Oma ukko tais silloin joskus ilmaista kiinnostusta tuomalla mulle lakuja.. se oli vähän semmosta hidasta ja rauhallista se alku, ennen kuin alettiin seurustelemaan, vuosi melkeen meni kun viriteltiin ja ihmeteltiin. Mutta me oltiin niin nuoria silloin, se oli kummallekin ensimmäinen vakava seurustelusuhde.
Naimisiinkin mentiin sitten aikanaan, kun oltiin yli 10 vuotta oltu yhdessä. Miehen kosinta ei kyllä ollut niitä romanttisimpia. Tuli aamulla tukka pystyssä makkarista muniaan rapsutellen ja kysyi, että "Pitäiskö meijän sitten?"
minä: "Että mitä pitäis?"
mies:"No mennä naimisiin?"
Ehkä joku toinen nainen olis tässä kohtaa kääntynyt kannoillaan tai vaatinut mieheltä edes vähän yritystä kosintaan, mutta mua vaan nauratti. On tuosta kosinnasta kyllä riittänyt naurua ja juttua jälkeenpäinkin.
Mutta suomalaisesta miehestä: harvoin kauhean romanttisia, (tosin muutamia sellaisiakin olen joskus tavannut!) , yleensä kilttejä ja luotettavia, joskus ehkä vähän jöröjä, haluavat tasa-arvoisen kumppanin, jonka kanssa yhdessä päätetään asioista. Arvostan.