Millaisia kokemuksia teillä on yh-isistä? Tutustuin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "..."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

"..."

Vieras
netin kautta taannoin kiinnostavan tuntuiseen mieheen, jolla 2 alle kouluikäistä joka toinen v-loppu. Itselläni alakouluikäinen lapsi, josta (tietysti!) kerroin heti alkuunsa, mies taas omistaan vasta "hetken" päästä aloitettuamme kirjoittelun. Tämä siis asia nro yksi, joka hämmästytti. Toinen on se, miten puhuu eksästään - siis todella rumasti ja ala-arvoisesti, vaikka tämä nainen nyt kuitenkin on hänen lastensa äiti ja hänen ex-avovaimonsa. Heidän erostaan on aikaa jo useampi vuosi kuitenkin, silti tuntuu et molemmat jollain kummalla tasolla eivät antaisi toisen jatkaa elämäänsä..? Tämä siis ihan mun oma tuntemus ja huomio. Esim äiti peruu viime hetkessä tapaamiset milloin milläkin (teko?)syyllä, jos kuulee että lapset tapaisivat samalla minut (ja tästä mies taas erikseen aina oikein voitonriemuisesti mainostaa eksälleen puhelimessa).

Ymmärrän, ettei äiti halua lastensa tapaavan "eksänsä jokaista panoa", mutta miehen mukaan lapset ei ole tavanneetkaan eron jälkeen kuin yhden muun naisen jonka kanssa mies kuitenkin seurusteli lopulta liki vuoden, ja minuun on omien sanojensa mukaan "rakastuneempi kuin keneenkään ikinä" - Varauksella otan tämän lausuman, silti ollaan tunnettu kirjoittelun tasolla kohta vuosi ja IRL 8kk. Miehen lapset siis olen tavannut, ovat suloisia todella ja pitävät minusta ja lapsestani myös (ja toisinpäin). Tämä vanhempien välinen kuvio vaan kummastuttaa, en ymmärrä miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita. En itsekään mikään ylin ystävä eksäni (lapsen isän) kanssa ole, mutta välit on asialliset, ja tapaamiset toimii.

Tulee vaan väistämättä mieleen, ettei tämän tapailemani miehen tapauksessa ehkä kumpikaan ole päässyt toisesta oikeasti "yli", vaan ovat/yrittivät tehdä toista mustasukkaiseksi tmv naurettavaa valtapeliä, josta lopulta ja ehkä etupäässä lapset kärsivät. En ole itse ennen tapaillut eroni jälkeen (josta 4v aikaa) tai ennen sitä miehiä joilla olisi ennestään lapsia, joten tilanne on mulle ihan uusi, ja mietin koko ajan ylireagoinko ja teenkö tulkintoja liikaa omien tuntemusteni perusteella. Korostan siis, että miehen lapsia vastaan mulla ei ole mitään eikä eksääkään, olisin ollut halukas tapaamaankin hänet ihan siinä mielessä että itse äitinä haluaisin tietää millaisen ihmisen kanssa lapseni aikaansa viettää. Mutta miehen eksä ei halunnut.

Kommenteista kiitollinen!
 
[QUOTE="...";28744658]netin kautta taannoin kiinnostavan tuntuiseen mieheen, jolla 2 alle kouluikäistä joka toinen v-loppu. Itselläni alakouluikäinen lapsi, josta (tietysti!) kerroin heti alkuunsa, mies taas omistaan vasta "hetken" päästä aloitettuamme kirjoittelun. Tämä siis asia nro yksi, joka hämmästytti. Toinen on se, miten puhuu eksästään - siis todella rumasti ja ala-arvoisesti, vaikka tämä nainen nyt kuitenkin on hänen lastensa äiti ja hänen ex-avovaimonsa. Heidän erostaan on aikaa jo useampi vuosi kuitenkin, silti tuntuu et molemmat jollain kummalla tasolla eivät antaisi toisen jatkaa elämäänsä..? Tämä siis ihan mun oma tuntemus ja huomio. Esim äiti peruu viime hetkessä tapaamiset milloin milläkin (teko?)syyllä, jos kuulee että lapset tapaisivat samalla minut (ja tästä mies taas erikseen aina oikein voitonriemuisesti mainostaa eksälleen puhelimessa).

