Millainen on mielestäsi "luuseri"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vaimoa hakkaava juopotteleva vetelys, 22 vuotias työtön/kouluttamaton plösö joka asuu äidin nurkissa, istuu päivät ja työt tietsikalla eikä hoida hygieniaan, nainen joka katsoo hakkaava juopottelevaa vetelystä sekä nainen joka ei saa lapsistaan kasvatettua yhteiskuntakelpoista vaan hyysää niitä koko ikänsä.
 
Sellanen, joka vaikka osaisi, ei tee.
Ei vaan saa mitään aikaan.
Ei duunia, koska ei jaksa osaa pysty muka sitä hakemaan. Ei jaksa.
Ei parisuhdetta, kun ei vaan saa aikaiseksi.
Ei koulutusta, kun ei viitsi.
Ei vaan viitsi, jaksa, huvita. Odottaa että muut tekee puolestaan.
Ei vaan yritä.
 
Ehkä joku sellanen reppana, joka ei ole saanut hyvää alkua elämäänsä ja kaikki vaan menee pieleen, mitä ikinä tekeekin. Tosin toivon, ettei tällaisia ihmisiä ole olemassa, sillä toivoisihan sitä muille mukavampaa oloa kuin moinen.

Toisaalta, tunnen itsenikin joskus ihan valmiiksi luovuttamaan. Sitten alan taas katsoa elämää omien kriteerieni mukaan ja unohdan toiset ihmiset. Sitten jaksaa taas. Lupa olla oma itsensä; toivottavasti kaikilla on se.
 
Mikä on se kilpailu, jonka luuseri on sananmukaisesti hävinnyt? Minä en ainakaan ikinä ole ilmoittautunut yhteenkään kisaan. Älkääkä aloittako jauhamaan mistään freudilaisesta suvunjatkamispaskasta ... Itsellä akateeminen koulutus, Hyvä työ, omakotitalo, kaunis vaimo jne. mutta silti vaan ihmetyttää tämä voittaja/häviäjä asetelma. Entä jos 'luuseri' on tyytyväinen elämäänsä? Pitääkö hänet pakostakin saada tuntemaan itsensä huonoksi ja epäonnistuneeksi? Entä jos on HYVÄ luuseri. Tekee siitä taidetta!
 
Mä olen luokitellut aikaisemmin ihmisiä luusereiksi erinnäisistä syistä. Mutta ajatusmaailmani on muuttunut. Mielestäni luusereita ei ole olemassa. On vain erilaisia elänäpolkuja. Toisia pidetään häviäjinä, mutta pohjimmiltaan kaikki ovat oman elämänsä sankareita. Vaikka ulkopuolisen silmissä muulta vaikuttaisikin.
 
Eksäni on luusereiden luuseri. Peruskoulua kävi vuoden pidempään kun muut ja sieltäkin lintsas minkä kerkes. Oli kuulemma huono-olo. Sittemmin lääkärissä diagnositiin paniikkihäiriö, johon hän alko syömään lääkkeitä. Ekat ei auttanu, tokat ei auttanu, eikä viidennetkään viellä. Hänelle ei löydetty lääkkeitä, vaikka annostusta nostettiin vaikka miten paljon. Reilun parivuotta jaksoin katsoa tätä ja tukea häntä. Kun mistään ei ollut mitään apua, eikä hän ollut valmis vastaanottamaan juuri mitään apua (tukihenkilöä, laitoshoitoa yms. mtk:n palveluita) aloin kyllästyä. En enää jaksanu katsoa vierestä, enkä uskoa, että hänellä mikään olis. Hän lihoi ja lihoi ja pian oli jo sen näkönen, että mua ällötti ajatuskin siitä, että hän koskis muhun. Aloin olla sitä mieltä, että hän on vaan yks patalaiska luuseri, joka ei saa aikaseks mennä kouluun opiskeleen itelleen ammattia ja joka on kuukauden välein sossun luukulla hakemassa rahaa, kun kelan tuet ei riitä. Kaljaa ja viinaa menee ainakin nykyään niin paljon, että ei mitään rajaa. Asuimme yhdessä 4 vuotta, mä kävin koulua ja tein töitä, jotta rahat riitti, hän siivos tasan kerran, sillonkin mulle synttärilahjaks, voi ristus. Mä hoidin kaupassa käynnit, raha-asiat, kodin, kissat, ruuan teon.. Ihan kaiken mitä vaan voi kuvitella. Hän istu perse homeessa koneella ja pelas. Edes pöytää ei voinu pyyhkiä, kun oli niin huono-olo ja heikotti. En voi uskoa, että tosiaan jaksoin katsella tota meininkiä niin kauan. Sitten viellä kaiken kukkuraks hän päätti leipoa naamani uuteen uskoon. Siinä kiitos siitä, että hän oli saanut elää niinkin kauan siivelläni, ilman huolen häivää. Siinä vaiheessa tuli ero. Eron jälkeen hän muutti takaisin ÄIDILLEEN, ja asuu siellä edelleen. Tässä on mielestäni ERITTÄIN hyvä esimerkki luuserista.

Anteeks pitkä vuodatus, mutta verenpaine alko kohoon miettiessäni, että kuinka luuseri hän todellakin oli.
 
Anteeks pitkä vuodatus, mutta verenpaine alko kohoon miettiessäni, että kuinka luuseri hän todellakin oli.

Musta tossa kuvailemassasi esimerkisssä ei ollut kyse luuserista. Ainoastaan mielenterveysongelmaisesta ihmisestä joka ei kykene hoitaman omaa elämäänsä.

Katkeroituneen ihmisen kuva kyllä loisti kaiken tekstin lävitse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;25693633:
Musta tossa kuvailemassasi esimerkisssä ei ollut kyse luuserista. Ainoastaan mielenterveysongelmaisesta ihmisestä joka ei kykene hoitaman omaa elämäänsä.

Katkeroituneen ihmisen kuva kyllä loisti kaiken tekstin lävitse.

Jos hoidoista ei oo apua, niin voiko sillon tosiaan olla kyse mielenterveysongelmasta? Mun mielestä ei. Ja laiskuutta osotti jo sekin, että ei voinut ees yrittää. Ja jos on katkera, niin eikö se sit sais näkyä?
 
Viimeksi muokattu:
mikä oikeus meillä muilla on se asia päättää...

luuseriksi luokitteleminen on aikuisten koulukiusaamista.

en ajattele ihmisiä luusereina ja ihmetyttää ne jotka kokevat voivansa määritellä häviäjän.
 
Sellainen ihminen, joka vuodesta toiseen vaan valittaa kun mikään ei onnistu. Ei löydy työtä, ei puolisoa, painokin nousee, elämä on perseestä jne. Itse ei tietenkään tee mitään asioiden eteen ja syy epäonnistumisiin aina yllättäen löytyy jostain ihan muualta kuin itsestä. Ja tekosyitä löytyy aina. Esim. valittaa että kun ei löydy töitä --> sit tältä kysyy että no ootko edes hakenut mitään töitä --> vastaus kuuluu, että en oo, koska en mä niitä kumminkaan sais.

:headwall:
 
Sellainen joka on saanut satoja uusia mahdollisuuksia (kuten Suomessa yleensä saa) mutta on silti mokannut kaiken, yleensä joko omaa laiskuuttaan, saamattomuuttaan tai viinan takia. Ei ikinä viitsi edes yrittää oikeasti. Kuvittelee, että hänen pitäisi saada kaikki vaikkei tekisi mitään. Mahdollisesti vielä katkeroituu vaikka kaikki on ihan omaa syytä.
 
Jos hoidoista ei oo apua, niin voiko sillon tosiaan olla kyse mielenterveysongelmasta? Mun mielestä ei. Ja laiskuutta osotti jo sekin, että ei voinut ees yrittää. Ja jos on katkera, niin eikö se sit sais näkyä?

Se mikä sinusta näyttää laiskuudelta voi olla jotain ihan muuta. Mielenterveysongelmat kun ei aina sillä hoidolla häviä.
Mitään lakiahan ei ole, mikä kieltäisi katkeruuden näkyä. Ketään se toki ei ihmisenä kaunista.
 
Kyllä toi sarjavamman kuvailema henkilö on luuseri isolla L:llä! Ei semmoista jaksa katsella.

Minun mielestä luuseri on myös semmoinen jolla ei ole mitään kunnianhimoa. Ikuinen työtön juo liikaa roikkuu sossussa... Onhan näitä nähty huh huh...
 
Just noita mt ongelmia. Ei kukaan jaksa ikuisesti auttaa, ymmärtää, jaksaa ja silittää päätä.. Minä en jaksais. Jättäisin semmoisen.

Mt ongelmat ei kyllä tee ihmisestä luuseria, ainoastaan mielenterveysongelmallisen! Häviäjän leima on aika raaka lyötäväksi kenenkään otsaan. Harva jaksaa mt ongelaisen kanssa elämistä loputtomiin, eikä varmasti ole tarkoituskaan jaksaa.
 
Joskus nuo mielenterveysongelmiin vetoavat tyypit on sellaisiakin, että ne ei "voi" tehdä mitään kun heitä niin ahistaa ja masentaa vain siinä vaiheessa kun pitäis tehdä jotain mikä ei oo niin kivaa, esim. hakea töitä... Muuten kyllä jaksetaan riekkua ja tehdä mukavia asioita. Ja monesti eivät oo edes käyneet lääkärillä hakemassa apua, kun "ei siitä oo mitään hyötyä" (eli usein itsekin tiedostavat että on vaan tekosyy), vaan itse sopivassa tilanteessa diagnosoivat itsellään milloin ahdistushäiriön tai masennuksen tai mikä nyt tilanteeseen sopii. Mun siskoni on tällainen... Onkin sossun elätti, lojuu vaan kylillä ja kavereiden luona :/
 

Yhteistyössä