Millaiset ovat normaalit, hyvät välit omiin vanhempiin Suomessa?

["Uppis"]

Miten te muut ymmärtätte jos joku kertoo että välit omiin vanhempiin ovat normaalit tai jopa hyvät? Millainen on mielestänne sellainen tavallinen suhde aikuisen lapsen ja vanhemman välillä? Kuinka paljon siihen kuuluu riitoja, vihaa tai tunteiden vaimentamista?

 

[Phoebsi]

Ai Suomessa? No aika paljon tuntuu olevan tukahdettuja tunteita tässä maassa, mutta sanoisin että normaalit välit on sellaiset, ettei ole kaunoja ja yhteydessä ollaan ainakin viikottain jollain tapaa. Erimielisyyksiä voi olla, mutta niitä ei setvitä parin viikon mykkäkouluilla yms.

 

["vieras."]

Muutama sata kilsaa on ihan hyvä alku.

 

["Uppis"]

Ai Suomessa? No aika paljon tuntuu olevan tukahdettuja tunteita tässä maassa, mutta sanoisin että normaalit välit on sellaiset, ettei ole kaunoja ja yhteydessä ollaan ainakin viikottain jollain tapaa. Erimielisyyksiä voi olla, mutta niitä ei setvitä parin viikon mykkäkouluilla yms.

Kiitos

 

[Lispetti]

[QUOTE="vieras.";29754631]Muutama sata kilsaa on ihan hyvä alku.[/QUOTE]

 

[Niih]

Semmoisista normaaleista en ole koskaan tiennyt. Vanhemmat ovat haudassa, joten ei tarvi miettiäkään.

 

[päätön]

yli 300 km on ihan sopiva.

 

[MolliMelooni]

Normaalista en osaa sanoa, se vaatisi yleisempää ihminen-vanhempi -suhteiden tuntemusta.

Hyvät välit ovat mielestäni sitä, että tavataan, jutellaan, jaetaan. Autetaan molemmin puolin ja hyväksytään apu. Ymmärretään erilaisuutta, hyväksytään ihmiset omituisuuksineen, heikkouksineen ja huonoine tuulineen nokkiintumatta. Vastuun ja vallan tasapaino aikuisten ihmisten välillä läheisestä suhteesta huolimatta. Eletään omia elämiä rinnakkain arvostaen.

 

[halipupu harmaana]

Normaali on aina aika huono sanavalinta ihan mihin tahansa ja niin myös tässä asiassa. Tällainen asia on myös aina subjektiivinen kokemus, se mikä yhdelle on hyvä ei ole toiselle hyvä tai riittävä.

Itselläni on omasta mielestäni varsin hyvät välit oman äitini kanssa (isä kuollun n. 20 vitten). Ollaan paljon tekemisissä, lomailllaan yhdessä, äiti hoitaa lapsenlapsiaan jne... Mitään vihaa tai kaunaa ei ole ja lomat saman katon alla onnistuu, kun kumpikin joustaa.

 

[tiituu]

Normaalista en osaa sanoa, se vaatisi yleisempää ihminen-vanhempi -suhteiden tuntemusta.

Hyvät välit ovat mielestäni sitä, että tavataan, jutellaan, jaetaan. Autetaan molemmin puolin ja hyväksytään apu. Ymmärretään erilaisuutta, hyväksytään ihmiset omituisuuksineen, heikkouksineen ja huonoine tuulineen nokkiintumatta. Vastuun ja vallan tasapaino aikuisten ihmisten välillä läheisestä suhteesta huolimatta. Eletään omia elämiä rinnakkain arvostaen.

Olen kanssasi samaamieltä,kunniotetaan tonen toistamme hyväksytää toisemme,sellaisina kun olemme.. Kukaanhan meistä ei ole täydellisiä. Jos kunnioitat/arvostat itseäsi,niin osaat kunniottaa vanhempiasi. Äidit,isät ja isovanhemmat on elämänrikkaus...Nykynuoret/ihmiset ovat niin itsekeskeisiä,monasti mietin eikö ne kyllästy itteensä.

 

[MolliMelooni]

Olen kanssasi samaamieltä,kunniotetaan tonen toistamme hyväksytää toisemme,sellaisina kun olemme.. Kukaanhan meistä ei ole täydellisiä. Jos kunnioitat/arvostat itseäsi,niin osaat kunniottaa vanhempiasi. Äidit,isät ja isovanhemmat on elämänrikkaus...Nykynuoret/ihmiset ovat niin itsekeskeisiä,monasti mietin eikö ne kyllästy itteensä.

Mä kannattaisin myös sitä, että hyväksytään "nykynuoret" tuomitsematta ja rutkuttamatta yleistävään sävyyn. Yleensä työn kun näkee, niin tekijän tuntee...

 

[vieras*]

Mä kannattaisin myös sitä, että hyväksytään "nykynuoret" tuomitsematta ja rutkuttamatta yleistävään sävyyn. Yleensä työn kun näkee, niin tekijän tuntee...

Samaa mieltä. En tiedä olenko vähän herkkis, mutta mulle tulee aina vähän loukkaantunut olo, kun vanhemmat sukulaiset russuttaa "nykynuorista", vaikka russutus olisi tarkoitettu ihan yleisen vitutuksen purkamiseksi eikä kohdistettu esimerkiksi mulle. Jos kuitenkin valittaa "nykynuorista" yhteisenä ryhmänä, siinä tulee samalla haukkuneeksi myös oman lapsensa puolisoineen... Olisi kasvattanut sitten paremmin

Mulle ei tulisi mieleenkään aukoa vanhempien ihmisten seurassa päätäni valittamalla, mitä "nykyvanhukset" tai "suuret ikäluokat" mun mielestä tekee tai on tehneet väärin.