Millaisia 4 v. pojat?

Siis ovatko pojat yleisesti ottaen "aivan mahdottomia" kun vertaa tyttöihin vai onko minulla jotenkin "hurja tapaus" =)

Siis kun hän ei ole hetkeäkään hiljaa ja meno on aivan jotain käsittämätöntä, jatkuvaa touhotusta ja sihinä ja suhina päällä kaiken aikaa, miekat heiluu ja milloin ammutaan kenetkin, hypitään ja pompitaan, itse ihan hengästyn moiseen, jo pelkästä katselusta, ja välillä tuntuu, ettei jaksa.. enää hän ei edes leiki autoilla tai mitään "rauhallisempaa". Ja ikäeroa siskoihin on jo 10v.. joten seuraa heistä ei pahemmin ole. Päiväkoti on unelmapaikka kun siellä on samanikäisiä ja ilmeisesti sama meininki.. joten tuskin on mitenkään poikkeava yksilö, mutta silti, vielä muutama kk sitten hän leikki pitkiäkin aikoja pikkuautoilla, mutta ei enää, leikin luonne on muuttunut niin paljon, koetan väsyttää hänet vkl pihalla, huonolla menestyksellä.

Kaiholla muistelen aikoja kun siskot (ikäeroa heillä vajaa 1.5v) olivat saman ikäisiä.. ja vaatteetkin pysyivät ehjinä, tällä viikarilla hajoaa kaikki, niin vaatteet kuin lelutkin, mutta ihana poika hän on, vaikkakin melko rasittava toisinaan.

 

Meilläkin poika on varsinainen pyörremyrsky... Uskomaton määrä ääntä ja energiaa sitä mahtuukin pieneen ihmiseen! Tavarat ei meinaa kestää rajuissa leikeissä, ja tuon tuostakin on housunpolvet rikki tai kuhmuja päässä. Tuntuu, että on koko ajan oltava komentamassa jostain. Ja jos talossa yhtäkkiä tulee liian hiljaista, on parempi etsiä veijari käsiinsä ja tarkistaa mitä hän puuhaa...
Pikkusisko on rauhallinen, leikkii nätisti legoja kooten tai työntelee nukkea vaunuissaan. Vie aina vaipan itse roskiin ja mukin siististi altaaseen, nauttii kirjojen katselusta, musiikista ym. Toki välillä koheltaa isonveljen kanssa, mutta perusluonteet on kyllä selvästi täysin erilaiset! Tai en tiedä sitten, miten paljon johtuu sukupuolesta ja miten paljon luonteesta...
Onhan se haastavaa olla vilkkaan, rasavillin pojan äiti, mutta ei ainakaan tylsää!

 

Kuulostaapa tosi tutulta! Meillä isommat sisarukset, poika 11 ja tyttö 9, eivät kyllä koskaan olleet yhtä villejä...tai sitten aika on kullannut muistot Mut kiva kuulla, etten ole ainut, jonka nelivuotias on kuin Vaahteramäen Eemeli!

 

Kiitos..
olipa huojentavaa kuulla, että muillakin, että kait tuo vesseli ihan normaali poikalapsi on

Eilen miltei sain vetää ristin seinään, kun oli niin rauhallista, mutta kait kun hoitoviikko oli päässyt vauhtiin, niin osa energia (luojan kiitos!!!) oli jo kulutettu siellä..

 

Meillä kans 4v pojalla vauhtia on justiin kaikki miekkailu jutut ja välillä pitää surmata joku ja hyökätä kimppuun ynnä muuta. Kuulostaa välillä kamalalta kun poika huutaa pikkusiskolle että hyökätään äitin kimppuun ja pistetään miekalla surmataan se. Toivottavasti kuuluu ikään... =)

 

Meilläpä on just tuollainen 'sekopää' 4v tyttö...Että silleen....

 

Tutulta kuulostaa!
Meilläkin on jäänyt autot lähes unholaan. Nykyään taistellaan hirviöitä vastaan ja leikitään Rexiä! Asoista väännetään ja mitään ei oikein uskota, ennenkuin ehkä viidennellä kerralla. Nyt aloitinkin lelutakavarikon, eli jos ei parin kehotuksen jälkeen usko, kerron että seuraavasta lähtee lelu. Pukeminen etenkin aiheuttaa ihan mahdotonta vitkastelua meillä.
Poika käy kerhossa 2 krt. viikossa. Siellä ei saa rakntaa pyssyjä tai leikkiä Rexiä. Siellä poika hoitaakin nukkeja ja leikkii isää ja äitiä. Isä ja äiti leikit on nyt jokapaikassa. Myös Rex-leikeissä.
Välillä kyllä ottaa lujille, välillä saa olla ihmeissään kaikista hienoista taidoista.

