Millainen on helppo vauva? Millaista oli vauva-arkenne?

  • Viestiketjun aloittaja vauvavuosi
  • Ensimmäinen viesti
vauvavuosi
Vaikea vauva ketjusta tuli mieleen aloittaa ketju helpoista vauvoista. Millainen vauvasi ja vauvavuosi oli? Nukuitko 10 tuntisia öitä ilman univelkaa? Viihtyikö vauvasi sängyssään, vaunuissa ja matolla leikkimässä? Saitko arkiaskareet hoidettua yhtä helposti kuin ennen vauvaa?
 
Meillä oli ns. helppo vauva..Ei juuri koskaan (paitsi tietenkin kipeänä tai jotain yksittäisiä öitä joskus muuten vaan) pahemmin valvottanut.. Ihan pikkuvauvana heräsi sen "normaalin" parin-kolmen tunnin välein, mutta homman sujui tyyliin herätys-> ruokaa-> uudelleen nukahtaminen ehkä 15 min, joten sai itsekin nukuttua aika hyvin (mä kyllä monesti nukuin senkin aikaa, kun vauva söi ja sitten jossain vaiheessa havahduin ja nostin takas sänkyyn).. Joskus n. 6kk ikäisenä heräsi enää kerran aamuyöllä ja alle vuoden ikäsenä nukkui kokonaiset yöunet..

Aina on viihtynyt hyvin itsekseen jonkin aikaa ja lähti suht myöhään liikkeellekin (= sain käydä suihkussa yms. rauhassa, kun jätin muksun lelujen kanssa siihen kylppärin avoimen oven eteen köllöttämään..)

Oikeestaan olin ihan hämmentynyt, että miten se kauhulla odotettu vauva- aika oli niin helppoa :O Tietty joskus väsytti ja ketutti, mutta kyllä tässä kiitollinen saa olla, että näin vähällä pääsi.. Saa nähä, miten käy kakkosen kanssa :D
 
Helppoa
Vauva nukkui aina hyvin. Eka 8tunnin yö 2kk ikäisenä ja nukkui viiden tunnin päikkäreitä ekan vuoden ajan. Oli kuumeessa muistaakseni 2 kertaa ekan vuoden aikana, mutta sairasti nukkumalla! Liikuimme paljon kotikaupungissa ja pitkin Suomea. Kasvoi hyvin. Ei allergioita. Rauhallinen ja hyväntuulinen luonne. Varovainen liikkuja, oppi kävelemään 11kk iässä. Vähän pieniä kolhuja. Nyt on jo teini ja aika rauhallinen lapsi vieläkin, mutta omat kiemurat hälläkin.:)
 
"nanemone"
No meil on kans ollu helppoja vauvoja, kaksikin kappaletta!

Esikoinen oli viel helpompi, mut eipä tämä nuorempi (nyt 1v 4kk) kauheasti paljon vaikeampi ole hänkään.

Molemmat on nukkuneet yöt hyvin ihan pikkuvauvasta asti. Sen ekat pari kolme kuukautta tietysti heräilyä syömään, mut ei mitenkään puolen tunnin välein tai muutenkaan kauheilla huudoilla. Ehkä parin tunnin välein hörpylle ja sit taas unille tyytyväisesti. Kunnon pitkät yöunet (8-12h) alkaneet molemmilla maistua tosiaan jo siinä (en nyt ihan tarkkaan muista..) ehkä n. 2-3kk iässä.

Molemmat onkin sitten pikkuvauva-ajan jälkeen nukkuneet aina sellaisia n. 12 tunnin yöunia. Esikoinen, nyt 3-v nukkuu vieläkin sellaista 10h, pienempi vähän enemmän. Ja päiväunetkin vielä molemmille maistuvat, tosin isompi ei joka päivä välttämättä nuku niitä enää.

