Millaisia helluntailaiset ovat? Tai lähinnä millainen uskonto ja miten tiukkoja ovat?

[vieras]

Eräs tuttu on ollut vuosien ajan helluntaiseurakunnassa. Ja kaikki on vaikuttanut ihan olevan kunnossa. Asui avoliitossa 2000 luvun alkupuolella muutamia vuosia, joka ei tietääkseni heidän piirissä ole oikein sallittua vai olenko ymmärtänyt väärin?

Mutta nyt tilanne on muuttunut jotenkin tämän vuoden puolella. Hänestä on tullut jotenkin suvaitsematon ihminen, uskonto kuuluu ja näkyy, tuomitsee (sanoo, että ei saa tuomita mutta jo samassa lauseessa tuomitsee), ei asu kihlattunsa kanssa samassa asunnossa koska vasta avioliitossa saa niin tehdä, jakelee raamatun lauseita joka käänteessä, ei siedä erilaisuutta, arvioi kirkossa kävijät jäykiksi ihmisiksi, siideriä ei enää saa ottaa, harrastuksistaan on luopunut kahden vuoden sisällä jotka ymmärtääkseni eivät mitenkään ole uskonnon vastaista mutta kun ei enää mitään tarvitse eikä mikään ole enää tärkeätä jne jne.

Ja HUOM!! ennen kuin joku älähtää. Viinan kanssa täytyykin olla varovainen, enhän itsekkään juopottele vaan pari kertaa kuukaudessa saunasiiderit otan. Joskus menee kuukausiakin ettei maistu. Ja juovuksissa tulee tetyä ikäviä asioita. No tuo että odottaa avioliittoon asti ennen kuin auvat yhdessä sekin ihan ok. Mutta hän on ennen ollut niin vapautunut ja kaikin puolin mahtava ihminen, ei ole koskaan liikaa viinaksia käyttänyt vaan aina ollut järki päässä kaikkien asioiden suhteen. Nyt vaan on tullut niin kova muutos, että itseäni on alkanut ahdistaa kaverin seura. Ennen hänen kanssaan oli mukava keskustella ja tavata jne. Tuntuu, että olemme menettäneet hänet.

Hän ei hyväksy osittain sitä, että emme (minä ja mieheni) ole avioliitossa. Ja koin hirveänä painostuksena keväällä kun hän alkoi kysellä milloin menemme naimisiin? Ja niin kuuluu raamatun mukaan tehdä yms. Sanoin, että joo ollaan kyllä asiasta keskusteltu, mutta ei nyt vielä olla päästy siihen saakka vaikka lapsiakin on jo. Sanoin, että olemme ajatelleet maistraatissa toimittaa koko homma. Hän ei hyväksynyt sitä, vaan ainoa oikea tapa on kirkossa papin edessä ja Jumalan edessä.

Olen nähnyt muutaman kerran nyt parin kuukauden aikana ja sama paasaus jatkuu uskonnon asioista. Kyllä itsekkin luen raamattua ja uskon että Jumala ja Jeesus olemassa ovat. Mutta kaverin pauhaaminen menee nyt vaan yli mun ymmärryksen.

Viimeksi vaan tuli tunne, että hän taitaa hylätä meidät Tuli todella vahva tunne. Ja kun ennenkin on tullut vahva tunne erilaisissa asioissa, niin se on pitänyt paikkansa. Hän on yhtenä kummina lapsellemme (toki on toinenkin kummi)

 

[Rukoilijasirkka]

Sähän voit sanoa sun kaverille, että kun sä et usko samoin hänen kanssa, ei hän voi velvoittaa sinua elämään hänen kanssa samoin.

Ja tommoset vahvat tunteet nyt on mitä on, ne on vaan tunteita, pelkoja. Ei niiden mukaan järjestellä elämää.

 

[LisaMarie]

Uskovainen ja uskonnollinen on kaksi eri asiaa.
uskovaisella on oma sisäinen sydämen usko, uskonnolliselle uskonnon lakihenkisyys on tärkeää. uskonnollinen usein pakenee jotain sen tiukan uskonnollisuuden taa, siitä saa turvalliset raamit elämään. Oisko ystävällesi tapahtunut jotain, joka saa hänen olonsa tuntumaan turvattomalta, niin että nyt on otettava tiukka uskonnollisuus ja sen tuomat turvalliset raamit käyttöön?
Jokaisessa uskonnossa on sekä uskovia, että uskonnollisia.

 

[helluntailainen]

Helluntailaisia on tosi monenlaisia. Yleistäen sanottuna isoissa kaupungeissa ollaan modernimpia kuin tuppukylissä esim. meikkaaminen ja muodikas pukeutuminen on jo ihan arkipäivää. Myös seurakunnan sisällä on eroja siinä, miten paljon uskosta "huutelee". Yleisesti ottaen kuitenkin seksi säästetään avioliittoon, avoliitossa ei asuta ja alkoholia ei käytetä humalahakuisesti. Varmasti kulissien takana tapahtuu esiaviollista seksiä, en tiedä kuinka paljon. Toisaalta jotkut ovat täysraittiita.

Ihmisiä on monenlaisia. Itse odotin seksiä avioliittoon, mutta saatan juoda viinilasillisen silloin tällöin. En karsasta harrastuksia, tai vaikka television katselua tms. En ole kokenut että seurakunta "rajoittaisi" elämääni mitenkään. Saan uskosta lohtua ja voimaa elämääni.

 

[vieras]

En usko että on kiinni siitä onko helluntailainen vai kirkonuskova, jos on uskonnon ottanut täydellisesti sydämen asiakseen ja "pakkomielteekseen". Helluntailaiset ovat samaa uskontoa kuin kirkkolaiset, muutamia poikkeuksia käytännöissä lukuunottamatta, esim. he eivät kasta lapsiaan vauvana vaan vasta nuorena/aikuisena. Heidän toimintansa ei ole niin kaavamaista ja rutiininomaista, kuin kirkossa ja jumalanpalvelusten sijaan heillä on kokouksia ja ruokouspiirejä ja nuorteniltoja jnejne...

Eli siis, näyttäisi vahvasti siltä, että ystäväsi on nyt jotenkin todella tehnyt "kääntymisen" uskon asioiden suhteen ja on alkanut tulkitsemaan raamattua tarkemmin/lakina. Vanhemmissa uskontopiireissä ei ole kovinkaan suvaittua se, että asutaan yhdessä ennen naimisiinmenoa, tästäjohtuen monet menevätkin hyvin nuorina naimisiin (painostuksesta) ja eroavat sitten kun oma järki alkaa vähän juoksemaan. Heille olisi myös hyvin väärin, jos lapsi syntyisi yksinhuoltajalle. He eivät myöskään suvaitse eroamista avioliitosta. Tuntuu välillä, että nämä himouskovaiset eivät pysty ajattelemaan laisinkaan maalaisjärjellä, vaan heitä on hellpo manipuloida ja uskotella asioita. Jopa yhden siiderin juominen koetaan olevan syntiä, vaikka kyllähän jeesuskin muutti veden viiniksi...? Olen seurannut läheltä muutamien henkilöiden uskontaivalta ja sitä käännytysyritystä on myös kohdistettu minuun. Itse uskon myös jumalaan ja koen uskon henkilökohtaiseksi asiakasi, minun ja jumalan väliseksi ja pääasia on, että itselläni on hyvä olla, ei se mitä muut kirkossa/kokouksissa saarnaavat.

Osaltaan ystäväsi ongelmana saattaa olla helluntailaisten painostava/syyllistävä ilmapiiri. Sinua ei välttämättä arvosteta/hyväksytä juuri sellaisena kuin olet ja haluat olla. Suosiota tulee hakea "oikein toimimisella" ja siellä saadaan helposti sinut kokemaan huonoa omaatuntoa "väärin tehdyistä asioista" esim. saunasiiderin juominen, esiaviollinen seksi, avoliitto jne. Luulisi kuitenkin, että ystäväsikin jotenkin tajuaisi järkeä, kun on kuitenkin ennen täysin "normaali"/mukava ollut.

Mielestäni sinun olisi todella järkevää nostaa kissa pöydälle ystäväsi kanssa. Asiat ei muutu, jos niitä murehtii yksin, vaan aikuismaiseen tapaan asioista kannattaa keskustella, niin vältetään väärinkkäsitykset ja väärinymmärrykset ja toisaalta tiedetään mihin suuntaan ollaan menossa. Sinun kannattaisi tehdä ystävällesi selväksi miten te haluatte elää ja mikä on teidän suhtautumisenne uskontoon ja teidän tapanne toimia ja tehdä asioita. Jos hän ei näitä pysty hyväksymään ja suvaitsemaan ilman käännytysehdotuksia tai syyllistämistä, on hän sinulle väärä ystävä, ystävät vain eivät toimi niin...