 

Tutulta kuulostaa Ulkona 4vuotiaalla pitää olla keppi(mitä pidempi sen parempi) tai sitten se pitää etsiä. Kepit kädessä pojat mennä viipottavat. Painiminen kavereiden kanssa on mukavaa. Ja sitten hähätetään ja päristellään. Kun sanotaan kiitos, niin saatetaan huutaa KIIIITOOOOS. Synttäripäivänä kukaan ei saanut laulaa hänelle...Pikkusisko on meilläkin toista maata, voi olla luonnekin erillainen. Tyttö hoitaa vauvanukkeja ja kampailee hiuksiaan. Pojalla pitää olla aina kuviollinen hurja paita päällä, toisin sanoen hämäkäkkimies tai batman. On tässä äidillä sopeutumista =)

 

\

Meilläpä on just tuollainen 'sekopää' 4v tyttö...Että silleen....

Ja mulla kaksi! Toinen tosin vasta 1,5 vuotias. Voi voi, leikkiikö oikeasti joidenkin ihmisten tyttö-lapset nukeilla???

Meilläkään ei tosin miekkaa kalistella, mutta milloin ollaan krokotiileja ja syödään koko perhe tai milloin lohikäärmeitä ja syödään pikkusisko. Leegojen ainoa virka on toimia tilapäisenä monsterin ruokana, jos pikkusisko on jo syöty, heh...

Ja mihinkään ei voi mennä kävellen vaan aina pitää juosta ja mitään ei voi sanoa normaalilla äänellä vaan aina pitää tulla keuhkojen täydeltä, jos ei ole mitään asiaa, niin suora huutokin käy...

 

Meilläkin ihan rasa villi 4v poika. Koko ajan tekemässä jotain mutta jos ollaan menossa jonnekin niin vaatteita ei sitten puetakaan päälle kuin väkisin ei auta suostuttelu ei uhkaus. Se on yhtä huutoa kun ei saa itse päättää mitä tekee. Huh Huh. Mutta hauska kuulla ettemme ole ainoita.

 

Lohduttavaa,että muitakin...Meillä myös 4-vuotias poika saa minut kyllä välillä hulluuden partaallee!!!
Pahinta on kyllä hänen äkkipikaisuutensa ja agressiivisuutensa! ei tule ollenkaan toimeen 2-vuotiaan pikkuveljen kanssa.Kiusaa ja mätkii kun silmä välttää.On komennettu nätisti ja rumasti,laitettu nurkkaan...mutta mikään ei tunnu auttavan..olisiko vinkkejä miten lyömisestä pääsisi eroon??

 

Helpottavaa kuulla, että muillakin samanlaista. Meillä kuuluu ammunta ja pauke ja räiske. Välillä menee hurjaksi, varsinkin pikkusisko 1, 5v meinaa jäädä jalkoihin. Ja väliin tuntuu ettei oo korvia ollenkaan kun on vauhti päällä vaikka kuin pysäyyttäs.
Sitten kun odottaa oma huone, monesti huuto päälle.
On käynyt kerhossa kerran viikossa, mutta nyt on ruvennut itkemään siellä ja ei halua enää mennä. Tänäänkään en kehdannut/raaskinut viedä kun jo valmiiksi itki. Mietityttänyt paljon tuo asia, kun muutenkin on vähän kavareita, niin olisi ihan hyvä olla ryhmässä ikäistensä kanssa välillä. Syitä itkuun on monia mm. ryhmäkoon kaksinkert., ei kaveria vapaassa leikissä, syntynyt paineita kun ollaan mieheni kanssa monesti sanottu jotta kerhossa on kavereita, sisaruskateus. Onko muilla samaa tilannetta ollu? Miten selvisi. Voisiko huoletta jättää tältä keväältä kerhon väliin?
Syksyllä hoitoon?
Ja sitten vielä toinen kysymys: saavatko nelivuotiaanne usien raivareita?

 

Ainaki jos komentaa tekemään jotain ym ym. Olin muualla töissä ja se lähteminen oli yhtä tuskaa, mutta onneksi oli mahdollisuus jäädä kotiin töihin. Nyt alkaa muutenkin helpottamaan ei tarvi heti aamusta tapella lähtemisen kans. Välillä tulee ottamaan kaulasta kii ja sanoo äiti mä rakastan sua... silloin elämä hymyilee :heart: