Millaiseksi arvioisit "markkina-arvosi" tällä hetkellä parisuhdemarkkinoilla?

-10?.

 

Jaa-a, varmaan sama kun vanhalla Ladalla :xmas:

Mulla sama!! Et ehkä joku peräkamarin poika vois huoliakin.

 

Naisen markkina-arvo on 0, kun ikävuosia on 40.

Kandee olla pysyvästi naimisissa siihen mennessä.

Mistä noin vähäjärkinen väite? Miehet nimittäin vanhenevat siinä missä naisetkin, ja samoin eroavat siinä missä naisetkin. En jaksa uskoa, että suurin osa miehistä etsisi itseään nuorempaa.

Minä en ole vielä 40, enkä myöskään etsi ketään. Kunhan vaan kummastelen.

 

Kroppa on hiukan kulahtanut, voisi olla vähän timmimmässä kunnossa.
Ilme on aina iloinen ja huumorintajua löytyy, mitkä lienevät plussaa.

Minulla on lapsia ja teen valinnat pitkälti heitä ajatellen, se lienee aika iso miinus.

 

Varmaan aika surkea olisi.

Olen lyhyenläntä, ylipainoinen ja kulahtanut alle kolmekymppinen. Lapsikin on että sekin vielä. Kumma kyllä tuo mies jaksaa silti. Oli mun kanssa äsken rannallakin ja pussaili kaiken kansan nähden, minua, valaaksi täällä haukuttua!

 

Uskoisin, että pikkulapset ovat naiselle "parisuhdemarkkinoilla" rasite, mutta isommat lapset eivät ainakaan samalla tavalla. Varsinkin entuudestaan lapsettomat miehet saattavat joutua hyvin hankalaan kasvunpaikkaan, jos alkavat monen pienen lapsen yh:n kanssa seurustelemaan.

 

Olen 1 lapsen äiti. Iikää 30. Korkeakoulutettu, hyväpalkkainen ja vakituisessa työssä. Pukeudun kalliisti + tyylikkäästi pääasiassa merkkivaatteisiin ja koen olevani sivistynyt ja maailmanmenoa nähnyt ihminen. Painoindeksi on normaali, mutta kroppa ei todellakaan ole kiinteä. Mahaa on jonkin verran.

Pidän itseäni järkivalintana joillekin miehille. Johon tutustumisen jälkeen voi ihan jopa rakastua. Mutta ehdottomasti en ole nainen, joka kertaheitolla vie jalat alta. Koska ehdottomasti en ole mikään hello kitty -pikkareita käyttävä söpöstelijä, eikä minussa ole mitään, joka vetoaisi miesten suojeluviettiin. Ammattini myös pelottaa miehiä.

 

Onpas teillä kysymykset.

Tuskin on arvoa, meikäläisellä. Tai, joskus joku aina yrittää, mutta minä en laita arvoa yrityksille. Ilmeisesti parasta deittialuetta minulle olisivat sosiaalisesti estyneiden älykkömiesten kerhot, mutta erakkoluonteet harvemmin kokoontuvat ja vielä vaikeampaa olisi varmistaa, että heillä olisi vastaavia "ongelmia" kuin minulla.

 

Ennen taisi olla aika lähellä nollaa, mutta alettuani seurustelemaan se taisi pompata ainakin vitoseen.

 

+ ihan nätti
+ en jaksa nalkuttaa
+ osaan kokkailla ja leipoa hyvin
+ sh

- lapsi ja toinen tulossa, eli nyt tautisen väsynyt
- lievä ylipaino (bmi 26)
- sh
- ikää jo kohta 30v

 

Ei se varmaan kovin hyvä olis kun ajattelee että ikää on yli 30 v. ja olen kotiäitinä kahdelle alle 2 vuotiaalle ja häistäkin on vasta kuukausi

 

mut mites jos tän kääntää miehiin?

eronneita miehiä onsit yhtä paljon kun niitä eronneita naisiakin?
mikä miehen arvo sit on? tai mitä pitää olla ja mitä ei saa olla?


itsellä miehistä tuli mieleen että

+ jos lapsia, mieluiten vain yhdelle naiselle
+työpaikka
+sutjakassa kunnossa (tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi olla kaameet hauikset ja sixbäkki, vaan sellainen sopusuhtainen)


-jos asuu vanhempiensa kanssa
-ei ole ollut yhdessäkään vakavassa suhteessa
-ei työpaikkaa'
-käyttäytyy kuin keskenkasvuinen teini mm. pukeutuu,puhuu ja elämänarvot lähellä jotain 18kesäsiä kolleja