Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Millaista on elää ADHD-miehen kanssa?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="CasaRoque, post: 30219893, member: 133318"]</p><p>Kerron omasta kokemuksestani. Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä pian kolme vuotta ja odotamme ensimmäistä yhteistä lasta (miehellä siis jo 10v tytär, minulle lapsi ihka ensimmäinen). Koko yhdessäoloajan on arkirutiinit ollut yhtä takkuamista. Laskuja pyöritellään ulosoton kautta tai hoidetaan vasta siinä vaiheessa kun käräjäoikeudestä tulee velkomushaaste. Kertaakaan ei mies ole spontaanisti siivonnut tai auttanut missään kotitöissä, tosin tekee kyllä jos käsken ja kerron tarkkaan mitä haluan hänen tekevän. Aina myöhässä, unohtelee tapaamisia (jopa oman tyttärensä kanssa sovitut), ei pidä kiinni sovitusta, joka on johtanut siihen, etten voi luottaa häneen enää. Alottaa jatkuvasti uusia projekteja, mutta mitään ei saa koskaan loppuun. Jos en pesisi hänelle pyykkejä, hän kulkisi ilman alusvaatteita ja sukkia likasissa vaatteissa. En ole itsekään mikään järjestelmällisin ihminen ja siivousintoilija, joten ainainen sekasorto, sotku ja kaaos on pikkuhiljaa vienyt kaikki voimani.</p><p></p><p>Mieheni ei ole koskaan pettänyt, on hyväsydäminen, kiltti ja hellä. Moni on kertonut ongelmista alkoholin kanssa, mutta onneksi tällaista ongelmaa ei ole sillä mieheni addiktio on taas karkki, limut ja leivonnaiset - eli kaikki makea. Ja seksi. </p><p></p><p>Muita varsinaisia ongelmia suhteessamme ei olekaan, kuin arjen haasteet, jotka on alkaneet tuntua ylitsepääsemättömiltä. Olin pitkään epäillyt miehelläni olevan jonkin sortin keskittymishäiriö, joten pyysin häntä n. vuosi sitten tekemään netistä löytyvän testin. Tulos oli selkeästi positiivinen adhd:n suhteen, joten pyysin häntä menemään lääkärin juttusille. Asia kuitenkin jäi, kunnes arjen haasteet alkoivat stressaamaan minua niin, että muutama kuukausi sitten jouduin antamaan hänelle kaksi valintaa: joko mennä lääkärin juttusille tai ero. Mieheni sai kun saikin diagnoosin vihdoin viime viikolla.</p><p></p><p>Olen jotenkin elätellyt toiveita siitä, että arki saadaan vielä toimimaan ja asiamme järjestyy. Mieheni on yrittäjä ja hänen yritystoimintansa on käytännössä lakannut kokonaan ja firman nyt konkurssin partaalla. Mieheni aloitti vanhan omakotitalomme täysremontin 11kk sitten, mutta ei ole edelleenkään päässyt purkuvaihetta pidemmälle. Kun olohuoneen lattialämmitysputket tulivat ja niitä olisi voinut alkaa asentamaan, sai mieheni päähänsä rakentaa sittenkin terassin jne. Hommat ovat välillä myös seisseet jopa kuukausia, sillä motivaatio on ollut täysin kateissa. Olemme siis eläneet lähes vuoden työmään keskellä ja en jaksa tätä enää. Omat voimani ovat aivan finaalissa ja olen jopa alkanut katumaan lasta, sillä miten voin tuoda pienen vauvan elämään tällaisen kaaoksen ja sekasorron keskelle? Diagnoosi konkretisoi minulle sen, ettei mikään välttämättä koskaan muutukaan. Toki olin jo varma diagnoosista etukäteen, mutta silti se tuli kuin isku vasten kasvoja.