Kaikki tarjottu ruoka on aina maistunut. Ei allergioita, ei sairasteluita (muutamaa lievää flunssaa lukuunottamatta). Eivät ole vierastaneetkaan juurikaan, eristyisesti esikoiselta tuntui jäävän koko vierastusvaihe väliin. :D Nuorempi on vähän enemmän ollut "mammanpoika", eli äidin syli paras syli ja pientä vierastustakin on ollut. Kiltisti ja mallikkaasti kuitenkin ovat pienestä pitäen suostuneet jäämään esim. isovanhempien luokse hoitoon, silloin harvoin kun äiti ja iskä on halunneet jossain käväistä ilman lapsia.

Ja tosiaan, esikoiselta jäi oikeastaan tuo uhmaikäkin välistä. :D Tai nyt 3-vuotta täytettyään on alkanut tulla tuollaista pientä kokeilua, et jos äitiä ei tarviiskaan ihan joka asiassa totella. Mutta siis, hyvin fiksu ja kiltti lapsi on silti kuitenkin.

Helppoja ovat tosiaan olleet, kaikin puolin. Jopa niinkin helppoja että tekis mieli hommata vielä pari lisää. Saa nähdä josko tulee helppoja niistäkin. ;)
 
Helponvauvanäiti
Mulla oli helppo vauva. Yhden käden sormilla voi laskea päivät jolloin vauvan takia olisin ollut väsynyt. Ihan pienenä toki söi yöllä mut se oli sitä et söi ja uni jatkui. N 10kk ikäisestä on nukkunut yönsä herättämättä. Itse olen liikuntarajoitteinen yh ja vauvan kanssa toimiminen ei aina ollut ihan helppoa mutta silti vauvavuoden muistot on reippaasti plussan puolella. Liekö vauvani ollut todella helppo vai onko se myös asennekysymys??
 
aloittajaa
Alkuperäinen kirjoittaja Helponvauvanäiti;30385681:
Liekö vauvani ollut todella helppo vai onko se myös asennekysymys??
Tätä myös pohdin. Varmasti on helppoja ja vaikeita vauvoja. Mutta miten paljon asenne vaikuttaa? Kyllähän helpostakin vauvasta saa vaikean jos ei kuuntelee vauvaansa ja huolestuu pienimmästäkin asiasta.
 
"vvvv"
Kiitos kun kerrotte näitä. Sitä itse tarvii jotain vertailukohtaa.. Ja ihan tosissaan sitä tietoa millainen "normaalikin" vauva on. Sitä kun ei ole ollut kuin yksi lapsi, niin ei edes uskalla miettiä toista, en selviäisi siitä tilanteesta. Mutta toisaalta ihan nyt olen alkanut miettiä, että onko oikein, että olen nyt kieltäytynyt yhden vaikean vauvan vuoksi unelmastani useammasta lapsesta.. Mietin, et jos pelkää että toinenkin vauva on vaikea, nii enhän mää pelkäämällä olis voinut tehdä ensimmäistäkään lasta...
Tämä on nii ristiriitaista...
 
Liisia
Minulla on helppo vauva, nyt 5 kk! Tyytyväinen, ei juuri itkeskele. Tutkii lelujaan, viihtyy itsekseenkin, ei tarvitse koko ajan viihdyttäjää vierelleen. Nukkuminen painottunut vastasyntyneestä öihin. Nukkuu vieressä, syö edelleen ehkä 3 x yössä.

Esikoinen oli sisaruksensa vastakohta; itki paljon. Yöt olivat repaleisia huutojen takia, piti kannella paljon. Ei tyytyväinen itseseen sekuntiakaan, koko ajan kaipasi seuraa ja viihdykettä.
 
meidän
poika oli superhelppo. Alusta asti nukkui loistavasti. 2kk iässä 19-5 heräämättä ja kuukautta myöhemmin seiskaan asti. Nukahti, kun vei yöunille omaan sänkyyn. Tuttia tai muuta ei kaivannut eli nekään ei herättäneet. Hereilläkin hyväntuulinen, pitkiä aikoja ei toki viihtynyt yksin, mutta en pidä sitä vaikean lapsen merkkinä. Ikänsä terve, ei allergioita. Kiinteitä rupesi syömään suoraan, kun niitä tarjottiin. Nytkin koululaisena on pääosin helppo ja hyväntuulinen poika. Toki joku uhmaikä hälläkin oli, mutta aika huomaamatta siitäkin selvittiin.
 
