Millaisia kokemuksia teillä on reilun vuoden ikäisen päivähoidosta??

Esikoisemme joutuu lähtemään syksyllä päivähoitoon opintojeni takia. Hän on hoidon alottaessaan 1v 4kk. Hirvittää jo todella paljon ja stressaan tätä asiaa melkein päivittäin! En tiedä sitten onko tämä hoidon aloitus isompi juttu minulle kuin tytölle
Millaisia kokemuksia teillä on tämän ikäisten lasten hoidosta? Kuinka lapsenne ovat pärjänneet ja mitkä ovat sellaisia hyviä vinkkejä, mitä kannattaisi ottaa huomioon?

Kiitos jo etukäteen kaikille!!

 

Poikani oli noin 1 v 3 kk viime syksynä, kun aloitti päiväkodissa. kaikki on mennyt todella hyvin ja poika viihtynyt erinomaisesti. En oikein keksi mitään muita vinkkejä kuin että mene lapsesi kanssa päiväkotiin totuttelemaan, jos suinkin pystyt. Meillä jakso on 2 viikkoa ja se kannatti viettää. Paikka oli sitten lapselle tuttu syömisineen ja nukkumisineen.

 

Ainahan sitä on äidillä huono mieli kun vie pienen päivähoitoon, niin oli minullakin.Poikani aloitti pph:lla vuoden vanhana ja ei tykännyt jäädä eikä olla siellä, oli kamalaa itkua aina vaan.Sitten siirtyi päiväkotiin 1.4 v. ja siellä rupesi viihtymään.tietty jäi itkemään mutta itku loppui kun hävisin näköpiiristä.Tuli itellekin tosi surkee fiilis koko päiväksi
Mutta minunkin vinkki on että käytte tutustumassa ajoissa ja useana päivänä (me emme saaneet tätä mahdollisuutta kumpaankaan paikkaan..)!!

 

Mun poika alotti hoidon 1.4 ja täytti vuoden vasta 10.4, nyt poika on jo 1,3v... Mun oli pakko alottaa työt heti äippäloman jälkeen...Hän pärjäsi tosi hyvin ja hoitajatkin luotettavia ja hyviä ennakkoluuloistani huolimatta...
Mulle se oli ihan hirveetä alkuun jättää jollekkin vieraalle oma rakas nuppuni =)
Onneksi olen oppinut luottamaan hoitajiin ja tajunnut sen etten ole ainoa joka osaa poikaa hoitaa, vaikka parhaat hoitajat lapselle on vanhemmat mutta noin niinkun yleensä :kieh:

 

alkuun tuli vähän itkuja ennen kuin niko huomasi että kyllä hänet haetaan kotiin tarhasta, sekin meni sitten ohi.... :heart:

 

Meillä toimii tämä oikein hyvin: isi vie, äiti hakee.

Meidän pikuinen oli 1 v. 2 kk, kun aloitti päiväkotiuransa. Itselläni oli myös tosi huono omatunto koko asiasta. Kävimme vain parina päivänä tutustumassa tulevaan päiväkotiin, mutta huomasin heti kuinka ammattitaitosta porukkaa siellä on töissä. Ovat tottuneita lasten eroitkujen kanssa ja asennoituvat tilanteeseen asiaan kuuluvalla herkkyydellä.

Tiesin, että lapsi olisi "huutanut" minun perääni enemmän kuin isänsä perään. Oltiihan oltu melko tiivis pari ennen sitä. Keksittiin sitten, että isi vie eikä koskaan ole tullut mitään itkuja.

Mielestäni yksi hyvä vinkki (jonka päiväkotihenkilökunta on neuvonut) on se, että jos lapsi alkaa itkeä vanhempiensa perään aamulla, niin pitäisi vain sanoa lapselle heipat ja antaa tämä hoitajan syliin ja lähteä. Ei saisi jäädä lohduttelemaan ja surkuttelemaan lapsen kanssa kovin pitkään. Yleensä itku loppuu kuin seinään vanhemman suljettua hoitopaikan oven selkänsä takana. Tuntuu pahalta, mutta olen nähnyt, että oikeesti toimii. Ja monestihan käy niin, että äitiparka on koko työpäivän murheissaan lapsen puolesta. Samaan aikaan lapsi viettää mitä hauskinta leikkihetkeä hoitopaikassaan.

Alkuhankaluudet kuuluvat asiaan ja tottakai se huolettaa, mutta niin sen kai kuuluu ollakin. Onnea pienelle uuden elämänvaiheen opetteluun ja sinulle opiskeluun!

 

Kiitos teille kaikille! Noi asiat rohkaisi jo aikas lailla! :heart:
Hyvää kesää teille kaikille!!

