Millainen on hyvä isä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tossa mietiskelin, että millainen on hyvä isä?

Omalta kohdalta on kyllä sanottava, että lasten isä ei mikään paras mahdollinen ole, tosin ei mikään huonoinkaan. Lasten isä ei oikeastaan ole kiinnostunut laisinkaan lasten asioista ja vaikka meillä on yhteishuoltajuus, niin yksinhuoltajaksi minä itseni tunnen, ei me näitä yhdessä kasvateta, eikä keskutella lasten asioista oikeastaan ollenkaan.
 
Minä en tässä hae sitä mitä lapset ajattelee, vaan sitä, että mikälainen teidän mielestänne on hyvä isä. Täällä palstallakin saa lukea vaikka minkälaisia juttuja.
Mulla on kaveripiirissä paljon miehiä, jotka todellakin tekevät lasten kanssa erilaisia juttuja ja vaikuttavat todella omistautuvilta isiltä, kun sitten on niitä päinvastaisiakin, jotka periaatteessa ovat ihan hyviä, mutta eivät oikeastaan tee lasten kanssa mitään ja joita ne lapset eivät loppujen lopuksi kauheasti kiinnosta.

Toisaalta taas lapsen suusta ei välttämättä aina tule totuus, sillä lapsi on usein lojaali omalle isälleen ja äidilleen, vaikka tämä olisi minkälainen. Ja sitten esim. yhden tutun 4-vuotiaan lapsen mielestä äiti on p*ska ja isä on kiva, siksi koska isä ei komenna ja äiti komentaa.
 
Lapsen mielestä omat vanhemmat on aina parhaita. Vasta aikuisena voi sanoa, millainen oma isä oli.

Hyvän isän "kriteerit" on samat kuin hyvän äidin, tietenkin.
 
no mun mies eli lapseni isäpuoli kasvattaa lasta ajattelemalla kasvatusta, liikuntaa, ruokavaliota jne. ja yrittää harrastaa kehittäviä harrastuksia lapsen kanssa. lapsi kuitenkin pitää parempana sitä biologista iskää joka viisveisaa, vie mäkkiin syömään, antaa valvoa yömyöhään, antaa juoda limuja niin paljon kuin sielu sietää jne.
 
Ajankäytöstä näkee sen, onko hyvä isä. Paljonko aikaa isä käyttää lasten kanssa. Ei väliä mitä tekee (ns. laatuaikaan ja sirkustemppuihin en usko), vaan puuhaileeko yhdessä kotona tai ulkona ja onko läsnä minkä verran. En tarkoita erikseen leikkimistä, vaan lapsen kanssa asioiden tekemistä ja yhdessä olemista.
 
Mun lasten isä on ehdottomasti maailman paras isä juuri heille :). Hän on mukana arjessa, ottaa omaan harrastukseen lapset mukaan, menee lasten harrastukseen mukaan katsomoon kannustamaan (ei siis haukkumaan) , tekee aivan saman työn ja hoidon lasten suhteen kuin minä. Siihen on ihan oikea syykin: miehen oma isä kuoli vaikeaan sairauteen mieheni ollessa reilut kymmenen vuotta. Elinaikanaan isä teki kuulemma aivan liian paljon töitä ja vapaa-aikanaan häntä ei paljoa kotona näkynyt. Sairasvuoteelta hänen oli pakko seurata lastensa elämää, kun ei enää pystynyt liikkumaan...
 
sellanen, joka leikkii lasten kanssa, ottaa sylkkyyn, halii, suukottaa jne. Mies sanoo, että tuovat huonoonkin päivään iloa, aina piristää, kun näkee omat pienet prinsessat :) ...aidosti välittää!
 
Pidän miestäni erittäin hyvänä isänä ja niin pitävät tietysti lapsetkin. Lasten etu ajaa kaiken muun edelle, hän viettää mielellään aikaa lasten kanssa, osallistuu tasavertaisesti hoivaamiseen ja kasvattamiseen. Halailee, pitää sylissä, suukottelee, hassuttelee... On myös minulle ihana ja huolehtiva kumppani, mikä tietysti on tärkeää sekin.
 
Pakko se on vaan sanoa, että vaikka niin pitkälle piti mennä, että lastani en enää näe, minun ja äitinsiä erimielisyyksien takia, on elettävä tätä hetkeä. En tätä näin haluaisi hoitaa, mutta exän sanelema osa elämästäni on nyt ohi. Ehkä lapsi vanhempana ymmärtää, kun dokumentit löydään pöytään. Tai sitten ei. Väliäkö sillä.
 
[QUOTE="vieras";27774260]Niin moni nainen ensin riistää lapset isältään ja sitten syyllistää ja pitää huonona isänä.[/QUOTE]

Eipä se aina noin mene, meillä se oli isä joka lähti ja joka muutti kauas meistä, me jäätiin vanhaan asuntoon asumaan. En voi sille mitään, että isä ei edes yritä rakentaa suhdetta nuorempaan lapseen, ilmoitti vaan kun nuorempi syntyi, että hänellä ei mitään tunnesidettä kyseiseen lapseen. Minä en ole mitenkään estellyt, mutta en ole kyllä tuputtanutkaan, oletan, että se halu lähtee isästä itsestään.
 
Nyt kun olen eron rikkomia perheitä nähnyt, niin pakko on sanoa, että, usein juurikin se äiti pilaa koko isä-lapsi-kuvion. Karrikoidusti. Tietenkin miehellä on helppo kadota viettämään villiä poikamies elämää tai mitä tahansa, kun lapset jää äidille. Karrikoidusti. Etävanhempi joutuu usein maksamaan kohtuuttoman suuria elatusapua, muun elämisensä lisäksi. Miksi äidiiö on oikeus perustaa uusperhe ja tehdä lisää lapsia, mutta isällä tätä oikeutta ei ole, mikäli äidiltä kysytään. Mielummin elatusavut pois ja apu tavarana, vaatteina, ruokana. Se pitää välit hyvinä ja lapset onnellisina.

Lastenvalvoja-instituutio elatusmaksujen määrääjänä pitää lakkauttaa ja siirtää elatusavun laskenta Kelalle, jolloin voidaan pelata kummamkin vanhemman todellisten tulojen ja menojen kanssa ja Kela on välissä taloudellisena puskurina.
 
[QUOTE="vieras";27774470]Nyt kun olen eron rikkomia perheitä nähnyt, niin pakko on sanoa, että, usein juurikin se äiti pilaa koko isä-lapsi-kuvion. Karrikoidusti. Tietenkin miehellä on helppo kadota viettämään villiä poikamies elämää tai mitä tahansa, kun lapset jää äidille. Karrikoidusti. Etävanhempi joutuu usein maksamaan kohtuuttoman suuria elatusapua, muun elämisensä lisäksi. Miksi äidiiö on oikeus perustaa uusperhe ja tehdä lisää lapsia, mutta isällä tätä oikeutta ei ole, mikäli äidiltä kysytään. Mielummin elatusavut pois ja apu tavarana, vaatteina, ruokana. Se pitää välit hyvinä ja lapset onnellisina.

Lastenvalvoja-instituutio elatusmaksujen määrääjänä pitää lakkauttaa ja siirtää elatusavun laskenta Kelalle, jolloin voidaan pelata kummamkin vanhemman todellisten tulojen ja menojen kanssa ja Kela on välissä taloudellisena puskurina.[/QUOTE]

Tuo että apu tavarana, ruokana jne, niin mä luulen, että se se vasta ongelmia tuottaisikin, koska miten määritellään se, kuka mitäkin ostaa, sitten tapellaan, että siitä, että toinen ei osta tarpeeksi. Meillä isä maksaa minimielarit kahdesta lapsesta ja mä hankin lapsille kaiken mitä mä täällä tarvin normiarjessa. Rahasta me ei olla koskaan tapeltu ja oikeastaan ei me enää eroprosessin jälkeen olla tapeltu, koska ei oikeastaan olla missään tekemisissä toistemme kanssa, näemme sen pakollisen kun isä hakee ja tuo toisen lapsen. Meistä myös isä on se, joka on perustanut jo uuden perheen, ei mulla ole aikaa mitään uutta miestä etsiä, mähän olen melkein 24/7 lasten kanssa, paitsi silloin kun olen töissä. Mulla kun ei ole mitään joka toinen viikonloppuvapaita
 

Yhteistyössä