Ekaa synnyttäessä nauraa hörötin mun oudolle äänelle kun vedin ilokaasua. Uhkasin miehelle, ettei hän tule ikinä saamaan enää seksiä. Kun kätilö kysyi, että haluanko kokeilla päätä (oli syntymässä), karjuin, etten uskalla kun saatan antaa sille penskalle luunapin siitä hyvästä kun sattuu niin paljon *nolo*... En muista yhtään mitä outoja huutelin ilokaasussa, mutta muistan huikanneeni välillä, että nyt tulee kakkaa.. Ja taas tulee kakkaa..
kakkaakakkaakakkaa... Milloin se lapsi sieltä tulee?
Tokassa puhkaistiin kalvot ja supistukset alkoivat välittömästi (lapsi oli sylissä 1,5 tunnin kuluttua).. Vauva liikkui ja potki mahassa loppuun saakka ja päällään hankasi jotain kohtaa aiheuttaen makeita sukkapuikko (tai paremminkin teräsharja) tuntemuksia supistusten ohella. Minä huusin, että pysy pentu perhana paikallaan äläkä liiku koko ajan!! Mieheltä kysyin, että näkyykö kun minun hiukset kihartuu kivusta
..Supistukset olivat aivan kauheita ja supistusten välit olivat niin ihanan tuntuisia, että huokailin vaan, että "aaah, kun tuntuu hyvälle, aah, kun tuntuu hyvälle". Kätilökin tuumi, että minä osaan tosiaan ottaa ilon irti hyvistä hetkistä. Pojan synnyttyä huusin ekana, että repesinkö?
ja kun sanottiin, ettei mitään paikkailtavaa näy, niin tuumasin, että perhana kun meni hyvin.
Niin ja supistusten aikana kun etsin välillä otteestani irronnutta miehen kättä niin mies tarjosi etusormeaan. Minä siihen ärähdin, että missäs loput?? Mies sanoi surkeana, ettei hän enää uskalla. Puristinkohan liian kovaa?
No, vauva syntyi 2 minuutissa, joten ei se kovin pitkä tarina ehtinyt olla, mutta oli pakko kertoa, kun aattelin, että kätilö vaan huijaa.