</p><p></p><p>Miten mieheni oireilu on sitten vaikuttanut muuten elämääni? Minusta tuntuu, että joudun pyörittämään yksin kahden ihmisen arkea. Omat voimavarat menee siihen, että yritän muistaa muistuttaa miestäni hänen tärkeistä tapaamisista, laskujen maksusta, hoitamattomista asioista, lääkärikäynneistä jne. jne. Jopa siihen pisteeseen, että käytän niin paljon aikaa hänen arkensa pyörittämiseen, että omani on aivan retuperällä ja olen alkanut unohtelemaan omia menojani, laskujen eräpäiviä jne. Olen käskyttänyt ja patistanut häntä hoitamaan asioitaan pian kolme vuotta. Olen yrittänyt pakottaa kaikin keinoin hänet tekemään edes asuintilojen remontit loppuun, mutta nyt tajuan että pakottaminen, oma asiasta stressaaminen ja vauhkoaminen on vain vienyt häneltä ne viimeisetkin motivaation rippeet hoitaa homma pulkkaan. Ainainen stressi kadonneista tavaroista, myöhästelystä ja arjen haasteista on ajanut minut syvään masennustilaan ja olen viimeiset viikot ollut todella ahdistunut. Olen tullut siihen pisteeseen, että olen nyt hakenut itselleni ammattiapua - tänään on ensimmäinen tapaaminen psykologin kanssa. Sain nippa nappa soitettua hänelle, eikä puhelustakaan meinannut tulla mitään loputtoman itkeskelyni takia. Toki raskaushormooneillakin lienee tekemistä asian kanssa.</p><p></p><p>Oma masennukseni ja korkea stressitila on saanut minut myös entistä huolestuneemmaksi sikiön hyvinvoinnista ja oman tilani vaikutuksista pitkällä tähtäimellä lapsen psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Toivon, että mieheni saisi pian toimivan lääkityksen ja apua psykoterapiasta ja minä taas apua omaan olotilaani, jotta tästä umpikujasta päästäisiin eteenpäin. Rakastan kuitenkin miestäni yli kaiken ja lapsikin tulossa, joten ero tuntuu kamalalta ratkaisulta, vaikka olen sitäkin miettinyt ellei arkeamme saada edes hieman paremmin pyörimään. Olen tosin muutama päivä sitten laittanut jo asuntohakemuksen, mutta katson nyt rauhassa minkälaiset kortit meille jaetaan ja mitä tulevaisuus tuo.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="CasaRoque, post: 30219893, member: 133318"] Kerron omasta kokemuksestani. Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä pian kolme vuotta ja odotamme ensimmäistä yhteistä lasta (miehellä siis jo 10v tytär, minulle lapsi ihka ensimmäinen). Koko yhdessäoloajan on arkirutiinit ollut yhtä takkuamista. Laskuja pyöritellään ulosoton kautta tai hoidetaan vasta siinä vaiheessa kun käräjäoikeudestä tulee velkomushaaste. Kertaakaan ei mies ole spontaanisti siivonnut tai auttanut missään kotitöissä, tosin tekee kyllä jos käsken ja kerron tarkkaan mitä haluan hänen tekevän. Aina myöhässä, unohtelee tapaamisia (jopa oman tyttärensä kanssa sovitut), ei pidä kiinni sovitusta, joka on johtanut siihen, etten voi luottaa häneen enää. Alottaa jatkuvasti uusia projekteja, mutta mitään ei saa koskaan loppuun. Jos en pesisi hänelle pyykkejä, hän kulkisi ilman alusvaatteita ja sukkia likasissa vaatteissa. En ole itsekään mikään järjestelmällisin ihminen ja siivousintoilija, joten ainainen sekasorto, sotku ja kaaos on pikkuhiljaa vienyt kaikki voimani. Mieheni ei ole koskaan pettänyt, on hyväsydäminen, kiltti ja hellä. Moni on kertonut ongelmista alkoholin kanssa, mutta onneksi tällaista ongelmaa ei ole sillä mieheni addiktio on taas karkki, limut ja leivonnaiset - eli kaikki makea. Ja seksi. Muita varsinaisia ongelmia suhteessamme ei olekaan, kuin arjen haasteet, jotka on alkaneet tuntua ylitsepääsemättömiltä. Olin pitkään epäillyt miehelläni olevan jonkin sortin keskittymishäiriö, joten pyysin häntä n. vuosi sitten tekemään netistä löytyvän testin. Tulos oli selkeästi positiivinen adhd:n suhteen, joten pyysin häntä menemään lääkärin juttusille. Asia kuitenkin jäi, kunnes arjen haasteet alkoivat stressaamaan minua niin, että muutama kuukausi sitten jouduin antamaan hänelle kaksi valintaa: joko mennä lääkärin juttusille tai ero. Mieheni sai kun saikin