 

Minäkin vein esikoiseni 1v3kk iässä hoitoon ja varauduin isoihin itkuihin puolin ja toisin, mutta todella hyvin meni! Ihan pientä vastahankaa tuli n. 1-2 viikon päästä aloituksesta, sitten ei mitään. Hankalampaa olikin saada lapsi lähtemään kotiin hoitopaikan ihanalta pihalta iltapäivällä.. Eikä juurikaan ehditty tutustumaan paikkaa etukäteen, kun typy oli kuumeessa just sen viimeisen viikon ennen aloitusta! Luulen, että taikasana oli se, että tykkäsin itse hoitopaikasta ihan alusta asti ja vein lapsen sinne hyvillä mielin.

Nyt syksyllä vien kuopuksenkin suurinpiirtein samanikäisenä hoitoon. Toivottavasti menee yhtä hyvin! Ehkä enemmän jännittää esikoisen come-back hoitoon, nyt 3-v ja "upea" uhma päällä..

Tsemppiä kaikille syksyllä hoidossa aloittaville, hyvin se menee, vai mitä! :wave:

 

Meillä poika aloitti pph:ssa 1 v 2 kk iässä. Käytiin kahdesti tutustumassa hoitopaikkaan etukäteen edellisellä viikolla. Ekalla kerralla oltiin siellä pari tuntia yhdessä ja toisella kerralla poika jäi puoleksi päivää harjoittelemaan. Hoidon varsinaisesti alettua parina ekana aamuna poika vähän itkeskeli perääni ja isin tullessa hakemaan samaten. Sen jälkeen kaikki sujui kuin unelma. Poika viihtyi hoidossa tosi hyvin ja oppi taitoja+tapoja isommilta. Nyt kun jäin toista odottaessa itse pois töistä, niin poika jäi samalla pois hoidosta 1 v 10 kk iässä. Minusta tuntuu että tuo hoito+työjakso teki meille molemmille hyvää, mutta hetkeäkään pidempään en olisi lapsestani kestänyt olla erossa. Hoitopäivät olivat meillä pääasiassa vain 6 tunnin mittaisia, minun ja mieheni erilaisista työajoista johtuen. Nyt kahden lapsen kanssa aion kyllä olla kotona kunnes pienempi on 2 v tai mielummin 3.

 

Meillä poika meni osapäivähoitoon (2 lyhyttä päivää viikossa) 10kk ikäisenä kun äippälomani loppui ja 1v1kk alkoi kokopäivähoito. Hyvin on mennyt kokonaisuudessaan. Kaksi viikkoa käytiin joka päivä tutustumassa päiväkodissa, ja se oli varmasti äidillekin vähintään yhtä tärkeää kuin pojalle.

Aluksi syöminen ja nukkuminen oli lapselle hankalia ja itkeskeli äitiä päivän aikana (osasi jo sanoa äiti hoitoon mennessä ). Halusi myös enimmäkseen olla hoitajien sylissä, lattialla ei viihtynyt yhtään. Tosi väsynytkin oli haettaessa, ja yleensä piti laittaa heti toisille päiväunille.

Sitten vain "yksi kaunis päivä" poika sopeutui ja on tyytyväinen ja virkeä nykyään kotiin haettaessa. Meillä on myös käytössä "isi vie, äiti hakee" -taktiikka. Lelut kyllä lentää heti kun äiti tulee hakemaan iltapäivällä ja syliin pitää päästä välittömästi, mutta siihen asti viihtyy tätien ja kavereiden kanssa.

 

Mulle tuli mieleen vinkkeinä tuon jo mainitun etukäteen tutustumisen lisäksi viejän rauhallisuus ja riittävän lempeä mutta "ripeä" toiminta. Tällä tarkoitan sitä, että lapsi vaistoaa, jos äiti panikoi, ja hän luulee myös joutuvansa pahempaan paikkaan kuin joutuukaan. Samoin liian pitkät suukottelut ja halaukset pahentavat asiaa. Ja takasin ei kannata kääntyä kun on kerran pois ollut lähtemässä, vaikka lapsi kuinka huutaisi. Se vaan pahentaa tilannetta ja ensi kerralla huuto on vielä karmeampi.

Yleensä lapsi tottuu aika nopeasti teidän luomaan aamurituaaliin. Meillä viikon vajaa 1 vuotias meni päiväkotiin, eikä itkenyt kertaakaan kun jäi hoitoon. Vanhempana tosin tuli muutama itku (n. 1-2 min) voi johtua iästäkin. Hän on tosin yhä vieläkin hyvin sosiaalinen ja ennakkoluuloton lapsi mitä uusiin ihmisiin tulee.