V
vieras
Vieras
Eräs tuttu on ollut vuosien ajan helluntaiseurakunnassa. Ja kaikki on vaikuttanut ihan olevan kunnossa. Asui avoliitossa 2000 luvun alkupuolella muutamia vuosia, joka ei tietääkseni heidän piirissä ole oikein sallittua vai olenko ymmärtänyt väärin?
Mutta nyt tilanne on muuttunut jotenkin tämän vuoden puolella. Hänestä on tullut jotenkin suvaitsematon ihminen, uskonto kuuluu ja näkyy, tuomitsee (sanoo, että ei saa tuomita mutta jo samassa lauseessa tuomitsee), ei asu kihlattunsa kanssa samassa asunnossa koska vasta avioliitossa saa niin tehdä, jakelee raamatun lauseita joka käänteessä, ei siedä erilaisuutta, arvioi kirkossa kävijät jäykiksi ihmisiksi, siideriä ei enää saa ottaa, harrastuksistaan on luopunut kahden vuoden sisällä jotka ymmärtääkseni eivät mitenkään ole uskonnon vastaista mutta kun ei enää mitään tarvitse eikä mikään ole enää tärkeätä jne jne.
Ja HUOM!! ennen kuin joku älähtää. Viinan kanssa täytyykin olla varovainen, enhän itsekkään juopottele vaan pari kertaa kuukaudessa saunasiiderit otan. Joskus menee kuukausiakin ettei maistu. Ja juovuksissa tulee tetyä ikäviä asioita. No tuo että odottaa avioliittoon asti ennen kuin auvat yhdessä sekin ihan ok. Mutta hän on ennen ollut niin vapautunut ja kaikin puolin mahtava ihminen, ei ole koskaan liikaa viinaksia käyttänyt vaan aina ollut järki päässä kaikkien asioiden suhteen. Nyt vaan on tullut niin kova muutos, että itseäni on alkanut ahdistaa kaverin seura. Ennen hänen kanssaan oli mukava keskustella ja tavata jne. Tuntuu, että olemme menettäneet hänet.
Hän ei hyväksy osittain sitä, että emme (minä ja mieheni) ole avioliitossa. Ja koin hirveänä painostuksena keväällä kun hän alkoi kysellä milloin menemme naimisiin? Ja niin kuuluu raamatun mukaan tehdä yms. Sanoin, että joo ollaan kyllä asiasta keskusteltu, mutta ei nyt vielä olla päästy siihen saakka vaikka lapsiakin on jo. Sanoin, että olemme ajatelleet maistraatissa toimittaa koko homma. Hän ei hyväksynyt sitä, vaan ainoa oikea tapa on kirkossa papin edessä ja Jumalan edessä.
Olen nähnyt muutaman kerran nyt parin kuukauden aikana ja sama paasaus jatkuu uskonnon asioista. Kyllä itsekkin luen raamattua ja uskon että Jumala ja Jeesus olemassa ovat. Mutta kaverin pauhaaminen menee nyt vaan yli mun ymmärryksen.
Viimeksi vaan tuli tunne, että hän taitaa hylätä meidät
Tuli todella vahva tunne. Ja kun ennenkin on tullut vahva tunne erilaisissa asioissa, niin se on pitänyt paikkansa. Hän on yhtenä kummina lapsellemme (toki on toinenkin kummi)
Mutta nyt tilanne on muuttunut jotenkin tämän vuoden puolella. Hänestä on tullut jotenkin suvaitsematon ihminen, uskonto kuuluu ja näkyy, tuomitsee (sanoo, että ei saa tuomita mutta jo samassa lauseessa tuomitsee), ei asu kihlattunsa kanssa samassa asunnossa koska vasta avioliitossa saa niin tehdä, jakelee raamatun lauseita joka käänteessä, ei siedä erilaisuutta, arvioi kirkossa kävijät jäykiksi ihmisiksi, siideriä ei enää saa ottaa, harrastuksistaan on luopunut kahden vuoden sisällä jotka ymmärtääkseni eivät mitenkään ole uskonnon vastaista mutta kun ei enää mitään tarvitse eikä mikään ole enää tärkeätä jne jne.
Ja HUOM!! ennen kuin joku älähtää. Viinan kanssa täytyykin olla varovainen, enhän itsekkään juopottele vaan pari kertaa kuukaudessa saunasiiderit otan. Joskus menee kuukausiakin ettei maistu. Ja juovuksissa tulee tetyä ikäviä asioita. No tuo että odottaa avioliittoon asti ennen kuin auvat yhdessä sekin ihan ok. Mutta hän on ennen ollut niin vapautunut ja kaikin puolin mahtava ihminen, ei ole koskaan liikaa viinaksia käyttänyt vaan aina ollut järki päässä kaikkien asioiden suhteen. Nyt vaan on tullut niin kova muutos, että itseäni on alkanut ahdistaa kaverin seura. Ennen hänen kanssaan oli mukava keskustella ja tavata jne. Tuntuu, että olemme menettäneet hänet.
Hän ei hyväksy osittain sitä, että emme (minä ja mieheni) ole avioliitossa. Ja koin hirveänä painostuksena keväällä kun hän alkoi kysellä milloin menemme naimisiin? Ja niin kuuluu raamatun mukaan tehdä yms. Sanoin, että joo ollaan kyllä asiasta keskusteltu, mutta ei nyt vielä olla päästy siihen saakka vaikka lapsiakin on jo. Sanoin, että olemme ajatelleet maistraatissa toimittaa koko homma. Hän ei hyväksynyt sitä, vaan ainoa oikea tapa on kirkossa papin edessä ja Jumalan edessä.
Olen nähnyt muutaman kerran nyt parin kuukauden aikana ja sama paasaus jatkuu uskonnon asioista. Kyllä itsekkin luen raamattua ja uskon että Jumala ja Jeesus olemassa ovat. Mutta kaverin pauhaaminen menee nyt vaan yli mun ymmärryksen.
Viimeksi vaan tuli tunne, että hän taitaa hylätä meidät