Millaisesta elämäntilanteesta yritätte vauvaa äidit n.20v?

Siinäpä tuo kysymys tuli. Haaveilen itsekseni vauvasta ja olen vm86. Vielä ei ole aika, mutta en voi ajatuksilleni mitään.

Meidän elämäntilanne:
Minä vm86 ja mies vm83. Menemme naimisiin 08/2007. Miehellä reilut 2v opintoja jäljellä ammattikorkeakoulussa. Hän tekee osa-aikaisena töitä kassalla opintojen sivulla. Minulla tradenomin opintoja reilu vuosi jäljellä tai jos pääsen teologiseen opiskelemaan kuten toivon niin papin opintoja 5v. Teen työkeikkaa myyntitehtävissä henkilöstövuokrausfirmassa pari kertaa viikossa. Asumme keskisuuressa kaupungissa vuokralla keskustan tuntumassa 54m2 kaksiossa. Jos pääsen yliopistoon, muutamme toiseen keskisuureen kaupunkiin.

Meillä ei siis vielää aika yritykselle. Ainakin miehen pitää valmistua ensin.

Millaisesta elämäntilanteesta te olette uskaltaneet lähteä yrittämään uutta elämänalkua ?

 

Meille syntyi poika molempien ollessa töissä. Minä tuolloin 24 juuri täyttänyt ja mies 35. Miehellä ennestään kaksi tyttöä.

Mielestäni töiden puolesta oli hyvä ajankohta, koska minulla määräaikainen työ vielä kaksi vuotta tästä eteen päin ja silloin siis 5 vuotta töitä tiedossa.

Ainoa joka meillä tehnyt hallaa suhteelle on ollut miehen ex. Keksinyt valheita sos.toimistoon isästä ja estänyt tällä ja muulla toiminnaallan rankemman kautta näkemästä lapsia. Oli suhteellisen rankkaa raskausaika ja seuraava vuosi vielä joten helpommalla pääsee, kun ainakin tuo rahapuoli kunnossa.

Suosittelisin siis opiskelemaan jommankumman ainakin itselleen ammatin.

Veljelleni syntyi juuri keskosvauva ja on sanonut muutamaan kertaan, että voi ***, kun en aikanani opiskellut. Pääsee nyt kyllä kurssille ja jonkinlaiset paperit. Toisella veljelläni kaksi lasta ja työttömänä ollut ja aloitti nyt oppisopimuskoulutuksen.

Ei sitä kyllä voi mennä päättämään, että odotan nyt esim. kolme vuotta ja sitten tehdään lapsi. Vaikka itse kyllä juuri tällä hetkellä niin ajattelen.
Meille poika tuli vahingossa. Huolimatta siitä, että ekat kaksi vuotta oli rankkaa, niin haluaisin lisää lapsia vielä. Minun pitää vielä kuitenkin odottaa, koska mies syksystä saakka ollut kotona burn outin takia ja ei todellakaan olisi hyvä aika. Onneksi itse osaltani pystyn vaikuttamaan perheemme tuloihin, joten ei toivotonta ole tuo lapsen saanti. Meillä vielä miehellä tuo työnteko aika toivotonta, kun palkasta tähän asti mennyt 30% ulosottoon ja itselle ei jäänyt edes niin paljoa, että riittää omaan elämiseen ja työssäkäyntiin. Kun ei joka toimistossa osata asiaansa, niin rahaa mennyt liikaakin. Elatusmaksuihn mennyt, mutta meidän laskujen mukaan se velka olisi pitänyt olla maksettu jo aikapäivää sitten, mutta kun eivät elatusturvatoimistossa osaa vastata edes yksinkertaisimpiim kysymyksiin.
Ei tuossa lapsenteossa muuten mitään sillä meilläkin mies jäi pojan kanssa "äitiyslomalle", kun poika oli 6 kk:tta ja minä lähdin töihin, koska toi taloon enemmän rahaa.

Eli rahallisesti, jos pärjäisitte, niin miksipä ei vauvaa. On kyllä ruljanssi opiskella, käydä töissä ja hoitaa lasta.

Minulla kyllä yksi kaveri on saanut vauvan kanssa opiskeltua samaan aikaan. Ainoastaan harjoittelut siirtyivät vuoden verran.

Toivotaan, että saatte aikanannne sen mitä toivottekin

 

Me yritetään parhaillaan vaavia. Minä oon vm 87 ja mies vm 81. Naimisissa oltu heinäkuusta -06. Mies on käyny amiksen, kirvesmies on ja vakitöissä ollu jo muutaman vuoden. Minä en oo mitään , viime keväänä kirjotin ylioppilaaksi, nyt tämän kevään oon ollu talouskoulussa ja syksyllä alkais lähihoitajaopinnot. Jos vaavi saadaan, niin sittenhän mulla jää koulu kesken. Oon ajatellu että jään kotiäidiksi ja haluan ainaki pari lasta putkeen, joten... Niin.

Omaa taloakin rakennetaan, sen pitäis olla muuttovalmis jotain vuoden päästä (rakennetaan ite, kappaletavarasta).

Köyhiähän me tullaan olemaan, mutta uskon että pärjätään.

 

Täällä on kanssa kuumetta mutta ei oikeen tiedetä ollaanko valmiita. poikaystävä(29.v) sanoi että on valmis kunhan itse olen ihan varma asiasta ja molempia jänittää ja on vähän epävarma olo että onko meistä nyt varmasti siihen ja uskotaan että on. kun ei voi ihan kuitenkaan tietää millasta se oisi.
tänään sitte päätin että annetaan niitten pillerien olla.rakastetaan suunnattomasti toisiamme ja yritetään parhaamme pitää toisistamme ja suhteesta huolta niin eikö sen pitäisi riittää.
itse valmistuin juuri ja kesäksi on töitä mutta syksy on epävarma.mies on töissä vakituisesti.etitään just samalla omistus asuntoa.
mutta on tää ihan uoto tilanne ja miten tällisiä päätöksiä pitäis osata tehdä? :\|

 

Meillä on tällainen tilanne

Esikoinen on yrityksessä! Minä täytän 24 ja mies on vuoden vanhempi, olemme seurusteleet n. 7 vuotta, juuri menimme lopputalvesta kihloihin. Naimisiin menosta ei olla vielä puhuttu. Molemmat valmistutaan tämän kuun lopussa korkeakoulusta. Vielä ei ole oman alan töitä tiedossa mutta muita töitä on kyllä tiedossa.

Asumme vuokralla keskisuuressa kaupungissa kolmiossa, 70 neliöö. Mutta haaveena olisi päästä rakentamaan omaa taloa ensikeväänä

Ajateltiin siis miehen kanssa, että nyt on hyvä aika ruveta perheenlisäystä hankkimaan kun on koulutus hyvällä mallilla.

 

Meillä yritys käynnissä.Tilanne tällainen:

Minä 19,mies 22.Molemmilla takana peruskoulu ja lukio,hakeneet olemme jatkokoulutukseen.Minä työnhakijana tällä hetkellä ja mies töissä.

Naimisissa olemme olleet n.11kk.Rahatilanne on tiukka,mutta olemme hyvin pärjänneet.

Elämäntilanne tällä hetkellä mielestäni hyvä ja hyvä myös lapsenkin tulemiseen,no problemo.

Ai niin..unohdin mainita että oma,81m2 asunto on myös.<br><br>

 

Kerrompa minäkin, vaikka tuosta on jo 10v aikaa =)

Eli olin juuri 18v täyttänyt ja merkantin paperit kädessä, kun meillä tärppäsi ekalla yrittämällä. Mies silloin 22v, oli ollut jo 3v vakituisessa työssä.
Asuimme pienessä 2h+kk, 45 neliötä omistusasunnossa.
HYVIN mielestäni pärjättiin, enkä nyt, 10v myöhemmin, vaihtaisi hetkeäkään siitä ajasta pois =) :heart:

Nyt, olen 28v, 3 lapsen äiti ja neljättä yritetään. 7 vuotta vietin lasten kanssa kotona (18v-25v) ja yhteensä siis 3 lasta tupsahti sinä aikana maailmaan, kuopus 23veenä). Ja tätänykyä olen vakituisesti työelämässä =)

Tsemppiä nuorille, että uskallatte!!!! :wave: :heart: =)

 

Esikoista yritetään täällä! Minä vm.85, mies -81. Koulut takana, molemmat ollaan töissä minä vähemmän mies enemmän.. Yhdessä ollaan oltu 6.v, nykyään naimisissa. Omistusasunnossa elellään, lainaa pois maksaen. kolmiossa, joten vauvallekin huone löytyisi. :heart:

 

olin 21v juuri täyttänyt kun esikoinen syntyi.
mies oli hetken vielä silloin 25v. (voi niitä aikoja) :heart:

meillä oli molemmilla vakituinen työpaikka, asuttiin isossa kaksiossa vuokralla ja elämä oli muutenkin mallillaan.
rahan kanssa oli välillä tiukkaa miehen velkojen takia (eri pankkilainoja yms) mutta siitäkin selvittiin.
olin 22v (melkein 23v) kun toinen lapemme syntyi. silloin raha puoli oli jo kunnossa.
nyt haaveillaan omasta kodista ja kolmannesta vauvasta :heart:

ikää meillä nyt 25v ja 30v. ja paljon ollaan saatu ja paljon tullaan vielä saamaan..
työelämässä aloitin tammikuussa 4 vuoden poissaolon jälkeen :wave:

en vaihtaisi elämääni ikinä mihinkään, en ainakaan lasten "tekoa" :heart: :heart: :heart:

