Millaista on tapailla, deittailla, olla parisuhteessa suomalaisen miehen kanssa??

Kertokaa totuus! Puhuvatko tunteista yhtään? Parhaat ja huonot puolet?

 

Ihan samalla tavalla puhuu tunteistaan, kuin puhui marokkolainen poikaystävänikin. Siis iskuvaiheen "lepertely" on toki eri asia kuin tunteista puhuminen. Suomalainen ei tyypillisesti yritä hurmata naista "I love you, you are so beautiful... I love you..." -tyyppisellä meiningillä. Tosin sen kun tajuaa (näin tosin jälkikäteen) niin eihän se ole ns. totta. Se kuuluu tietystä kulttuureista tulevien miesten iskutaktiikkaan.

 

Riippuu ihmisestä. Ei ole olemassa mitään yhdenlaista "suomalaista miestä", vaan kaikki ovat yksilöitä.

 

Niinkuin matut kuvailee, suomalainen mies on kuin nainen ilman tissejä.

 

Riippuu ihmisestä. Ei ole olemassa mitään yhdenlaista "suomalaista miestä", vaan kaikki ovat yksilöitä.

Kertoisitko esimerkkejä näistä yksilöistä?

 

Kertoisitko esimerkkejä näistä yksilöistä?

No ei mun varmaan kannata. Jokainen on yksilö ja ei mulla ole niin laajaa kokoelmaa suomalaisista miehistä, että sitä kannattaa pitää minään oppikirjana. Niissä, joiden kanssa itse olen ollut, on varmaan paljon yhtäläisyyksiä toistensa kanssa ainakin joissain asioissa, mutta ei siitä silti voi vetää johtopäätöstä, että ne ominaisuudet olisivat jotenkin tyypillisiä. Ovat ehkä vaan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa mulla synkkaa.

 

Tällä palstalla ei ylläty kyllä enää mistään...

 

Oma ukko tais silloin joskus ilmaista kiinnostusta tuomalla mulle lakuja.. se oli vähän semmosta hidasta ja rauhallista se alku, ennen kuin alettiin seurustelemaan, vuosi melkeen meni kun viriteltiin ja ihmeteltiin. Mutta me oltiin niin nuoria silloin, se oli kummallekin ensimmäinen vakava seurustelusuhde.

Naimisiinkin mentiin sitten aikanaan, kun oltiin yli 10 vuotta oltu yhdessä. Miehen kosinta ei kyllä ollut niitä romanttisimpia. Tuli aamulla tukka pystyssä makkarista muniaan rapsutellen ja kysyi, että "Pitäiskö meijän sitten?"
minä: "Että mitä pitäis?"
mies:"No mennä naimisiin?"

Ehkä joku toinen nainen olis tässä kohtaa kääntynyt kannoillaan tai vaatinut mieheltä edes vähän yritystä kosintaan, mutta mua vaan nauratti. On tuosta kosinnasta kyllä riittänyt naurua ja juttua jälkeenpäinkin.

Mutta suomalaisesta miehestä: harvoin kauhean romanttisia, (tosin muutamia sellaisiakin olen joskus tavannut!) , yleensä kilttejä ja luotettavia, joskus ehkä vähän jöröjä, haluavat tasa-arvoisen kumppanin, jonka kanssa yhdessä päätetään asioista. Arvostan.