"kieppi"
Nih. Meillä oli ns. vaikea vauva ja hajotti aika usein. Asenteessani tuskin oli vikaa. Usein sain kuulla ulkopuolisilta, miten onnelliselta ja tyytyväiseltä näytin vauvani kanssa. Olinkin onnellinen, mutta ei se vauvasta helppoa tehnyt.
 
Meillä ainakin vielä helppo vauva (nyt 8kk). Nukkunut 2kk ikäsestä 8 tuntia putkeen yöllä. 5kk ikäsenä alko nukkumaan 11-13h yöunet putkeen ja niin nukkuu vieläkin. Koskaan ei ole ollut kipeä, eikä hampaiden tulokaan ole vaivannut (4kpl). Rokotuksista ei tullut oireita eikä ruoka-aineista.
Viihtyy hyvin itsekseen lelujen kanssa, tosin nyt kiipeilee kaikkialle, niin saa koko ajan vahtia ettei kaadu tai satu jotain.
Tuntuu että olen liian helpolla päässyt, kun varauduin paljon pahempaan.
 
Meillä on helppo vauva, pirteä ja lähes aina hyväntuulinen. Kolmen kuukauden iässä on alkanut nukkumaan yhtäjaksoisia yöunia, eikä aiemminkaan montaa kertaa yössä heräillyt. Viihtyy hetken itsekseenkin sängyssä ja lattialla, nukahtaa myös päiväunille helposti. Ei vierasta, uskaltaa jättää muutamaksi tunniksi hoitoon aivan helposti, yökin varmasti sujuisi, mikäli tarve olisi. Ei ole allergioita, syö hyvin eikä ole mitään perussairauksia. Toki vauvavuotta on vielä jäljellä, mutta tähän asti en voi kyllä todeta kuin että todella helppo lapsi meillä.
 
yhden äiti
Meillä on helppo vauva, mutta ei hän silti nuku täysiä öitä vielä 10 kk iässä. Pari-kolme kertaa yössä imetän uneen, helposti toki saamme molemmat unenpäästä uudestaan kiinni. Mutta ei ole sairastanut, kahden-kolmen kuukauden ikäisenä oli iltaitkuinen mutta päivisin hyväntuulinen ja öiksi nukahti vastasyntyneestä alkaen, niitä imetyksiä lukuunottamatta. Ruokailun kanssa ei ole ollut ongelmaa, suu aukeaa lusikan lähestyessä kuin nakutettuna. En kunnolla tajuakaan arvostaa sitä, kuinka hyvin kaikki on sujunut, mutta vertailupohjaa sain vähän äkillisten toukokuun helteiden aikaan, kun vauvani oli yhtäkkiä koko ajan kärttyinen eikä nukkunut päiväuniaankaan hyvin. Olin niin onnellinen, kun sain perustyytyväisen vauvani takaisin helteiden loputtua. En usko, että kyse on asenteesta kuin murto-osalla, kyllä lähes 100 % kyse on aina siitä onko vauva terve, luonteeltaan "vähään tyytyvä", hyväuninen ja hyvin syövä.
 
Meillä on olleet mielestäni helpot vauvat. Esikoisella oli mahavaivoja sinne 4kk saakka mutta parikuisesta asti nukkui kuitenkin aamuun asti kun saatiin vaan iltaitkuilta joskus nukkumaan (koliikkikeinu:heart:). Oli 2kk kun tuli vauvakuume. Hampaat ja flunssat on menneet kivuttomasti ja nopeasti. Ei ole tarvinnut tuttia ja unilelu kiinnostanut vasta yli 1-vuotiaana, silti nukkunut hyvin omassa sängyssä (vain eka kk vieressä). Imetyksen lopetuskin 1v meni kuin itsestään, äidillä oli vaikeampaa kuin lapsella :D Ylipäätään kaikki "siirtymät" jmv menneet tosi helposti. On ollut enempi tai vähempi äidin perään ja vierastanut mutta ei kuitenkaan mustasukkainen.