 

Kun meillä n.3.v sitten alkoi ensimmäisen lapsen yritys olin minä 21.v ja mieheni 20. Olimme aikalailla juuri tavanneet, mutta jotenkin vaan kaikki tuntui loksahtavaan paikoilleen ja molemmat olivat sitä mieltä, että "se oikea" on nyt löytynyt. Minä opiskelin kauppiksessa ja mies oli työelämässä ja lähdössä inttiin parin kuukauden päästä. Meillä tätä ensimmäistä ehdittiin hartaasti toivoa pari vuotta, ennen kun plussa vihdoin pärähti testiin. Siinä tilanteessa mies oli vakituisessa työssä(ja on edelleen) ja itselläni oli 8kk määräaikainen työsoppari juuri solmittu. Tällähetkellä meidän kullannuppu on 4,5kk, ja minä äikkärillä uuden vauvakuumeen kourissa Mies kuumeilee myös, mutta ihan vielä ei olla uskallettu kumiukoista luopua. Naimisiin mentiin päivää ennen pojan ristiäisiä pari kk sitten :heart:

 

Meillä on yritys käynnistymässä loppukesästä tai alkusyksystä.

Itse olen 22 vuotias ja teen juuri lopputyötäni, vuoden loppuun mennessä on sitten tradenomin paperi kourassa.

Vakkari työsuhteessa olen jo ja sinne töihin teen lopputyötäni. Säästin työharjoittelun viimeiseksi nopeuttaakseni työllistymistä ja kannatti saattoi mennä suoraan vakkariksi niin ei tarvitse tehdä ilmaiseksi hommia.
Miehellä on vielä kaksi vuotta opintoja ennen kuin saa insinöörin paperit kouraan eikä hän tee töitä koulun ohella mutta kesäisin tienaa.

Asumme vuokralla noin.57 neliön kaksiossa mukavalla alueella melko lähellä (ehkä 3km) suurehkon kaupungin keskustaa. Omaa asuntoa alamme etsiä kun molemmat ovat työelämässä.

Naimisiin menimme viime kesäkuussa, eli ensimmäinen hääpäivä tässä juuri lähestyy.
=)

 

Me ollaan oltu yhdessä pian 4v ja alusta asti kumpikin oli sitä mieltä että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Minä olin 20 ja mies 27 ku alettiin olla yhessä, puolen vuoden päästä kihloihin ja sitten muutto 47 neliön vuokrakaksioon. Kumpikin työttömänä mutta oltiin vaikeuksista huolimatta sitä mieltä että yhdessä pysytään, joten ehkäsyä ei käytetty alussakaan.

Vuoden yhteiselon jälkeen mä alotin opinnot amiksessa ja miehen työttömyys jatku.. Naimisiin mentiin syksyllä 05 mun toisena opiskeluvuonna ja otettiin pari kuukautta ennen häitä kunnon lapsentekokiri (vaan yks lepopäivä viikossa) sillä tuloksella että tietämättäni olin ns "maha pystyssä" papin edessä

Muutama kuukausi ennen lapsen syntymää muutettiin sitte vuokralle 58 neliön kaksioon ja esikko synty kesällä 06 :heart: Sitte ajattelin ettei toista heti perään mutta esikko oli 3kk ku lipsuttiin ehkäsystä ja nyt ollaan taas maha tukevasti pystyssä =D Lapsille tulee ikäeroa vuos ja kk, mulla viimesen vuoden opinnot kesken (jatkamisajankohta tuntematon), mies edelleen työttömänä ja 3h+k haussa, mutta ei päästä ennen kakkosen syntymää muuttamaan.. Silti pärjätään jotenki ja ollaan onnellisia Pärjäämisessä tosin auttaa ku miehen vanhemmat asuu samassa kaupungissa ja auttavat aina kun voivat, mutta ei sitä apua kovin usein tarvita.

 

Me ollaan oltu yhdessä pian 4v ja alusta asti kumpikin oli sitä mieltä että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Minä olin 20 ja mies 27 ku alettiin olla yhessä, puolen vuoden päästä kihloihin ja sitten muutto 47 neliön vuokrakaksioon. Kumpikin työttömänä mutta oltiin vaikeuksista huolimatta sitä mieltä että yhdessä pysytään, joten ehkäsyä ei käytetty alussakaan.