Ymmärrän, ettei äiti halua lastensa tapaavan "eksänsä jokaista panoa", mutta miehen mukaan lapset ei ole tavanneetkaan eron jälkeen kuin yhden muun naisen jonka kanssa mies kuitenkin seurusteli lopulta liki vuoden, ja minuun on omien sanojensa mukaan "rakastuneempi kuin keneenkään ikinä" - Varauksella otan tämän lausuman, silti ollaan tunnettu kirjoittelun tasolla kohta vuosi ja IRL 8kk. Miehen lapset siis olen tavannut, ovat suloisia todella ja pitävät minusta ja lapsestani myös (ja toisinpäin). Tämä vanhempien välinen kuvio vaan kummastuttaa, en ymmärrä miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita. En itsekään mikään ylin ystävä eksäni (lapsen isän) kanssa ole, mutta välit on asialliset, ja tapaamiset toimii.

Tulee vaan väistämättä mieleen, ettei tämän tapailemani miehen tapauksessa ehkä kumpikaan ole päässyt toisesta oikeasti "yli", vaan ovat/yrittivät tehdä toista mustasukkaiseksi tmv naurettavaa valtapeliä, josta lopulta ja ehkä etupäässä lapset kärsivät. En ole itse ennen tapaillut eroni jälkeen (josta 4v aikaa) tai ennen sitä miehiä joilla olisi ennestään lapsia, joten tilanne on mulle ihan uusi, ja mietin koko ajan ylireagoinko ja teenkö tulkintoja liikaa omien tuntemusteni perusteella. Korostan siis, että miehen lapsia vastaan mulla ei ole mitään eikä eksääkään, olisin ollut halukas tapaamaankin hänet ihan siinä mielessä että itse äitinä haluaisin tietää millaisen ihmisen kanssa lapseni aikaansa viettää. Mutta miehen eksä ei halunnut.

Kommenteista kiitollinen![/QUOTE]

Mikä se sellainen yh-isä on, joka tapaa lapsiaan joka toinen viikonloppu?!?
 
Mutta ap:n kysymykseen... Kyllä, siellä on varmasti sekä miehellä, että ex-vaimolla tunteita toisiaan kohtaan, ja voi hyvin olla loppuelämän ajan koska lapsikin on. Eri asia on se, onko sillä miten paljon väliä? Tuskin he palaavat yhteen.
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
Niin onhan minullakin jotain tunteita exää kohtaan, elimmehän yhdessä todella pitkän ajan ja hän on lasteni äiti. Ei tosin tuolla tavalla tunteita tuoda esille vaan yritetään aina miettiä lasten kannalta esim tapaamisia.

Jotenkin tuntuu että molemmat ovat edelleen katkeria toisilleen ja kun muuta keinoa satuttaa ei löydetä niin käytetään lapsia "tekovälineenä".

He tuskin enään yhteen palaavat (minun arvaukseni) mutta kuullostaa että eivät halua antaa toisen elää omaa elämäänsä vaan sitä pitää lasten kautta yrittää jotenkin hallita.

Surullista, lapset on ne jotka kärsii..
 
Hyvin epäkypsää ja katkeraa toimintaa molemmilta osapuolilta. Mies yrittää selkeästi saada ex-vaimoaan mustasukkaiseksi, mutta ei se välttämättä tunteista johdu vaan yksinomaan katkeruudesta ja piikittämisen halusta. Ja mistä se taas johtuu? Riitaan tarvitaan kaksi. Miesystäväsi tuskin on tilanteessa syytön sen enempää kuin ex-vaimokaan. Kannattaa myös miettiä sitä, miksi mies ei ole saanut ihmissuhteitaan toimimaan, jos kerran hänellä kuitenkin on ollut halu parisuhteeseen eronsa jälkeen? Mikä mättää? Onko hänen sanojensa mukaan eroissa aina kyse vain naisosapuolen vittumaisuudesta? Jos mies ei näe itsessään minkäänlaista vikaa tai omasta toiminnastaan puhuessaan vierittää sivulauseessa syytä kuitenkin naisen niskoille, ei välttämättä ole kyse mistään maailman ihanimmasta miehestä...
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
En usko olevan kovin harvinaista, että ihmisillä on jonkinlaisia (lämpimiäkin) tuntemuksia entisiänsä kohtaan, etenkin jos on yhteinen lapsi.
Sillä ei kuitenkaan ole välttämättä merkitystä nykyiseen.

En mä usko itsekään ikinä täysin unohtavani lapseni isää.
 
Itse tapailen yh-isää, hänellä siis lapset.
Ei mitään pahaa sanottavaa.
Pystymme myös puhumaan eksistämme eikä se toisiamme häiritse.
Molemmat tiedetään että ne on ollutta ja mennyttä mutta kuuluvat elämäämme lapsien takia.
 

Yhteistyössä