Millainen on hyvä isä?

[kräm]

Eli millainen on mielestäsi sellainen isä, josta voi sanoa että siinäpä on hyvä isä lapsilleen? Mun omat lapsuudenkokemukset hyvästä isästä on oikeastaan alkaneet vasta 6-vuotiaana jolloin mutsi tapasi isäpuoleni josta tulikin minulle maailman paras isä ja häneen vertaan isyyden mallia. Tuntuu vaan olevan vähän hakusessa monella tuo käsitys hyvästä isästä ja hyvästä isyydestä.
Riittääkö mielestäsi hyvään isyyteen se, että tyydyttää lapsen materiaaliset perustarpeet ja sanoo rakastavansa lapsia? Vai onko hyvään isyyteen olemassa mielestäsi jotain vähimmäiskriteereitä jotka on täytettävä ennen kuin voi sanoa olevansa hyvä isä?

 

[Pamppelsson]

Mun mielestä hyvä isä on läsnä. Kuuntelee, viettää aikaa lastensa kanssa, auttaa, tukee ja hoitaa.

 

[Lumi-Marja]

Mun mielestä hyvä isä on läsnä. Kuuntelee, viettää aikaa lastensa kanssa, auttaa, tukee ja hoitaa.

On läsnä kun tarvitaan, ei pakoile vastuuta. Näyttää omalla esimerkillään mikä on väärin tai oikein. Eli ei siis käytä nyrkkiä vaan sanoja jos torua tarvitsee. Hyvä isä myös kannustaa ja kehuu, kun on jotain osannut. Osaa kiittää ja pyytää anteeksi. Hyvää isää on helppo rakastaa ja lapsi on tässä asiassa se aidoin tunteiden tulkki. Täydellinen ei kenenkään tarvitse olla, joten hyvä riittää.

 

[NeitiNasu]

Mulla on hyvä isä, vaikka isyydestä se ei tajuakaan mitään. Se ei ollut ikinä paikalla, teki reissutöitä, ja äkkipikainenkin oli, selkään saatiin monta kertaa. Mutta nyt kun ollaan aikuisia, ja vaikka asutaankin kaukana toisistamme, niin tiedän että sille voi aina soittaa, ja sinne voi mennä koska tahansa vaikka ilmoittamatta jos tilanne vaatii. Tiedän senkin että se vaikka hyppäisi kaivoon meidän puolesta, jos niikseen tulisi. Me ollaan toisillemme etäisiä, mutta silti hyvin läheisiä, ja näin on juuri hyvä sen isän kanssa.

Omille lapsilleni tahdon kuitenkin toisenlaisen isän mallin. Sellaisen, joka harjoittelee yhdessä lasten kanssa pyörällä ajoa ja uimista, pesee iltaisin hampaat ja on edes joskus yhdessä ruokapöydässä tai aamiaisella. Luulen, että oon löytänyt oikeanlaisen ihmisen. =)

 

[Pamppelsson]

Mun mielestä hyvä isä on läsnä. Kuuntelee, viettää aikaa lastensa kanssa, auttaa, tukee ja hoitaa.

On läsnä kun tarvitaan, ei pakoile vastuuta. Näyttää omalla esimerkillään mikä on väärin tai oikein. Eli ei siis käytä nyrkkiä vaan sanoja jos torua tarvitsee. Hyvää isää on helppo rakastaa ja lapsi on tässä asiassa se aidoin tunteiden tulkki. Täydellinen ei kenenkään tarvitse olla, joten hyvä riittää.

Juuri noin Sait mun tekstin ja tarkoituksen täydennettyä

 

[Lumi-Marja]

Pamppelsson, muoksasin vielä tekstiin yhden lisäyksen, mutta olit jo ehtinyt lainata

 

[Rokkimama]

Hyvä isä on kiinnostunut aidosti lapsistaan. Isä voi olla hyvä myös silloin, vaikkei olisi yhdessä lasten äidin kanssa.
Hyvä isyys on läsnäoloa. Miehissä, joiden isyyttä ihailen suunnattoman paljon, on kykyä heittäytyä mukaan lapsen maailmaan.

 

[Kotilehmä]

Minusta hyvä isä ei ole sellainen kylmä toimija. Tiedän kyllä monia isiä jotka tekevät lapsilleen ruokaa, nukuttavat ja pukevat, mutta eivät koskaan aidosti ole läheisiä. Oma mieheni ei lapsia palvele, mutta rakastaa, rutistaa, pitää kainalossa ja kutittaa. Sellainen on hyvä isä. Oma isäni on juuri päinvastainen, tekee mitä vaan pyydetään, mutta ei sano rakastavansa enkä yhtään aitoa ja lämmintä halausta muista saaneeni.

 

[LisaMarie]

Hyvä puoliso ja hyvä isä ei ole sama asia. Hyvän isän ei tarvi vaihtaa vaippaa tai syöttää vauvaa, vaan viettää paljon aikaa lapsen kanssa. Äiti tietty on sitämieltä, että hyvä puoliso osallistuu arjen pyöritykseen, mutta lapselle on tunnesiteen syntymisen kannalta ihan sama kumpi sen kakkapeun pesee, tärkeämpää on oikea yhdessä olo.