Vuoden yhteiselon jälkeen mä alotin opinnot amiksessa ja miehen työttömyys jatku.. Naimisiin mentiin syksyllä 05 mun toisena opiskeluvuonna ja otettiin pari kuukautta ennen häitä kunnon lapsentekokiri (vaan yks lepopäivä viikossa) sillä tuloksella että tietämättäni olin ns "maha pystyssä" papin edessä

Muutama kuukausi ennen lapsen syntymää muutettiin sitte vuokralle 58 neliön kaksioon ja esikko synty kesällä 06 :heart: Sitte ajattelin ettei toista heti perään mutta esikko oli 3kk ku lipsuttiin ehkäsystä ja nyt ollaan taas maha tukevasti pystyssä =D Lapsille tulee ikäeroa vuos ja kk, mulla viimesen vuoden opinnot kesken (jatkamisajankohta tuntematon), mies edelleen työttömänä ja 3h+k haussa, mutta ei päästä ennen kakkosen syntymää muuttamaan.. Silti pärjätään jotenki ja ollaan onnellisia Pärjäämisessä tosin auttaa ku miehen vanhemmat asuu samassa kaupungissa ja auttavat aina kun voivat, mutta ei sitä apua kovin usein tarvita.

 

Me ollaan oltu yhdessä pian 4v ja alusta asti kumpikin oli sitä mieltä että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Minä olin 20 ja mies 27 ku alettiin olla yhessä, puolen vuoden päästä kihloihin ja sitten muutto 47 neliön vuokrakaksioon. Kumpikin työttömänä mutta oltiin vaikeuksista huolimatta sitä mieltä että yhdessä pysytään, joten ehkäsyä ei käytetty alussakaan.

Vuoden yhteiselon jälkeen mä alotin opinnot amiksessa ja miehen työttömyys jatku. Naimisiin mentiin syksyllä 05 mun toisena opiskeluvuonna ja otettiin pari kuukautta ennen häitä kunnon lapsentekokiri (vaan yks lepopäivä viikossa) sillä tuloksella että tietämättäni olin ns "maha pystyssä" papin edessä

Muutama kuukausi ennen lapsen syntymää muutettiin sitte vuokralle 58 neliön kaksioon ja esikko synty kesällä 06 :heart: Sitte ajattelin ettei toista heti perään mutta esikko oli 3kk ku lipsuttiin ehkäsystä ja nyt ollaan taas maha tukevasti pystyssä =D Lapsille tulee ikäeroa vuos ja kk, mulla viimesen vuoden opinnot kesken (jatkamisajankohta tuntematon), mies edelleen työttömänä ja 3h+k haussa, mutta ei päästä ennen kakkosen syntymää muuttamaan.. Silti pärjätään jotenki ja ollaan onnellisia Pärjäämisessä tosin auttaa ku miehen vanhemmat asuu samassa kaupungissa ja auttavat aina kun voivat, mutta ei sitä apua kovin usein tarvita.

 

Me ollaan oltu yhdessä pian 4v ja alusta asti kumpikin oli sitä mieltä että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Minä olin 20 ja mies 27 ku alettiin olla yhessä, puolen vuoden päästä kihloihin ja sitten muutto 47 neliön vuokrakaksioon. Kumpikin työttömänä mutta oltiin vaikeuksista huolimatta sitä mieltä että yhdessä pysytään, joten ehkäsyä ei käytetty alussakaan.

Vuoden yhteiselon jälkeen mä alotin opinnot amiksessa ja miehen työttömyys jatku. Naimisiin mentiin syksyllä 05 mun toisena opiskeluvuonna ja otettiin pari kuukautta ennen häitä kunnon lapsentekokiri (vaan yks lepopäivä viikossa) sillä tuloksella että tietämättäni olin ns "maha pystyssä" papin edessä

Muutama kuukausi ennen lapsen syntymää muutettiin sitte vuokralle 58 neliön kaksioon ja esikko synty kesällä 06 :heart: Sitte ajattelin ettei toista heti perään mutta esikko oli 3kk ku lipsuttiin ehkäsystä ja nyt ollaan taas maha tukevasti pystyssä Lapsille tulee ikäeroa vuos ja kk, mulla viimesen vuoden opinnot kesken (jatkamisajankohta tuntematon), mies edelleen työttömänä ja 3h+k haussa, mutta ei päästä ennen kakkosen syntymää muuttamaan. Silti pärjätään jotenki ja ollaan onnellisia Pärjäämisessä tosin auttaa ku miehen vanhemmat asuu samassa kaupungissa ja auttavat aina kun voivat, mutta ei sitä apua kovin usein tarvita.