Milloin äitiys alkaa? Entä isyys?

[Rytkäätys]

Tänään ja aikaisemminkin olen noissa ketjuissa miettinyt sitä että milloin muiden mielestä se äitiys herää? Entäs isyys?

Mulla äitiys ja vastuu alkoi tasan siitä kun aavistin olevani raskaana ja plussatestin tein.
Äidiksi olen itseni tuntenut siitä saakka, kun vauva alkoi potkia. Nyt olen jo varmasti äiti kun voin kommunikoida vauvan kanssa monin tavoin kun hän liikkuu vatsassani ja reagoi moniin asioihin. Hän on myös sen ikäinen, että säilyisi hengissä jos syntyisi ennen aikaisesti.
Mieheni kanssa juteltiin ja hän on alkanut tuntea isyyden rakenneultran jälkeen, jossa vauva näkyi selvästi ja kun hän on voinut tunnustella vauvan liikkeitä vatsani päältä. Konkreettisesti hänestä kuulema tulee isä vauvan synnyttyä.
Minua sapettaa se, että useassa ketjussa teilataan monet mielipiteet siksi ettei ole äiti. Nekin naiset, jotka eivät ole lasta saaneet tai edes harkinneet, ovat mielestäni arvokkaita mielipiteineen.

 

[d u m b o]

Äidiksi ja isäksi kasvu alkaa heti kun vanhemmat tietävät raskaudesta ja jo ehkä siinä vaiheessa, kun vauvaa aletaan "tekemään" ja jatkuu vielä vauvan tultua taloonkin.

 

[olava]

meillä meni han samoi kuin teillä tuon itiyde ja isyyden tunteen kanssa. muutenkin olen samaa mieltä kuin sinä, miksi pitää teilata. pieni avoimen mielen hyväksyntä olis suotavaa tälläkin palstalla. aina pitää mollata kaikki jos ei olla tehty niinkuin itse halutaan. jo nyt on oikeesti perkele kun pitää olla niin suomalaista kyttääjä kateellista porukkaa joka ottaa heti nokilleen ja vetää herneitä nenukkaan jos joku uskaltaa ollaerimieltä. vaikka olisikin lapseton, voi heidän näkökulmansa tuoda esiin jotain uutta ja mielenkiintosta.

olava kiittää ja kuittaa :heart:

 

[HyacinthBucket]

Ite olin aika äitiytynyt jo ennen kuin plussattiin, neuloin nuttuja ja ihastelin tuttujen vauvoja. Sit ku plussattiin, niin sithän oli jo melkein oikea äiti. Miehen kanssa olen joskus jutellut ja hän on sanonut, että kun esikoinen lopulta oli kapalossa hänen sylissään niin hän tajus, että wau! nyt oon isä. Ennen ei oikein ollut sitä ajatellutkaan.
Mutta ihmisen arvo ei ole siitä kiinni onko äiti vai ei, tai aikooko ikinä edes saada lapsen. Jokainen ihminen on arvokas!

 

[harmaa]

Kasvu äidiksi ja isäksi alkaa heti kun tieto raskaudesta on saatu. Ja konkreettisesti äidiksi ja isäksi tullaan sitten kun vauva on oikeasti syntynyt.

Mielestäni se vauva massussa ei vielä tee äitiä...se on vielä kasvua äidiksi, kun vauva syntyy, syntyvät myös äiti ja isä.

 

[Rytkäätys]

Kasvu äidiksi ja isäksi alkaa heti kun tieto raskaudesta on saatu. Ja konkreettisesti äidiksi ja isäksi tullaan sitten kun vauva on oikeasti syntynyt.

Mielestäni se vauva massussa ei vielä tee äitiä...se on vielä kasvua äidiksi, kun vauva syntyy, syntyvät myös äiti ja isä.

Ihan ok mielipide tuokin on.
Mä vaan ajattelen sitä, että tuo ihminen tuolla mahassani on ihan kokonainen, reagoi ääneen, valoon, tunnusteluihin jne. Hän on siellä ihan valmis, kasvaa vain ja vahvistuu vielä. Ihan oikea ihminen. Minun ja mieheni aikaan saama, minussa kasvanut ihminen.