Toivottavasti tästä oli sinulle eden jonkinlaista ajatteluapua...

 

[ap]

Ei tietääkseni ole mitään erityistä tapahtunut, tai sitten ei vaan ole kertonut. Mutta huolestuttaa myös eräs toinen seikka. Meillä on yhteinen läheinen ystävä "maija" , joka on nyt todella vaikeassa elämäntilanteessa--> elämä ollut rankkaa johon sisältynyt väkivaltaa paljon. Nyt "maija" alkoi käydä terapiassa, koska pääsi jollain tasolla eteenpäin ja haluaa apua. Tämä ekassa viestissä kuvaamani henkilö "mies" on alkanut puhua "maijalle", terapiasta olevan haittaa ja kaikilla ihmisillä ei ole hyvä lähtökohta. "mies" siis ei hyväksy että "maija" käy terapiassa. Ja on saanut "maijan" puolelleen. Nyt "maija" on sitä mieltä että terapiat pois. "maija" on vieläkin avun tarpeessa ja parantuminen täysin kesken.

 

[ap]

En usko että on kiinni siitä onko helluntailainen vai kirkonuskova, jos on uskonnon ottanut täydellisesti sydämen asiakseen ja "pakkomielteekseen". Helluntailaiset ovat samaa uskontoa kuin kirkkolaiset, muutamia poikkeuksia käytännöissä lukuunottamatta, esim. he eivät kasta lapsiaan vauvana vaan vasta nuorena/aikuisena. Heidän toimintansa ei ole niin kaavamaista ja rutiininomaista, kuin kirkossa ja jumalanpalvelusten sijaan heillä on kokouksia ja ruokouspiirejä ja nuorteniltoja jnejne...

Eli siis, näyttäisi vahvasti siltä, että ystäväsi on nyt jotenkin todella tehnyt "kääntymisen" uskon asioiden suhteen ja on alkanut tulkitsemaan raamattua tarkemmin/lakina. Vanhemmissa uskontopiireissä ei ole kovinkaan suvaittua se, että asutaan yhdessä ennen naimisiinmenoa, tästäjohtuen monet menevätkin hyvin nuorina naimisiin (painostuksesta) ja eroavat sitten kun oma järki alkaa vähän juoksemaan. Heille olisi myös hyvin väärin, jos lapsi syntyisi yksinhuoltajalle. He eivät myöskään suvaitse eroamista avioliitosta. Tuntuu välillä, että nämä himouskovaiset eivät pysty ajattelemaan laisinkaan maalaisjärjellä, vaan heitä on hellpo manipuloida ja uskotella asioita. Jopa yhden siiderin juominen koetaan olevan syntiä, vaikka kyllähän jeesuskin muutti veden viiniksi...? Olen seurannut läheltä muutamien henkilöiden uskontaivalta ja sitä käännytysyritystä on myös kohdistettu minuun. Itse uskon myös jumalaan ja koen uskon henkilökohtaiseksi asiakasi, minun ja jumalan väliseksi ja pääasia on, että itselläni on hyvä olla, ei se mitä muut kirkossa/kokouksissa saarnaavat.

Osaltaan ystäväsi ongelmana saattaa olla helluntailaisten painostava/syyllistävä ilmapiiri. Sinua ei välttämättä arvosteta/hyväksytä juuri sellaisena kuin olet ja haluat olla. Suosiota tulee hakea "oikein toimimisella" ja siellä saadaan helposti sinut kokemaan huonoa omaatuntoa "väärin tehdyistä asioista" esim. saunasiiderin juominen, esiaviollinen seksi, avoliitto jne. Luulisi kuitenkin, että ystäväsikin jotenkin tajuaisi järkeä, kun on kuitenkin ennen täysin "normaali"/mukava ollut.

Mielestäni sinun olisi todella järkevää nostaa kissa pöydälle ystäväsi kanssa. Asiat ei muutu, jos niitä murehtii yksin, vaan aikuismaiseen tapaan asioista kannattaa keskustella, niin vältetään väärinkkäsitykset ja väärinymmärrykset ja toisaalta tiedetään mihin suuntaan ollaan menossa. Sinun kannattaisi tehdä ystävällesi selväksi miten te haluatte elää ja mikä on teidän suhtautumisenne uskontoon ja teidän tapanne toimia ja tehdä asioita. Jos hän ei näitä pysty hyväksymään ja suvaitsemaan ilman käännytysehdotuksia tai syyllistämistä, on hän sinulle väärä ystävä, ystävät vain eivät toimi niin...

Toivottavasti tästä oli sinulle eden jonkinlaista ajatteluapua...

Kyllä asioista on puhuttu. Mutta hän on jotenkin uskonnon hurmiossa, voi olla väärin sanottu. Enkä halua tuomita häntä helluntailaisuuden takia, koska asiat on toiminut 15vuotta todella hyvin. Eli ennen ei ole mitään ongelmia ollut. Hän ei siis mikään nuori ole, vaikka hänellä nuori tuleva puoliso onkin.

Mutta mikään keskustelu ei johda mihinkään, koska hän on sitä mieltä mitä on. Ja jokaisellahan saa olla mielipiteet. Fanaattisia mielipiteitä kun on vastapuolella, niin en voi enää asialle mitään.

 

[sanv]

Hei! Itse olen uskovainen, en helluntailainen, osa ystävistäni kyllä on. Se on ihan luonnollista, että kun kääntyy uskovaiseksi, niin voi olla pää vähän aikaa "pilvissä". Tää sun ystävän juttu ei välttämättä liity varsinaisesti helluntailaisuuteen, joskin myös paikkakunta/seurakuntakohtaiset erot on suuria. Esim omalla paikkakunnallani helluntailaiset "suvaitsevampia"(ei suurissa linjoissa, alkoholi, seksi..), kun taas naapurikunnassa todella,todella jyrkkiä rajojen suhteen.
Ikävä kyllä jotkut alkavat tuputtaa omia näkemyksiään ihan urakalla muillekin. Ei sillä että nämä rajat ja tavat olisivat huonoja. Mutta minusta uskovaisen kuuluu ennemmin omalla esimerkilään näyttää sitä uskoa minkä on saanut, kuin että varsinaisesti puuttuisi, vihjailisi, "aivopesisi" omilla jutuillaan. En ole mikään pyhimys, mutta esimerkkiä. Itse olen kyllä selkeästi läheisilleni, uskoville ja ei uskoville, kertonut että olen uskossa, ja mitä ajattelen tietyistä asioista, mutta en koe aiheelliseksi "muistuttaa" avoliitossa eläville ystävilleni avioliiton tärkeydestä, kyllä he tietävät mitä minä ajattelen, mutta turhaa turmelen ystävyyssuhdetta sillä että ahdistan ystäviäni.
Ja tämä terapiassakäynti. Mun mielestä sehän on ihan mahtavaa jos joku on löytänyt oman alansa ja voi käyttää lahjojaan ihmisten auttamiseksi. Terapiassahan hoidetaan henkisiä solmuja ja vammoja mitä ei tavallisella lääkärillä voi hoidattaa, miksi siis pitäisi olla kiellettyä?? Mutta on todella niitäkin jyrkkiä suuntauksia jossa ajatellaan että jos sussa on kuumetta niin et oo "tarpeeks" uskossa, se on ikävää, ja väärin. Inhimillistähän tämä elämä täällä on vaikka Jumalan johdatuksessa kulkisikin.

En minä ainakaan jätä turvavöitä käyttämättä vaikka Jeesus mut pelastaakin

muoks. Jotain ystäväsi uskossa luulen olevan vialla, sillä uskonhan ei pitäisi muuttaa ahdistavaksi, vaan ennemmin vapautuneemmaksi, tästä varmaan saan kommenttia. Eihän esim ironinen henkilö välttämättä nyt kokonaan muutu. Tarkoitin vain sitä, että uskoville esim kirkossa opetetaan että ei ihminen pysty ITSE muuttamaan toista tai tekemään mitään Jumalan eteen. Jumala sen työn tekee, joss ihminen antaa hänelle luvan. Eli ei ole oikein yrittää väkisin muuttaa toista. Ennemminkin muistuttaa mikä on oikein ja väärin, pakottamalla ei mitään hyvää saa aikaan.