Neiti on nyt rauhallinen, reipas 1v8kk ja pikkusiskonsa 6kk. Ja tämä nyt onkin sitten ollut niin tyytyväinen, helppo vauva ettei tosikaan. Kaikki vaikeudet mitä esikoisen kanssa olikin puuttuu kokonaan. Vierastanut varmaan alle kymmenen kertaa tässä parin kuukauden aikana, ei juuri ollenkaan mahavaivoja ja erinomainen nukkuja tämäkin, öitä läpi parikuisesta asti aika usein. Ainoa mistä voin valittaa oli että alkuun mun suklaan ja chilin syönti aiheutti vaippaihottumaa ja lakun syönti mahavaivoja joten herkuttelu oli osittain pannassa :D Teki ehkä ennemminkin hyvää :LOL:

Mutta eihän sitä tiedä mitä tässä ehtii tapahtua. Pieniä merkkejä omasta tahdosta tuo isompi on alkanut jo osoittamaan mutta toistaiseksi mennyt luvattoman hyvin :) Onhan niitä huonoja päiviä jos sairastellaan tai muuten rytmi sekaisin mutta ne menee niin nopeasti ohi että ei ole vielä tarvinnut vaipua epätoivoon.

Tuntuu että meillä on ollut "liian helppoa" ja särähtää korvaan kun parikin läheistä on toivonut meille pahaa uhmaa kun heilläkin on ollut. En minäkään toivo että muut joutuisivat käymään läpi niitä vaikeuksia mitä meille on sattunut (esim tässä lapsi asiassa lapsettomuus ja erittäin vaikea ensimmäinen raskaus) joten mielestäni aika ikävä asenne :/
 
Itse ainakin toivon joka vauvalle helppoa vauva-aikaa :) tuskin se itkuisuus ja heräily on vauvallekaan niin mukavaa...

Mutta sitten kun on niitä "helpon" vauvan äitejä, jotka kehtaavat toiselle sanoa että väsymys on asennekysymys ja että vauvasi itkee, kun et osaa vastata hänen tarpeisiin tms. Niin väkisinkin välillä toivoo, että pääsisivät ihan omakohtaisesti kokemaan millaista se on....
 
Viera.s
Vastasinkin jo tuonne vaikea vauva ketjuun, vastataan tähänkin. Meillä siis neljä lasta, josta puolet ollu helppoja ja toinen puoli vaikeita ;)
En usko, että pelkällä asenteella vauvasta saa vaikean!!!
Helpot vauvat on heräilen 1-4x yössä, syöneet ja nukahtaneet uudelleen. Ovat nukahtaneet omaan sänkyyn ilman nukuttamista. Viihtyneet lattialla, vaunuissa, autossa yms. Itsekseen huutamatta, niiden kanssa on ollut helppo lähteä kyläilemään, shoppailemaan tai mihin vaan, koska ruokailu, nukkuminen tms. onnistunut helposti kaikkialla. Sopeutuvaisempia kun nuo "vaikeat"
Molemmat "helpot" on kyllä ollu korvakierrevauvoja, mut ei sekään ole mitenkään hankalana jäänyt mieleen (on ehkä ollut vertailukohtaa näistä "vaikeista").
Nyt isompana 13v ja 7v ovat kivoja, sosiaalisia, kavereiden parissa suosittuja lapsia. Ihan normaalit uhmaiät ja alkava murkkuikä.
 
"Anne"
Vauva oli hyväntuulinen, ei vatsavaivoja. Nukkui miltei heti täysiä öitä. Joskus heräsi tutin perään, mutta rauhoittui heti sen saatuaan. Nukkui 14h yöunia, 20-10 ja2x1h päiväunet klo12 ja klo16.
Oli helppoa, jopa tylsää. Villi taapero siitä sitten kasvoi, mutta hyvät unenlahjat auttoi senkin jaksamaan, siis lapsen että omat.
 
"Heidi"
Meillä on molemmat lapset olleet helppoja vauvoja.
Nukkuivat hyvät yöunet, (esikoinen sairaalassa jo 7tuntia putkeen), myös päiväunia nukkuivat hyvin. Tyytyväisiä, rauhallisia, itkivät mahdottoman vähän. Ei ole tarvinnut nukuttaa, riittänyt pelkkä sänkyyn laskeminen.
Viihtyivät niin sylissä, lattialla, autossa kuin vaunuissakin. Ei mahavaivoja, korvakierteitä, allergioita.

Melkein hävettää, että kahdesti on päässyt näin helpolla.
 
Itse ainakin toivon joka vauvalle helppoa vauva-aikaa :) tuskin se itkuisuus ja heräily on vauvallekaan niin mukavaa...

Mutta sitten kun on niitä "helpon" vauvan äitejä, jotka kehtaavat toiselle sanoa että väsymys on asennekysymys ja että vauvasi itkee, kun et osaa vastata hänen tarpeisiin tms. Niin väkisinkin välillä toivoo, että pääsisivät ihan omakohtaisesti kokemaan millaista se on....
En tiedä viittasitko mun tekstiini mutta joka tapauksessa korostan että en ole näitä jotka menee sanomaan toiselle että asennekysymys jne. En koskaan kommentoi muiden äitiyttä kenellekään enkä jakele neuvoja siitä miten muiden vauvoista tulis helpompia :D

Tiedostan että meillä on käynyt hyvä tuuri mutta en ymmärrä miksei voisi olla onnellinen toisen puolesta. Aika usein nykyään jätän vaan sanomatta miten hyvin meillä nukutaan ja syödään kun jossain vauvakerhossa äidit kertoo heidän yöunistaan ja pukemisen hankaluudesta. Toki joskus on niinkin että omasta mielestäni olen hoitanut vaikka jonkun kasvatustilanteen hyvin tai muuta vastaavaa, mutta en huutele siitä tai jakele neuvoja silloinkaan. Korkeintaan kerron miehelle ja iloitsen hänen kanssaan. Eikä meilläkään nyt mitään ruusuilla tanssimista joka asiassa ole vaikka ovatkin "helppoja vauvoja".

Ja kyllä monesti kun miettii kun kolmosesta haaveillaan että ollaanko hulluja, millainen moniallergikko-koliikkilapsi sieltä tulisi. Mä olen aina etukäteen sen verran pessimisti että ehkä siksi olen yllättynyt juurikin iloisesti ja ajattelen että nämä on helppoja. Kun on odottanut paljon pahempaa :D
 
[QUOTE="kieppi";30385849]Nih. Meillä oli ns. vaikea vauva ja hajotti aika usein. Asenteessani tuskin oli vikaa. Usein sain kuulla ulkopuolisilta, miten onnelliselta ja tyytyväiseltä näytin vauvani kanssa. Olinkin onnellinen, mutta ei se vauvasta helppoa tehnyt.[/QUOTE]

Jep. Kun se vauva ei viihdy muualla kuin äidin sylissä ja heräilee kymmenen kertaa per yö, niin siinä ei enää puhuta asennekysymyksestä :)

t: yhden helpon ja yhden vaativan vauva-ajan kokenut
 
meillä oli helppo. 3kk ikäisestä nukahti itekseen kun vei sänkyyn, toki tähän tehtiin lempeää unikoulua, joka ns tepsi heti. söi rintaa hyvin n.6kk asti, yöllä pienesti äännähti, niinkuin olis kiltisti sanonut että äitii, nälkä :D ja kaksisen kertaa söi yöllä, kunnes 9kk ikäisenä opetettiin pois yösyönnistä, tässäkin riitti, kun pari yötä valvottiin se tunti hyssytellen. viihtyi itsekseen, nukkui päiväunet hyvin (liekö aika kullannut osaa muistoja) mutta ainakin jälkeenpäin muistaa, että helppoa oli! toivottavasti tää pikkuveliki tulee olemaan yhtä helppo, kohta 3vk ikää, ja ei ainakaan vielä ole alkanut vatsanväänteet..
 
ajatus vain
Alkuperäinen kirjoittaja Pöllömamma;30387908:
En tiedä viittasitko mun tekstiini mutta joka tapauksessa korostan että en ole näitä jotka menee sanomaan toiselle että asennekysymys jne. En koskaan kommentoi muiden äitiyttä kenellekään enkä jakele neuvoja siitä miten muiden vauvoista tulis helpompia :D

Tiedostan että meillä on käynyt hyvä tuuri mutta en ymmärrä miksei voisi olla onnellinen toisen puolesta. Aika usein nykyään jätän vaan sanomatta miten hyvin meillä nukutaan ja syödään kun jossain vauvakerhossa äidit kertoo heidän yöunistaan ja pukemisen hankaluudesta. Toki joskus on niinkin että omasta mielestäni olen hoitanut vaikka jonkun kasvatustilanteen hyvin tai muuta vastaavaa, mutta en huutele siitä tai jakele neuvoja silloinkaan. Korkeintaan kerron miehelle ja iloitsen hänen kanssaan. Eikä meilläkään nyt mitään ruusuilla tanssimista joka asiassa ole vaikka ovatkin "helppoja vauvoja".

Ja kyllä monesti kun miettii kun kolmosesta haaveillaan että ollaanko hulluja, millainen moniallergikko-koliikkilapsi sieltä tulisi. Mä olen aina etukäteen sen verran pessimisti että ehkä siksi olen yllättynyt juurikin iloisesti ja ajattelen että nämä on helppoja. Kun on odottanut paljon pahempaa :D
Siis jos sä kerrot vauvakerhossa että teillä menee kaikessa hyvin niin muut ei saa kertoa että heillä ei mene? koska se tarkoittaa ettei ole onnellinen teidän puolesta? mä kun kuvittelin että tuo on vaan sellaista vuoropuhelua... ai teillä noin, meillä taas....

Vaikean vauvan äitinä sitä kyllä ottaa ehkä helpommin itseensä (koska syyllistät itseäsi siitä lapsen huonosta olosta muutenkin ihan hirveästi) mutta sitten just jos esim. vauvakerhossa joku äiti alkaa sun jälkeen selittää että minä vaan aina odotin että sieltä tulee hankala vauva niin ehkä siksi mulla on ollut niin helppoa... siitä kun tulee helposti mielikuva että sillä tarkoitetaan sitä, että sillä hankalan vauvan äidillä on ollut vaan liian ruusunpunaiset mielikuvat vauva-arjesta ja siksi ei nyt pärjää ja kokee kaiken hankalana. Vaikka todellisuudessa onhan sitä aika hankalaa käsittää mitä on elää vaikka koliikkivauvan kanssa, vaikka sitä olis etukäteen miettinytkin.... meilläkin oli tiedossa että suvussa on paljon koliikkivauvoja, mutta ei sitä väsymyksen ja huolen määrää oikein voinut ennalta käsittää kokonaisuudessaan.
 
helppoajavaikea
Meidän perheen helppo nukkui hyvin ja nukahti helposti, ei ollut koliikkia, ei allergiaa. Äidin kannalta kuin yö ja päivä hoitaa allergista vauvaa kuin hoitaa perustervettä vauvaa. Lisäksi meidän helpompi on temperamentiltaan sävyisämpi. Pitää kyllä puolensa. Uhmaikä kestänyt murto-osan toisen lapsen uhmaiästä ja uhmaikääkin on eletty ihan eri tavalla. Varmasti asioihin suhtautuminen vaikuttaa, mutta ovat lapsetkin niin erilaisia ja omat haasteensa kaikessa. Ja vauva-ajat ovat niin erilaisia riippuen lapsesta. Meillä enteillään jo teini-ikää ja jo saanut mielenilmaukset on kyllä niin tuttuja molemmilta :D Erilaisia, mutta niin omanlaisiaan. Toinen jaksaa riehua viisi minuuttia tai menee omaan huoneeseensa mököttämään, tulee juttelemaan ja se siitä. Toinen rähisee pitkiä pätkiä päivittäin ja kolmen viikon rähinän jälkeen analysoi menneet viikot, miksi suututtaa, mitä sitten tapahtui, mitä olisi pitänyt tapahtua, itkee, pyytää anteeksi, on viisi päivää ok ja taas alkaa rähinä.
 

Yhteistyössä