Kyllä minä äiti olen, varmasti.

 

[d u m b o]

Mielestäni se vauva massussa ei vielä tee äitiä...se on vielä kasvua äidiksi, kun vauva syntyy, syntyvät myös äiti ja isä.

Mun mielestä kasvu äitinä ja isänä jatkuvat kokoajan lapsen kasvaessa. Itse en ota yhden vauvan äidin neuvoja uhmiksen hoitoon tai en oleta että kukaan ottaa mun ajatuksia teinien äitinä olosta tosissaan, kun omakohtaista kokemusta ei näistä asioista vielä ole.

 

[no]

kyllä se äitiys vaatii sen lapsen pois sieltä mahasta, että mitään asiasta voi sanoa. minä en ainakaan ota tosissaan sellaisten mielipiteitä, jotka ei oo eläneet lasten kanssa päivääkään, maha-asukas on NIIN eri asia. äitiys on koko elämän kestävä prosessi, ei siinä ole koskaan valmis. äitiys muuttuu niin kovin, kun lapset kasvaa.

 

[harmaa]

Kasvu äidiksi ja isäksi alkaa heti kun tieto raskaudesta on saatu. Ja konkreettisesti äidiksi ja isäksi tullaan sitten kun vauva on oikeasti syntynyt.

Mielestäni se vauva massussa ei vielä tee äitiä...se on vielä kasvua äidiksi, kun vauva syntyy, syntyvät myös äiti ja isä.

Ihan ok mielipide tuokin on.
Mä vaan ajattelen sitä, että tuo ihminen tuolla mahassani on ihan kokonainen, reagoi ääneen, valoon, tunnusteluihin jne. Hän on siellä ihan valmis, kasvaa vain ja vahvistuu vielä. Ihan oikea ihminen. Minun ja mieheni aikaan saama, minussa kasvanut ihminen.

Kyllä minä äiti olen, varmasti.

Sä voit omasta mielestä olla äiti.. mutta mun mielestä sä olet vielä tuleva äiti. Vaikka se vauva siellä massussa kuinka potkii ja reagoi.

Mitenkäs tuo äitienpäivän vietto? Minusta äitienpäivää vietetään sitten ensimmäisen kerran kun vauva on jo olemassa ja syntynyt. En ole kenenkään sitä kuullut viettävän kun vauva vielä massussa...

 

[Charlottis74]

kyllä se äitiys vaatii sen lapsen pois sieltä mahasta, että mitään asiasta voi sanoa. minä en ainakaan ota tosissaan sellaisten mielipiteitä, jotka ei oo eläneet lasten kanssa päivääkään, maha-asukas on NIIN eri asia. äitiys on koko elämän kestävä prosessi, ei siinä ole koskaan valmis. äitiys muuttuu niin kovin, kun lapset kasvaa.

Näin munkin mielestä. Ehkä miehesi sanonta siihen että vasta sitten kun vauva on syntynyt alkaa kongreettisesti se vanhemmuus sitten!

 

[Rytkäätys]

No entäs sitten rakkaus sitä mahassa olevaa lasta kohtaan? Se että kommunikoi sen kanssa? Pitää siitä parhaalla mahdollisella tavalla huolen?
Mitäs se sitten on?

 

[myy]

Kasvu äidiksi ja isäksi alkaa heti kun tieto raskaudesta on saatu. Ja konkreettisesti äidiksi ja isäksi tullaan sitten kun vauva on oikeasti syntynyt.

Mielestäni se vauva massussa ei vielä tee äitiä...se on vielä kasvua äidiksi, kun vauva syntyy, syntyvät myös äiti ja isä.

Ihan ok mielipide tuokin on.
Mä vaan ajattelen sitä, että tuo ihminen tuolla mahassani on ihan kokonainen, reagoi ääneen, valoon, tunnusteluihin jne. Hän on siellä ihan valmis, kasvaa vain ja vahvistuu vielä. Ihan oikea ihminen. Minun ja mieheni aikaan saama, minussa kasvanut ihminen.