diagnoosin vihdoin viime viikolla. Olen jotenkin elätellyt toiveita siitä, että arki saadaan vielä toimimaan ja asiamme järjestyy. Mieheni on yrittäjä ja hänen yritystoimintansa on käytännössä lakannut kokonaan ja firman nyt konkurssin partaalla. Mieheni aloitti vanhan omakotitalomme täysremontin 11kk sitten, mutta ei ole edelleenkään päässyt purkuvaihetta pidemmälle. Kun olohuoneen lattialämmitysputket tulivat ja niitä olisi voinut alkaa asentamaan, sai mieheni päähänsä rakentaa sittenkin terassin jne. Hommat ovat välillä myös seisseet jopa kuukausia, sillä motivaatio on ollut täysin kateissa. Olemme siis eläneet lähes vuoden työmään keskellä ja en jaksa tätä enää. Omat voimani ovat aivan finaalissa ja olen jopa alkanut katumaan lasta, sillä miten voin tuoda pienen vauvan elämään tällaisen kaaoksen ja sekasorron keskelle? Diagnoosi konkretisoi minulle sen, ettei mikään välttämättä koskaan muutukaan. Toki olin jo varma diagnoosista etukäteen, mutta silti se tuli kuin isku vasten kasvoja. Miten mieheni oireilu on sitten vaikuttanut muuten elämääni? Minusta tuntuu, että joudun pyörittämään yksin kahden ihmisen arkea. Omat voimavarat menee siihen, että yritän muistaa muistuttaa miestäni hänen tärkeistä tapaamisista, laskujen maksusta, hoitamattomista asioista, lääkärikäynneistä jne. jne. Jopa siihen pisteeseen, että käytän niin paljon aikaa hänen arkensa pyörittämiseen, että omani on aivan retuperällä ja olen alkanut unohtelemaan omia menojani, laskujen eräpäiviä jne. Olen käskyttänyt ja patistanut häntä hoitamaan asioitaan pian kolme vuotta. Olen yrittänyt pakottaa kaikin keinoin hänet tekemään edes asuintilojen remontit loppuun, mutta nyt tajuan että pakottaminen, oma asiasta stressaaminen ja vauhkoaminen on vain vienyt häneltä ne viimeisetkin motivaation rippeet hoitaa homma pulkkaan. Ainainen stressi kadonneista tavaroista, myöhästelystä ja arjen haasteista on ajanut minut syvään masennustilaan ja olen viimeiset viikot ollut todella ahdistunut. Olen tullut siihen pisteeseen, että olen nyt hakenut itselleni ammattiapua - tänään on ensimmäinen tapaaminen psykologin kanssa. Sain nippa nappa soitettua hänelle, eikä puhelustakaan meinannut tulla mitään loputtoman itkeskelyni takia. Toki raskaushormooneillakin lienee tekemistä asian kanssa. Oma masennukseni ja korkea stressitila on saanut minut myös entistä huolestuneemmaksi sikiön hyvinvoinnista ja oman tilani vaikutuksista pitkällä tähtäimellä lapsen psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Toivon, että mieheni saisi pian toimivan lääkityksen ja apua psykoterapiasta ja minä taas apua omaan olotilaani, jotta tästä umpikujasta päästäisiin eteenpäin. Rakastan kuitenkin miestäni yli kaiken ja lapsikin tulossa, joten ero tuntuu kamalalta ratkaisulta, vaikka olen sitäkin miettinyt ellei arkeamme saada edes hieman paremmin pyörimään. Olen tosin muutama päivä sitten laittanut jo asuntohakemuksen, mutta katson nyt rauhassa minkälaiset kortit meille jaetaan ja mitä tulevaisuus tuo. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Kuinka paljon kello on?"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"Taiteen ja kulttuurin järjestötuista leikataan – Ei voi odottaa, että valtio kaataa rahaa loputtomiin"
56 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
"Perussuomalaisaktiivit joutuivat väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi Turun vapputapahtumassa – henkilövahingoilta vältyttiin"
Tänään 10:00
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
3.
voitto meni kerrankin oikealle henkilölle
Tänään 09:42
viisikymppinen isoäiti
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
"Sanna Marinin hallitusta ylistettiin asiasta, joka oli hirvittävä virhe"
Tänään 09:15
vierailija
13 Viestiä
Aihe vapaa
5.
SuomensomaIi asetettu Yhdysvaltain pakotelistalle terrorisminrahoituksen vuoksi
Tänään 08:50
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Sukulainen lupasi jouluna että saan tulla heidän mökille en kesäksi viikonlopuksi, no nyt on kesä mutta enpä olekkaan enään tervetullut!
Tänään 00:34
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Haaveena nuori nainen? Miehet haluavat aina nuoren naisen. Vai haluavatko? IL selvitti
Eilen 21:58
vierailija
63 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Elohiiri kielessä?
Eilen 20:46
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Haaveena nuori nainen? Miehet haluavat aina nuoren naisen. Vai haluavatko? IL selvitti
Started by vierailija
Eilen 21:58
Luettu: 488
Aihe vapaa
2.
Voiko tällainen mies olla terve?
Started by vierailija
Eilen 19:14
Luettu: 206
Aihe vapaa
3.
Sydän särkyy
Started by vierailija
Eilen 19:03
Luettu: 195
Aihe vapaa
4.
Rantanen on ihan pihalla
Started by vierailija
Eilen 08:08
Luettu: 185
Aihe vapaa
5.
"”Ethän sä raıskaa mua”, 16-vuotias tyttö kysyi taksikuskilta – Aavisti heti pahaa"
Started by vierailija
Eilen 17:24
Luettu: 180
Aihe vapaa
6.
Asiantuntijoiden mielestä Sannan tyttöviisikko mokasi korona-aikana
Started by vierailija
Eilen 20:26
Luettu: 175
Aihe vapaa
7.
Ministeri Ville Tavio meni tänään naimisiin
Started by vierailija
Eilen 15:06
Luettu: 168
Aihe vapaa
8.
Mikä siinä on kun Antti88 ei tiedä sitä, että Suomessa on Petteri Orpon johtama hallitus?
Started by vierailija
Eilen 16:55
Luettu: 168
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Sydän särkyy
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Haaveena nuori nainen? Miehet haluavat aina nuoren naisen. Vai haluavatko? IL selvitti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
K/B-komposti
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
4.
Miko Bergbom: ”Ay-liike on politisoinut itsensä tiettyjen oppositiopuolueiden kainalon alle”
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
5.
"Perussuomalaisaktiivit joutuivat väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi Turun vapputapahtumassa – henkilövahingoilta vältyttiin"
Latest: vierailija
19 min sitten
Aihe vapaa
6.
Niinistö vei Suomen Natoon
Latest: viisikymppinen isoäiti
31 min sitten
Aihe vapaa
7.
Maistuisiko?
Latest: viisikymppinen isoäiti
33 min sitten
Aihe vapaa
8.
Toisen kissan ta**aminen ei ole niin kivaa kenellekään mutta se nyt vaan menee niin ettei kissa kuulu Suomen luontoon
Latest: vierailija
36 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Millaista on elää ADHD-miehen kanssa?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu