Alkuperäinen kirjoittaja hellari:
Alkuperäinen kirjoittaja ateisti:
Meillä on sen verran tasapainoinen perhe-elämä että tuskin lapsille tulee koskaan tarvetta turvautua satuolentoihin, toki elämää ei voi ennustaa, kriisitilanteissa ihmiset kun usein "hurahtavat" uskoon, näin kävi mun vanhemmillekin.
Lapset saavat uskoa ja kokeilla mitä haluavat,mutta kotoa annamme eväät siihen että heitä ei aivopestä seuraamaan mitään kiihko-pappeja tai muita sekopäitä.
Omilla aivoilla pitää ajatella ja olla vastuussa teoistaan sekä niiden seurauksista.(yksi asia josta uskovaisten on helppo luistaa)
Lapsen tulevat koulussa menemään elämänkatsomus-tunneille jne..
Itseni lapsena yritettiin aivopestä ihan totaalisesti noihin helluntai-juttuihin, onneksi kotoa muutettua pääsin eroon siitä ahdistavasta ilmapiiristä ja tunsin elämässäni ensimmäistä kertaa todella vapaaksi. Kukaan ei hengittänyt niskaan ja koko ajan ei tarvinnut itkeä synnintunnossa ties mitä ihmeellisimmistä asioista!
Ala-ikäisinä lapsiamme emme altista tuollaiselle manipuloinnille, uskonto asiat jos aikuisena heitä kiinnostavat, on vain luotettava siihen että olemme antaneet heille tarpeeksi hyvät eväät( terveen itsetunnon ja kyvyn ajatella kriittisestikin) niin että heille ei käy niin kuin vanhemmilleni.
On tosi kurjaa, että sinulla on ollut tuollaista lapsuudessa :-( Minä olen kasvanut täysin erilaisessa helluntailaisperheessä. Mitään traumoja ei ole jäänyt. Meitä ei pakotettu mihinkään. Usko on minulle sataprosenttisesti positiivinen asia. Maailmassa on noin 300 miljoonaa helluntailaista, joten toivottavasti et luokittele meitä kaikkia hörhöiksi, ainakaan lastesi kuullen.
Moni ateisti tuntuu ajattelevan, että uskovat eivät ajattele omilla aivoillaan ja meidät kaikki on joku kiihkopappi aivopessyt ja uskomme kritiikittömästi kaiken. Tämä on mielestäni melkoisen loukkaavaa ja samalla myös suvaitsematonta ja kritiikitöntä, siis kaikkea sellaista, mistä meitä uskovia tunnutaan syyttävän. Harmillista.
On hienoa kuulla että sinulla on helluntailaisuudesta huolimatta ollut tasapainoinen lapsuus. Toki varmasti helluntailaisiin,niinkuin mihin tahansa muuhun uskontoryhmään mahtuu yhtä jos toista ihmistä.
300 miljoonasta ihmisestä lyötyy ihan varmasti kaikkea pedofiileistä hyväntekijöihin. Hyviä ja pahoja. Se kokemus mikä minulla on helluntailaisista tai muista "vahvasti" uskossa olevista on kummin henkilökohtainen kokemus. Olen tavannut muutaman helluntailaiset joka tuntui ajattelevan myös omilla aivoillaan,mutta suurin osa tuntuu seuraavan mm. pastoriaan tai muita "jumalanmiehiä" hyvinkin antaumuksella, eivätkä kykene suodattamaan näiden tekstejä kriittisesti vaan uskovat ja tekevät kaiken mitä pöntöstä huudetaan.
Se että osa uskovista(helluntailaisista) on myös pahoja ihmisiä,jotka tekevät tieten tahtoen pahaa ja sen tunnustaminen tuntuu olevan mahdotonta helluntailaiselle. Tuntuu että helluntailaisille (ainakin minun lapsuudessani) aina painotettiin selvästi että uskomattomat ihmiset ovat pahoja,alkoholistejä,tappajia,pedofiilejä, ja ennen kaikkea suunnattoman Onnettomia. Ja näitä asioita ei uskovaisten seassa ollut,ja jos olikin niin vain ihan muutama,yksi korkeintaan jossain.
Oman kokemukseni mukaan useissa helluntaiperheissä kärsitään henkisestä väkivallasta ja myös fyysisestä,alkoholismista,seksuaalisesta hyväksikäytöstä,pettämisestä,jne.. Aivan yhtä paljon kuin "normaali" väestön seassa.
Tunnen lapsuuteni takia USEITA helluntai-perheen lapsia ja käsitykseni pohjautuvat heidän kertomuksiinsa lapsuudestaan.
En sano että JOKAINEN helluntailainen on paha ihminen tai pelottelee lapsiaan, jne.. Mutta totuus on että useassa helluntaiperheessä eletään tälläistä elämää, ja että helluntailaiset,vaikka ovat uskon löytäneet, harvoin ovat sen onnellisempia kuin muutenkaan, heidän vain kuuluu sanoa niin,saadakseen "ilosanomaa" eteenpäin.TOki on poikkeuksia tässäkin, mutta nämä kokemukseni pohjautuvat n.200 hellariin jotka tunnen/tiedän.
Hiekanjyvä siis kaikkien 300miljoonan joukosta,mutta ainakin näin siis niiden kohdalla joita on minun kohdalleni sattunut.
Helluntaipiireissä myös "mollataan" ateisteja aika rankalla kädellä ja minultakin on satoja kertoja koitettu kaivaa tunnustusta että elämäni on jotenkin onnetonta,se on kuin olettamus, surullista on se että lähes poikkeuksetta minä olen keskustelijoista se jolla asiat on hyvin ja olen onnellinen kaikin puolin.
Tuo että uskovia luullaan aivopestyiksi, omasta mielestäni ainakin tulee siitä että he toistavat fraaseja toisensa jälkeen, ulko-opeteltuja, kuin puhelinmyyjät. "Onko sinulla Jeesus sydämessäsi?" "saanko kertoa sinulle kuinka Jeesus on vapauttanut minut?" Jne.
Ja aina tarina on sama, ensin eletään pimeydessä ja "tuntuu kuin jokin olisi puuttunut elämästäni" ja sitten löydetään Jeesus ja tuntuu kuin olisi puhdas taas ja uusi elämä tuntuu kuin olisi ensimmäistä kertaa todella vapaa ja onnellinen,jne..
Mutta kuten sanoin kokemukseni on henkilökohtaisesta elämästäni,en yleistä koko maailman helluntailaisia,en ole heitä kaikkia henk.koht. tavannut. Toivottavasti vain helluntailaiset ymmärtävät että he eivät voi yleistä ateistien olevan onnettomia juoppoja ja helluntailaisten pyhimyksiä. Eivät ainakaan ennen kuin ovat tavanneet KAIKKI ateistit ja helluntailaiset.
-Absolutisti ja ihan oikeasti onnellinen ateisti.
