v, kolmas 23v, neljäs 27v. Siinä piti olla meidän perhe, mutta elämällä oli muita suunnitelmia; Pillereistä huolimatta viides lapsi syntyi kun olin 34
Kuopus on nyt 1v3kk ja äitiys on kyllä ollut raskaampaa. Nuorempana vaan jaksoi paremmin. Tosin raskaampaa tästä viimeisestä raskaus- ja vauva-ajasta teki osaltaan myös se järkytys, kun yllättäen olikin perheenlisäys tulossa ja elämä meni hetkeksi ihan solmuun.
Vanhaksi tunsin minäkin itseni neuvolassa, ja tunnen vieläkin; Neuvolan "täti" kun on kymmenisen vuotta nuorempi
Päivääkään ei silti tietenkään vaihtaisi pois, kertaakaan en ole katunut, että tämä viides meille yllätyksenä annettiin ja että yllätysvauva myös pidettiin :heart: :heart: <br><br>
näin meillä
esikoinen 21v.,keskimmäinen 25v.,nuorimmaainen 27v. Nyt ikää mulla 32v. ja vielä olis vauva haaveissa, kun vain sais miehen suostuteltua.