Milloin äidit saa nauttia elämästään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Phoebsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Phoebsi

Aktiivinen jäsen
12.06.2008
28 881
2
38
Jos ei yhtä vapaapäivää saa pitää ilman lasta (viitaten tuohon toiseen ketjuun) niin koska se on se äidin aika? Koska saa nauttia ihan omasta seurastaan, ilman että MitäsNyt älähtää?

Kertokaapas.
 
Samaa mieltä kanssasi.

Jotkut vaan ovat sitä mieltä että yhtään ei saisi ajatella koskaan itseään, vaan aina sitä lasta.

Minä olen viime viikolla tehnyt tosi paljon ylitöitä, mies oli silloin lapsen kanssa. Nyt meinaan pitää perjantain vapaata ihan itsekseni, ensin nukkua univelkoja pois ja sitten siivota kotia. Enkä koe tästä yhtään huonoa omaatuntoa. Olen vapaani yöllä tehdyillä ylitöillä ansainnut.
 
Mutta ko mie nautin lasten kanssa olosta. "oman ajan" ja "parisuhdeajan" saan kyllä lasten nukkuessakin. Ei sillä lähden silti kerran kuussa tai kahdessa viihteelle, vaikkei mitään tarvetta olisikaan... ...mun mielestä se on lasten etu että silloin tällöin ovat myös hoidossa, kunhan ei jatkuvasti
 
Alkuperäinen kirjoittaja HyäkkäysVaunu;24940635:
Mutta ko mie nautin lasten kanssa olosta. "oman ajan" ja "parisuhdeajan" saan kyllä lasten nukkuessakin. Ei sillä lähden silti kerran kuussa tai kahdessa viihteelle, vaikkei mitään tarvetta olisikaan... ...mun mielestä se on lasten etu että silloin tällöin ovat myös hoidossa, kunhan ei jatkuvasti

Joku toinen taas kaipaa omaa aikaansa eikä siinä mitään. Muuten kun esikoisemme oli vauva, mitään illan parisuhdeaikaa ei ollut koska esikoinen oli iltavirkku. Lapset on erilaisia.
 
Mä saatan olla joskus niin julma, että menen itse vapaapäivänä kampaajalle sen 2h ajaksi ja tyttö on koko päivän päiväkodissa. Mulla on hirveän vähän vapaa-aikaa, kun käyn töissä ja opiskelen ja iltaisin välillä, kun aikaa olis, niin mies urheilee ja mä olen panttina täällä kotona. Sellanen ihminen älähtää, jolla ei itsellä ole mahdollisuutta saada sitä lasta koskaan mihkään hoitoon. Tai sitten olis, mutta ylpeys ei enää anna periksi, kun on niin mahtavaa olla marttyyri-äiti.
 
Mä lähden joskus ihan yksikseni reissuun, mies on silloin lapsen kanssa. Päivä jossain toisessa kaupungissa ihan itselleni, syön hyvin, kävelen ja katselen, istuskelen viinilasillisilla. Kotiin vasta, kun lapsi jo nukkuu :) Nämä on ihania päiviä ja olen sitten paljon parempi läheisilleni, kun olen hieman lataillut. Mies vastaavasti puuhailee kavereidensa kanssa tai tekee jotain mitä haluaa. Mutta mä nautin välillä ihan yksinolosta. mennään molemmat myös kavereiden kanssa leffaan jne. Mutta tehdään asioita paljon myös perheeä. Joka tapauksessa, nuo "omat ajat" on mukavia juttuja :)
 
  • Tykkää
Reactions: Eragon
Mä saatan olla joskus niin julma, että menen itse vapaapäivänä kampaajalle sen 2h ajaksi ja tyttö on koko päivän päiväkodissa. Mulla on hirveän vähän vapaa-aikaa, kun käyn töissä ja opiskelen ja iltaisin välillä, kun aikaa olis, niin mies urheilee ja mä olen panttina täällä kotona. Sellanen ihminen älähtää, jolla ei itsellä ole mahdollisuutta saada sitä lasta koskaan mihkään hoitoon. Tai sitten olis, mutta ylpeys ei enää anna periksi, kun on niin mahtavaa olla marttyyri-äiti.

Peesi. On erikseen tietysti ne lapset jotka ovat joka arkipäivä täyden päivän päiväkodissa ja joilla ei ole koskaan lomaa. Oma lapseni ei kuulu näihin. Haen aina aikaisemmin jos töiltäni pystyn. Minulla kertyy työstäni välilä ylitöitä jotka voisi ottaa joko rahana tai vapaanaa, ja usein olen pitänyt sitten yksittäisen vapaapäivän niin että siivoan kotia ihan yksin. Nämä ylityöt kun ovat pois lähinnä omasta vapaa-ajastani (illalla lapsen nukkumaanmentyä tehtyjä, tai viikonloppuna niin että mies hoitaa lasta). Koen että mulla on oikeus ottaa se menetetty vapaa-aika itselleni takaisin, tai muuten uupuisin ja väsyisin.

Ei ole lapsenkaan etu että äiti raataa itsensä väsyksiin. Ja meillä on todella ihana perhepäivähoitaja minne lapsi menee mielellään. Isosta ryhmästä ja päiväkodista ei siis ole kyse.

Naiset tuntuvat olevan toisilleen pahimpia. En tiedä yhtään miestä joka miettisi vapaapäiväänsä että saako sellaisen pitää.
 
....olenko ainoa jonka mielestä on itsestäänselvää että jos haluan lähteä humputtelemaan, kaupungille, kaverille, lenkille, minne vain niin ei tarvitse muuta kuin sanoa miehelle "Hei, ajattelin tässä lähtä käymään siellä sun täällä, tuun kotiin joskus aikaan X, hauskaa päivää" ja pusu. Toki jos mies käy pitkää päivää töissä niin en oleta että heti kun se sieltä kotiutuu niin voin lykätä sen naamalle seuraavat "työt" ja lähtä itse rentoilemaan.

Tasapuolisesti omaa aikaa ja velvollisuuksia. Vai onko se oikeasti muka nykymaailmassa harvinaista että isä on lapselle ihan yhtä pätevä hoitaja kuin äiti?
 
Jaa-a, minä ainakin meinaan ens lauantaina nauttia olostani ILMAN lapsia.
Vien lapset mummolle, ja meille tulee kavereita. Tehdään ruokaa ja juodaan kuoharia.
Mä todellakin tarvitsen joskus aikaa ilman lapsia. On ihanaa syödä ruoka lämpöisenä ja rauhassa. Saan jopa ennä saunaan, ilman että kiljuu äitiä oven takana.
Jos tällasesta ei saa nauttia kerran-kaks KAHDESSA KUUKAUDESSA, niin voi voi !!
 
[QUOTE="vieras";24940761]Joo no aloittaja ihan selkeästi tarkoitti tässä että elämä lasten kanssa on ihan perseestä :laugh: Ole hyvä,kiillotin sädekehäsi puolestasi.[/QUOTE]

Minäkin voisin ojentaa mikrokuituliinan (oletan, että se parhaiten sopii perusäidin sädekehän kiillotukseen).
 

Yhteistyössä