Kyllä minä äiti olen, varmasti.

Noin äitinä voit sitten varmaankin kertoa, että minkälaista se vauva arki sitten todella on? Miltä ne valvotut yöt tuntuu ja entä se huoli ja ilo siitä olemassaolevasta lapsesta?

Et sä vielä äiti ole... kasvamassa vasta äidiks.

 

[umbrella-]

Kasvu äidiksi ja isäksi alkaa heti kun tieto raskaudesta on saatu. Ja konkreettisesti äidiksi ja isäksi tullaan sitten kun vauva on oikeasti syntynyt.

Mielestäni se vauva massussa ei vielä tee äitiä...se on vielä kasvua äidiksi, kun vauva syntyy, syntyvät myös äiti ja isä.

Mä peesailen omalta kohdaltani tätä. Raskausaikana olen enemmänkin ollut minäkeskeisempi, kuin osannut ajatella konkreettisesti sitä vauvaa. Vauvan syntymän jälkeen, vasta se suuri rakkaus on toden teolla herännyt ja vauvan tarpeet menneet yli kaiken. Toki raskaanakin hirmuisesti huolehdin masussa kasvavasta vauvasta, mutta niitä oikeita äidillisiä tunteita olen kokenut vasta, kun lapsi on ollut siinä mun edessäni, käsin kosketeltavissa. Ehkä sitten olen kuin mies, kun aina sanotaan että miehillä se vauvan tulo konkretisoituu vasta kun lapsi on syntynyt. En mäkään kunnolla ole osannut rakastaa sellaista, jota en koskaan ole nähnyt, joka elää tavallaan vaan mun mielikuvissa vielä vaikka masussa onkin ollut.

 

[Rytkäätys]

kyllä se äitiys vaatii sen lapsen pois sieltä mahasta, että mitään asiasta voi sanoa. minä en ainakaan ota tosissaan sellaisten mielipiteitä, jotka ei oo eläneet lasten kanssa päivääkään, maha-asukas on NIIN eri asia. äitiys on koko elämän kestävä prosessi, ei siinä ole koskaan valmis. äitiys muuttuu niin kovin, kun lapset kasvaa.

Näin munkin mielestä. Ehkä miehesi sanonta siihen että vasta sitten kun vauva on syntynyt alkaa kongreettisesti se vanhemmuus sitten!

No se on hieman eri asia nyt kun ei mies sitä vauvaa 24/7 tunne. Sen hän itsekin sanoi. Ja on harmissaan ettei voi tuntea. Mielelläni jakaisin nämäkin tunteet hänen kanssaan mutta se on biologisesti mahdotonta.

 

[Charlottis74]

No entäs sitten rakkaus sitä mahassa olevaa lasta kohtaan? Se että kommunikoi sen kanssa? Pitää siitä parhaalla mahdollisella tavalla huolen?
Mitäs se sitten on?

Eiköhän tuo ole odottavan äidin tunteta syntyvää lastaan kohtaan!

 

[no]

naiset ja miehet ovat erilaisia, ja meille on eri tehtävät tässä elämässä. sen kun hyväksyy, on helpompi elää.

 

[Rytkäätys]

Kasvu äidiksi ja isäksi alkaa heti kun tieto raskaudesta on saatu. Ja konkreettisesti äidiksi ja isäksi tullaan sitten kun vauva on oikeasti syntynyt.

Mielestäni se vauva massussa ei vielä tee äitiä...se on vielä kasvua äidiksi, kun vauva syntyy, syntyvät myös äiti ja isä.

Ihan ok mielipide tuokin on.
Mä vaan ajattelen sitä, että tuo ihminen tuolla mahassani on ihan kokonainen, reagoi ääneen, valoon, tunnusteluihin jne. Hän on siellä ihan valmis, kasvaa vain ja vahvistuu vielä. Ihan oikea ihminen. Minun ja mieheni aikaan saama, minussa kasvanut ihminen.

Kyllä minä äiti olen, varmasti.

Noin äitinä voit sitten varmaankin kertoa, että minkälaista se vauva arki sitten todella on? Miltä ne valvotut yöt tuntuu ja entä se huoli ja ilo siitä olemassaolevasta lapsesta?

Et sä vielä äiti ole... kasvamassa vasta äidiks.

No tämä mun eka oma lapsi ei tarkota ettenkö olisi lasten kanssa aikaisemminkin ollut ja valvonut =)
Ja mulla on kyllä huoli ja ilo tuosta mun mahassa olemassa olevasta lapsesta, kyllä se hyvin todellinen on jo nyt....

 

[harmaa]

No entäs sitten rakkaus sitä mahassa olevaa lasta kohtaan? Se että kommunikoi sen kanssa? Pitää siitä parhaalla mahdollisella tavalla huolen?
Mitäs se sitten on?

Kyllä se vauva arki on sitten kuule ihan erilaista kun se vauva sulla on sylissä kun se että se on siellä sun kohdussa. Ja tulet huomaamaan että se rakkaus muuttaa muotoaan just sillä hetkellä kun näet lapsesi ensi kertaa. Se rakkaus syvenee (ei tietenkään kaikilla jotka ei heti "rakastu" vauvaan). Kyllä sä sitten huomaat kun vauva syntyy, että NYT minä vasta äiti olen.

 

[Rytkäätys]

naiset ja miehet ovat erilaisia, ja meille on eri tehtävät tässä elämässä. sen kun hyväksyy, on helpompi elää.

No sehän on selvä! Kuka ei sitä ole hyväksynyt?

 

[no]

lisään vielä, että lapsen kantaminen mahassa ja synnyttäminen eivät mielestäni tee äitiä vrt. ne äidit, jotka antavat lapsensa adoptioon heti synnäriltä = he eivät ole mielestäni äitejä (ellei ole muita lapsia heillä kotona). äitiys vaatii siis konkreettista lapsen hoitamista ja rakastamista, kasvattamista isoksi.

 

[updown]

Minusta äidiksi ja isäksi kasvaminen on lopuelämän kestävä prosessi raskauden toteamisesta alkaen Jokainen kehitysvaihe tuo uudet haasteet ja aikuisenakin heitä ainakin jonkin verran "ohjataan" ,"kaitsitaan" ja "murehditaan"..

Tulee mieleeni isomummuni,joka 90kymppisenä kysyi mummultani,että muistiko tämä laittaa villahousut,kun on pakkasta ulkona

 

[Rytkäätys]

Nooh, jokainen taaplaa ja tuntee tyylillään. Minä ainakin tunnen olevani tämän lapsen äiti kun ei ole kyseessä enää mikään solumöykky vaan reagoiva ihminen.

 

[no]

naiset ja miehet ovat erilaisia, ja meille on eri tehtävät tässä elämässä. sen kun hyväksyy, on helpompi elää.

No sehän on selvä! Kuka ei sitä ole hyväksynyt?

sanoit: mielelläsi jakaisit miehesi kanssa nämä tunteet.
mitä tommosta edes miettimään, ku ei ole mahdollista?

 

[huokaus]

Nooh, jokainen taaplaa ja tuntee tyylillään. Minä ainakin tunnen olevani tämän lapsen äiti kun ei ole kyseessä enää mikään solumöykky vaan reagoiva ihminen.

rosalee on aina oikeassa, niinkerta. hänen mies varmaan komppaa aina häntä, kun on niin pelottavan oikeassa, aina.

 

[Rytkäätys]

No entäs sitten rakkaus sitä mahassa olevaa lasta kohtaan? Se että kommunikoi sen kanssa? Pitää siitä parhaalla mahdollisella tavalla huolen?
Mitäs se sitten on?

Eiköhän tuo ole odottavan äidin tunteta syntyvää lastaan kohtaan!

Odottava äitikin on äiti.