Millaisissa väleissä te olette miehenne veljen vaimojen kanssa/veljienne vaimojen kanssa? Olenko epänormaali?

Miehen siskon ja tämän miehen kanssa tulen toimeen hyvin. Toivoisin meidän olevan enemmän tekemisissä.

 

Oma kokemus miehen siskosta, joka on satuttanut mua ja miestäni todella pahasti aikoinaan, että ei voida olla kuin "Hyvää päivää"-väleissä, harmi. Lasten syntymäpäivillä käydään ja anoppilassa nähdään, mutta eipä menneisyydessä sattuneiden asioiden takia voida keskutella aikuismaisesti, luottamuspulan takia. Asiaa pahentaa myös se että meillä on pari lasta ja mieheni siskolla se yksi ainokainen, jota appivanhemmat näkyvästi lellivät. (ulkopuolisetkin huomauttaneet asiasta) Ja omat lapset alkavat ymmärtämään, että yksi lapsenlapsista vain on parempi... :|

Syitä on siis monia miksei toimeen tulla.

Oman siskoni miehen kanssa tullaan loistavasti toimeen, ennemminkin se on meidän siskosten välistä, se tunteiden leiskuminen...

 

Mä tulen ihan hyvin toimeen. Ovat tosi erilaisia kuin mä ja toisen kanssa saisin kyllä ongelmia aikaan, mutta yritän tulla toimee miehen ja lasten vuoksi. Joten kyläilen kyllä lasten kanssa, koska serkut ovat heille tärkeitä. mutta kyllä mä tuun toimeen kaikkien kanssa. Eihän sitä sydänystäviä tarvitse ollakkaan.

 

miehellä kaks veljeä. vanhimman veljen vaimon kanssa jutellaan kun nähdään. ihan ok tyyppi. sen verran vanhempi ja eri elämäntilanne ettei meistä ystäviä ikinä tule. nuoremman veljen puolison kanssa saatetaan välillä soittaa ja laittaa viestiä jos asiaa on. kaupoilla käyntikin onnistuu ja käydääna aika usein heillä. mut ei hänestäkään ystävää tule, erilainen ajatusmaailma. mut jutellaan paljon henkilökohtasiakin juttuja. miehen sisko on ihan ok. hyvin erilainen kuin minä mut tullaan toimeen ja jutellaan kun nähdään. ei soitella.

mulla on ystävät muualta elämästä. miehen suku on melkoisen tiivis. omiani nään harvemmin.

 

Mieheni siskon ja oman veljen vaimon kanssa tullaan paremmin kun hyvin juttuun... Anopin kanssa taas ei.

 

Mun miehen veljen vaimo on mun tärkein ja rakkain ystävä. Miehen veljestä en sitten niin välitäkkään :/

 

Juuri laitoin miehen veljenvaimolle viestiä että mitäs kivaa keksitään pääsiäisenä kun meillä on lapsivapaata.

Että oikein hyvät välit on sekä veljeen että vaimoon! :heart:

 

Ajattelen niin, että veljeni ei valitse minulle ystävää, vaan itselleen vaimon tai tyttöystävän. Joistakin hänen tyttöystävistään olen pitänyt, toisista en ole erityisemmin välittänyt. Hänen vaimonsa, jonka kanssa ovat olleet yhdessä nyt melkein kymmenen vuotta, on luonteeltaan ja ajatusmaailmaltaan aika erilainen kuin minä. En tunne häntä kohtaan sielunkumppanuutta, eikä minulla ole tarvetta viettää hänen kanssaan aikaa. Tapaamme silloin, kun tapaan veljeäni. On meillä yhteistäkin, kummatkin olemme äitejä ja harrastamme ruoanlaittoa ihan hifistelyksi asti. Siitä meillä riittää keskuselemista vaikka kuinka paljon. Muutaman kerran olemme käyneet lounaalla, koska meidän työpaikat ovat aika lähellä toisiaan. Muutaman kerran olemme käyneet jossakin lasten kanssa ilman veljeäni. Joulut vietämme aina vanhempieni luona niin, että sekä veljeni että minun perhe on siellä. Pelataan yhdessä pelejä ja lauletaan singstaria.

Mielestäni veljen vaimo kuuluu lähisukuuni ja siksi on luonnollista olla hänen kanssaan tekemisissä. Ne luontevat perhekuviot, ei sen enempää.