Milloin äidit saa nauttia elämästään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Phoebsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Me toiset taas kaipaamme myös sitä omaa rauhaa, joka ei tietenkään tarkoita että emme nauttisi elämästä muuten ja varsinkin lapsistamme.

Väännän nyt rautalangasta taas.

No siinä tapauksessa jutun otsikointi on vähän pielessä. Mikset pannu otsikoksi: milloin äidit saavat lapsivapaata aikaa? Mun mielestä se kuvais paremmin sun tarkoitusperiä.
 
Milloin äidit saa nauttia elämästään? No mä nautin koko ajan, täysin siemauksin. Mun ei tarvi päästä lapsista eroon voidakseni nauttia elämästäni.

Etkös se sinä ollut joka tässä vasta toisessa ketjussa kertoi ettei kaipaa "omaa aikaa" mutta jolla kuitenkin on sellaista harrastuksen parissa kokonainen ilta viikossa?

Ei millään pahalla mutta ihmisiä ja tilanteita on erilaisia. Minun mieheni tekee välillä matkatyötä eli saattaa olla pari viikkoa kerralla pois kotoa. Lapset ovat perhepäivähoidossa ja näillä miehen poissaoloviikoilla sekä vieminen että hakeminen on minun vastuullani. PPH:n työaika sama kuin oma työaikani. Eli mun on pakko joustaa työajasta, ja tehdä nuo tunnit takaisin jossain toisessa kohdassa.

Sitten taas itsellä saattaa töissä olla kiireellisiä projekteja joita joudun tekemään myös kotoa illalla lasten nukahdettua. Omiin harrastuksiin ei aina jää aikaa. Ainut tapa ottaa sitä omaa aikaa sellaisena ajankohtana kun mies on työmatkalla on pitää oma vapaapäivä (jos työtilanne töissä antaa myöten) ja käydä silloin hoitamassa isommat ruokaostokset ja muut hankinnat yksin. Saatan myös nukkua univelkoja pois. Lasten hoitopäivä ei ikinä ylitä 8 tuntia.

Opiskelen nyt tästä syksystä alkaen taas työn ohella, koska mulla vanhenee opinto-oikeus jos en saa opintoja valmiiksi huhtikuun alkuun mennessä. Paljoa ei puutu, mutta nuo opinnot vanhenevat jos en saa loppuja tehtyä.

Kaikilla ei elämä ole näin hektistä kuin meillä nyt. Toisilla on mummoja ja muita hoitoapuja. Meillä ei ole kuin toisemme, ja päivähoito. Ulkopuolinen lastenvahti oli, mutta hän valmistui ja vaihtoi kaupunkia. Uutta ei ole vielä löytynyt.

On aika armotonta sanoa toisen elämäntilannetta tietämättä, että vapaapäivän pitäminen niin että lapsi on hoidossa on väärin.
 
[QUOTE="vieras";24940761]Joo no aloittaja ihan selkeästi tarkoitti tässä että elämä lasten kanssa on ihan perseestä :laugh: Ole hyvä,kiillotin sädekehäsi puolestasi.[/QUOTE]

Kiitos, teen sen mieluummin itse. Mulla on paremmat aineet siihen :)
 
Mä käyn ulkona kaks kertaa kuussa maksimissaan. Nytten en oo käynny 7 viikkoon missään.
Mun kaveri aina motkottaa kuinka huono äiti olen kun käyn kavereiden kanssa ulkona.
Silloin lapset on mummolassa, ja mies mun mukana.
En vaan tajua sitä, miksen saa käydä ulkona? kuitenkin mun kaveri käy salilla 3 kertaa viikossa, parhaimillaan 4 ja siihen päälle vielä zumbat ja lenkkeilyt ilman lasta..
Ja tätä se on joka ikinen viikko.
 
[QUOTE="vieras";24940801]Etkös se sinä ollut joka tässä vasta toisessa ketjussa kertoi ettei kaipaa "omaa aikaa" mutta jolla kuitenkin on sellaista harrastuksen parissa kokonainen ilta viikossa?

Ei millään pahalla mutta ihmisiä ja tilanteita on erilaisia. Minun mieheni tekee välillä matkatyötä eli saattaa olla pari viikkoa kerralla pois kotoa. Lapset ovat perhepäivähoidossa ja näillä miehen poissaoloviikoilla sekä vieminen että hakeminen on minun vastuullani. PPH:n työaika sama kuin oma työaikani. Eli mun on pakko joustaa työajasta, ja tehdä nuo tunnit takaisin jossain toisessa kohdassa.

Sitten taas itsellä saattaa töissä olla kiireellisiä projekteja joita joudun tekemään myös kotoa illalla lasten nukahdettua. Omiin harrastuksiin ei aina jää aikaa. Ainut tapa ottaa sitä omaa aikaa sellaisena ajankohtana kun mies on työmatkalla on pitää oma vapaapäivä (jos työtilanne töissä antaa myöten) ja käydä silloin hoitamassa isommat ruokaostokset ja muut hankinnat yksin. Saatan myös nukkua univelkoja pois. Lasten hoitopäivä ei ikinä ylitä 8 tuntia.

Opiskelen nyt tästä syksystä alkaen taas työn ohella, koska mulla vanhenee opinto-oikeus jos en saa opintoja valmiiksi huhtikuun alkuun mennessä. Paljoa ei puutu, mutta nuo opinnot vanhenevat jos en saa loppuja tehtyä.

Kaikilla ei elämä ole näin hektistä kuin meillä nyt. Toisilla on mummoja ja muita hoitoapuja. Meillä ei ole kuin toisemme, ja päivähoito. Ulkopuolinen lastenvahti oli, mutta hän valmistui ja vaihtoi kaupunkia. Uutta ei ole vielä löytynyt.

On aika armotonta sanoa toisen elämäntilannetta tietämättä, että vapaapäivän pitäminen niin että lapsi on hoidossa on väärin.[/QUOTE]

Juu käyn kerran viikossa harrastamassa mutta en siksi että ilman sitä en voisi nauttia elämästäni. Tuossa jo aiemmin laitoin että mun mielestä ap:n aloituksen otsikko on vähä harhaanjohtava. Siitä tulee sellanen olo että se elämän nautinto on niissä hetkissä kun saa lapset hoitoon eikä tarvii olla niiden kanssa. Jos otsikko ois ollu että "Milloin äidit saavat lapsivapaata aikaa" taikka joku vastaava niin olisin vastannu eri tavalla. Ehkä asenteeseeni vaikuttaa se kun mun kaveripiirissä on tosi monta sellaista äitiä jotka etsii koko ajan tilaisuuksia saada lapsensa jonnekin hoitoon kun eivät muuten jaksa. Yksi käy töiden jälkeen joka päivä harrastamassa ilman lapsia ja viikonloput on ryyppäämässä ja lapset mummolla. Kun muuten hän ei kuulemma jaksa. Toinen soitti mulle ja kysyi että tuunko kaupungille kun hänellä on lomaa ja kerrankin laatuaikaa. No, kun tapasin hänet kaupungilla niin hän oli sielä yksin. Olin itse lasten kanssa ja oletin että hälläkin on lapsensa mukana kun ehtii normi arkena olla lapsensa kanssa niin vähän. Mutta kaverille laatuaikaa siis oli se kun lapsi on hoidossa ja äiti humputtelee yksin kaupungilla. Kun mun mielestä laatuaikaa on se että saa olla lasten kanssa. Tapansa ja ajattelutapansa tietysti kullakin mutta mun alkuperäinen vastaus tähän ketjuun liittyy juurikin siihen mielikuvaan että oleminen lapsen kanssa ei oo nautinnollista. Sen kuvan otsikko antoi.
 
Jos lapsilla on hyvä ja turvallinen hoitaja, äitikin saa ottaa omaa aikaa. Mä teen sitä aina välillä, oikeastaan on suorastaan pakko, sillä lapset tahtovat jäädä mummolaan ja minä en. ;) Tämän ns. oman ajan kyllä hyödynnän ja vaihdan vaikka lakanat, pesen ikkunat tms. Kotitöitäkin on kiva tehdä, kun koko ajan ei joku roiku lahkeessa nurkumassa.

Silloinkin äiti voi ottaa omaa aikaa ja lähteä vaikka lenkille, kun on isän vuoro olla lasten kanssa. Tästä on iloa isällekin, kun äiti ei takuulla ole neuvomassa mitään, vaan voidaan tehdä asioita "miesten tavalla." Sekä mies että lapset tykkäävät.

Miksikö sitten niin moni älähtää, kun joku kyselee täältä, ottaako omaa aikaa vai ollako lasten kanssa? Väitän, että kyse on silloin ketjun aloittajan asenteesta. "Äiti tarvitsee rentoutuakseen omaa aikaa ja sen hän saa käyttää vaikka baarissa hilluen" vaikuttaa paskalta tekosyyltä. Jos äiti on oikeasti väsynyt, hän menee nukkumaan eikä kuku baarissa "rentoutumassa." Tiedän kokemuksesta! Jos taas äiti on ansainnut hetken kavereidensa kanssa ja viettää sen siellä baarissa, mikäs siinä, jos sen kehtaa sanoa suoraan. Mutta jos hän väittää olevansa umpiväsynyt ja samalla kaipaa nollausta vetäen päänsä täyteen, selityksestä kuultaa läpi, että "uupumus" on vain tekosyy ja ryyppyreissu ei todellakaan ole mikään harvinaisuus. Jos se olisi, sitä ei tarvitsisi hävetä ja peitellä.

Aloituksista haistaa tosi usein, että aloittajalla on jo valmiiksi huono omatunto ja hän hakee oikeutusta toimilleen täältä. Osa ilkeilijöistä on tietysti ihan omaksi ilokseen joka ketjussa morkkaamassa, mutta aina välillä pieni perseelle potkiminen on näille selittelijöille oikeasti ihan paikallaan.
 
Truu palstamamma ei vie lapsiaan hoitoon, yökylään tms. koska hyvä äiti ei tee niin.

Minä nautin elämästäni lasteni kanssa mutta nautin myös siitä äidin omasta ajasta. Vauvasta en ole ollut vielä erossa kun kerran 30min kampaajan ajan, mutta lasken kyllä jo päiviä siihen kun pääsen baanalle ja vien kaikki 3 hoitoon.
Oma aikakin, ihan ilman lapsia, on arvokasta, jotta jaksan taas.
 
Juu käyn kerran viikossa harrastamassa mutta en siksi että ilman sitä en voisi nauttia elämästäni. Tuossa jo aiemmin laitoin että mun mielestä ap:n aloituksen otsikko on vähä harhaanjohtava. Siitä tulee sellanen olo että se elämän nautinto on niissä hetkissä kun saa lapset hoitoon eikä tarvii olla niiden kanssa. Jos otsikko ois ollu että "Milloin äidit saavat lapsivapaata aikaa" taikka joku vastaava niin olisin vastannu eri tavalla. Ehkä asenteeseeni vaikuttaa se kun mun kaveripiirissä on tosi monta sellaista äitiä jotka etsii koko ajan tilaisuuksia saada lapsensa jonnekin hoitoon kun eivät muuten jaksa. Yksi käy töiden jälkeen joka päivä harrastamassa ilman lapsia ja viikonloput on ryyppäämässä ja lapset mummolla. Kun muuten hän ei kuulemma jaksa. Toinen soitti mulle ja kysyi että tuunko kaupungille kun hänellä on lomaa ja kerrankin laatuaikaa. No, kun tapasin hänet kaupungilla niin hän oli sielä yksin. Olin itse lasten kanssa ja oletin että hälläkin on lapsensa mukana kun ehtii normi arkena olla lapsensa kanssa niin vähän. Mutta kaverille laatuaikaa siis oli se kun lapsi on hoidossa ja äiti humputtelee yksin kaupungilla. Kun mun mielestä laatuaikaa on se että saa olla lasten kanssa. Tapansa ja ajattelutapansa tietysti kullakin mutta mun alkuperäinen vastaus tähän ketjuun liittyy juurikin siihen mielikuvaan että oleminen lapsen kanssa ei oo nautinnollista. Sen kuvan otsikko antoi.

Minä ymmärrän tämänkin näkökulman. Minun on aina ikävä lasta, kun en ole hänen kanssaan, mutta silti minusta tuntuu äitinä olo monesti aika rankalta, kun lapsi on tarketuvaista sorttia. Kirjoitin tuossa aiemmassa ketjussa, että en pysty edes syömään rauhassa, vaikka isä yrittää viihdyttää lasta. Olin vasta kipeänä ja yritin nukkua päivällä, mutta ei siitäkään tullut yhtään mitään, kun makuuhuoneen ovessa ei ole lukkoa. Hoidamme mieheni kanssa kahdestaan lasta, ei olla viety häntä vieraille perhepäivähoitajaa lukuunottamatta. Nautin lapsen kanssa olemisestakin, mutta aivan ehdottomasti tarvitsisin semmoistakin aikaa, että voisin tehdä rauhassa muutakin kuin siivota ja tiskata (kaikki semmoinen onnistuu, missä ei istuta vaan ollaan koko ajan liikkeessä).
 
Alkuperäinen kirjoittaja niitä äitejä;24940949:
Niin ja mahtavatkohan lapsetkin olla erilaisia, toiset antavat äideilleen jopa vähän omaa aikaa, toiset eivät hetkeäkään...

Näinhän se on. Toisilla on koko ajan yksi lahkeessa kiinni, ja toisella kokonainen katras on aina viihtynyt omissa touhuissa.
 
mun oma aika on sillon, kun lapset viettää laatuaikaa isänsä tai mummonsa kanssa tai kun lapset nukkuu. Päiväkodissa en pidää hetkeäkään enempää kun on töiden takia pakko. Itse kun kävin pk:ssa lasten kanssa tutustumassa ennen töiden alkua ymmärsin todella, mitä tarkoittaa sanonta "lasten työpaikka on päiväkodissa". Itse olin ihan poikki sen tutustumispäivän jälkeen. Meillä jopa hoitopaikkoja mummolassa käytetään enemmänkin juuri siihen tarkoitukseen että lasten ei tarvitsisi päiväkodissa olla. Esim nyt joulun välipäiviksi ovat menossa mummolaan, koska mummo pitää silloin lomaa ja tarjutui ottamaan lapset hoitoon kun me olemme miehen kanssa töissä. Baareissakin käyn useimmiten sillein, että laitan lapset ensin nukkumaan ja lähden vasta sitten.

Toki olen myös sitä mieltä että äiti tarvitsee omaakin aikaa ja jos isää, mummoa tms tukiverkkoja ei ole käytettävissä, niin silloin päiväkotokon voi olla vaihtoehto. On se päiväkotipäivä kuitenkin lapselle pienempi paha kun väsynyt ja masentunut äiti.
 
[QUOTE="nelly83";24940969]mun oma aika on sillon, kun lapset viettää laatuaikaa isänsä tai mummonsa kanssa tai kun lapset nukkuu. Päiväkodissa en pidää hetkeäkään enempää kun on töiden takia pakko. Itse kun kävin pk:ssa lasten kanssa tutustumassa ennen töiden alkua ymmärsin todella, mitä tarkoittaa sanonta "lasten työpaikka on päiväkodissa". Itse olin ihan poikki sen tutustumispäivän jälkeen. Meillä jopa hoitopaikkoja mummolassa käytetään enemmänkin juuri siihen tarkoitukseen että lasten ei tarvitsisi päiväkodissa olla. Esim nyt joulun välipäiviksi ovat menossa mummolaan, koska mummo pitää silloin lomaa ja tarjutui ottamaan lapset hoitoon kun me olemme miehen kanssa töissä. Baareissakin käyn useimmiten sillein, että laitan lapset ensin nukkumaan ja lähden vasta sitten.

Toki olen myös sitä mieltä että äiti tarvitsee omaakin aikaa ja jos isää, mummoa tms tukiverkkoja ei ole käytettävissä, niin silloin päiväkotokon voi olla vaihtoehto. On se päiväkotipäivä kuitenkin lapselle pienempi paha kun väsynyt ja masentunut äiti.[/QUOTE]

Mietin sitä ketjua josta sain kimmokkeen tämän aloittaa, että siinä olisi ollut arkivapaa käytettävissä. Meillä ainakin on isovanhemmat isääni lukuunottamatta töissä arkisin, samoin mieheni. Että jos olisi joskus mahdollisuus pitää arkivapaa ja hoitaa sekä itseä ja asioita, tekisin niin.
 
Mietin sitä ketjua josta sain kimmokkeen tämän aloittaa, että siinä olisi ollut arkivapaa käytettävissä. Meillä ainakin on isovanhemmat isääni lukuunottamatta töissä arkisin, samoin mieheni. Että jos olisi joskus mahdollisuus pitää arkivapaa ja hoitaa sekä itseä ja asioita, tekisin niin.

Totta kai on eri asi myös jos on menoja, joita on vaikea hoitaa lasten kanssa eikä hoitajaa ole. Olen minäkin joskus omalla arkivapaalla vienyt lapset tunniksi päiväkotiin kun olen itse käynyt gynellä (sinne kun en viitsi ottaa muksuja viereen katselemaan). Mutta toisessa ketjussa kysyjä mielestäni sanoi, että mitään ihmeellisempää menoja hänellä ei ole, niin silloin minä pitäisin lapset kotona. On niillä lapsillakin oikeus vapaisiin ihan niinkuin meillä aikuisillakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niitä äitejä;24940949:
Niin ja mahtavatkohan lapsetkin olla erilaisia, toiset antavat äideilleen jopa vähän omaa aikaa, toiset eivät hetkeäkään...

Niinpä! Mä olen lasten kanssa kotona, ja mies töissä. Toinen ei anna kakalla käydä rauhassa. Ainoa hetki jollloin saa olla on yöllä. Ja joskus jopa päivunet saadaan otettua. Mutta yleensä sekin hetki menee siivoomiseen.
Ja kaiken kukkuraksi tämä nuorin roikkuu kintussa myös silloinkun teen ruokaa.
Rakastan lapsiani ylikaiken, mutta tarvitsen oma-aikaa ilman lapsia joskus..
 
[QUOTE="nelly83";24941031]Totta kai on eri asi myös jos on menoja, joita on vaikea hoitaa lasten kanssa eikä hoitajaa ole. Olen minäkin joskus omalla arkivapaalla vienyt lapset tunniksi päiväkotiin kun olen itse käynyt gynellä (sinne kun en viitsi ottaa muksuja viereen katselemaan). Mutta toisessa ketjussa kysyjä mielestäni sanoi, että mitään ihmeellisempää menoja hänellä ei ole, niin silloin minä pitäisin lapset kotona. On niillä lapsillakin oikeus vapaisiin ihan niinkuin meillä aikuisillakin.[/QUOTE]

Mä vien joskus viikolla lapset hoitoon, koska hoitopäiviä tulee viikossa ehkä 3.
Ja siihen on vielä viikonloput vapaana.
Itse olen viikonloput töissä, joten joksus haluan pitää yhden vapaan ilman lapsia. Käyn silloin kampaajalla, solkussa tai syömässä.
Meillä lapset on siis käytännösä joka viikko 4 pvää kotona ja 3 hoidossa. Joskus 3pvää kotona ja 4 hoidosssa.
Mä vaan todellakin haluan joskus olla ilman lapsia. Varsinkin kun tolla vanhemmalla ihan järkyttävä uhma ja ulina kausi! Joskus todella kiva stödä lämmin ruoka ihan rauhassa, ja vain olla!
 
[QUOTE="Mirka";24941065]Mä vien joskus viikolla lapset hoitoon, koska hoitopäiviä tulee viikossa ehkä 3.
Ja siihen on vielä viikonloput vapaana.
Itse olen viikonloput töissä, joten joksus haluan pitää yhden vapaan ilman lapsia. Käyn silloin kampaajalla, solkussa tai syömässä.
Meillä lapset on siis käytännösä joka viikko 4 pvää kotona ja 3 hoidossa. Joskus 3pvää kotona ja 4 hoidosssa.
Mä vaan todellakin haluan joskus olla ilman lapsia. Varsinkin kun tolla vanhemmalla ihan järkyttävä uhma ja ulina kausi! Joskus todella kiva stödä lämmin ruoka ihan rauhassa, ja vain olla![/QUOTE]

Tääkin on musta ihan ok, jos lapset ei oo jokaisella sinun vapaalla päiväkodissa. Ja kuten sanoin, niin jos noita omia menoja (kampaajaa tms) on vaikea järjestää sillen, että lapset voisivat olla esim isänsä kanssa, niin eihän siinä paljon muuta voi kun viedä ne päiväkotiin.Lähinnä omissa komenteissani puhuin meidän perheen tilanteesta. Eli meillä molemmat töissä ma -pe 8-16, joten lapset viettää viikosta jo muutenkin todella paljon päivkodissa ja siksi pyrin käyttämään vapaani niin, että lapsetkin voi ylimääräiset vapaat olla myös kotona. mutta en minäkään niin hullu ole, että lapsia kampaajalle raahaisin mukana. Tai vois olla että kapaaja ei tahtois mua toista kertaa asiakkaakseen sen jälkeen...
 
se että sinä olet aloittanut ketjun ei vissiin automaattisesti tarkoita että jokainen kommentti on nimenomaan juuri sinulle suunnattu, varsinkin kun en lainannut kenenkään tekstiä, hieman herkällä päällä vissiin.

En yhtään herkällä, miten voisin tietää mitä tarkoitat, kun en näe kasvoja, en kuule äänenpainoja ym? Mutta joo, vittu sori :xmas:
 
[QUOTE="Nana";24940765]....olenko ainoa jonka mielestä on itsestäänselvää että jos haluan lähteä humputtelemaan, kaupungille, kaverille, lenkille, minne vain niin ei tarvitse muuta kuin sanoa miehelle "Hei, ajattelin tässä lähtä käymään siellä sun täällä, tuun kotiin joskus aikaan X, hauskaa päivää" ja pusu. Toki jos mies käy pitkää päivää töissä niin en oleta että heti kun se sieltä kotiutuu niin voin lykätä sen naamalle seuraavat "työt" ja lähtä itse rentoilemaan.

Tasapuolisesti omaa aikaa ja velvollisuuksia. Vai onko se oikeasti muka nykymaailmassa harvinaista että isä on lapselle ihan yhtä pätevä hoitaja kuin äiti?[/QUOTE]

Näin se käy meilläkin. Esimerkiksi huomenna perhekahvilan jälkeen kippaan lapset kotiin ja lähden lähikaupunkiin viettämään yhdennaisen virkistysiltapäivää. Työlounas miellyttävässä seurassa ravintolassa, shoppailua säästäjapunnitsessa, taitokorttelissa ja muuta kivaa. Kotiin joskus illalla ja en epäile hetkeäkään miehen pärjäämistä pienten kanssa.
 

Yhteistyössä