Millainen on 11-vuotias tyttönne? Jäin miettimään kaverini lasta...

["Tuttava"]

Tapaamme harvoin, asun vakituisesti toiseessa maassa. Nyt olin Suomessa lomalla ja kahviteltiin isommalla porukalla. Mukana oli kaverini 11-vuotias tytär. Hänellä oli meikki naamalla, enemmän kuin minulla, oli kajalit, kiillot ja ripsarit. Kierroksessa kuulemma toinen poikaystävä tälle vuodelle jonka äitinsä vahvisti. Silloin kun minä olin nuori, näitä juttuja harrastettiin aikaisintaa yläasteen alussa eikä alakoululaisista meikannut kuin muutama kovistyttö kouludiscoon. Ilmeisesti tämä on kuitenkin normaalia nykyään? Mulla on itselläni lapsia mutta vanhin vasta eskari-ikäinen, joten nykynuorison kuviot ovat vähän hakusessa.

Tyttö tuli syliini ja eihän siinä mitään. Hän "ui liiveihin" ja oli lopulta kasvot kiinni minun kasvoissani, siinä oltiin posket vastakkain. Sallin tämän vaikka se oudoksutti, en ole lapselle läheinen ihminen ja näemme tosiaan 3-4 kertaa vuodessa. Siinä tämä iso tyttö istui. Hän alkoi puhua että tekee kaiken väärin ja on syntynytkin väärin, jalat edellä, siitä on alkanut hänen elämänsä epäonnistuminen. Minusta nämä jutut kuulostivat kummallisilta. Nuorella voi itsetunto horjua, sen tiedänkin, mutta tilanteessa oli jotain hämminkiä.

Ruokapöydässä hän katseli minua syvälle silmiin ja lauloi sitä biisiä joka menee "pelasta mut jos sinulla on aikaa, pelasta mut, pelasta." Miehelle juttelin jälkeenpäin mutta hänen mielestään nuori hakee huomiota eikä hänellä ole oikeasti mitään hätää. Jonkilainen huomionhakuisuusongelma lapsella on todettu 8-vuotiaana, oli psykosomaattista oireilua, syömisongelmaa, luonnottomia pelkotiloja ym. Käsittääkseni nämä vaivat hoidettiin silloin.

Tämä tyttö on jäänyt mieleen pyörimään. Kuulostaako teidän mielestänne ihan tavalliselta? Voisinko olla hänelle avuksi jollain tavalla? Hänen isänsä on korkeassa asemassa oleva lastenkasvatuksen ammattilainen, joten vanhemmille olisi aika vaikea mennä asiasta juttelemaan. Tämä isä tietää muidenkin asiat aina paremmin, on hyvin dominoiva auktoriteetti niin kotona kuin työssäänkin ja pelkään välien katkeamista tms. jos otan huoltani esille.

 

[näin]

Taas se todistettiin että nämä oppineet kasvatusalan ihmiset on niitä sairaimpia ja omat lapset kärsii...Juu,,, ei kuulosta normaalilta eikä näköjään ole ongelmat kadonneet. En antais lapseni meikata tuon ikäisenä. No, huulikiiltoa varmaan vois joskus käyttää mutta tuohan menee ihan överiksi. Eikä tosiaan mitään poikakavereita.

 

[astrolabe]

Mulla on kokemusta meidän perheen 10v (joita 2 kpl) ja 12v tytöistä. Tällä toisella 10v tytöllä on ainakin yksi kaveri, joka meikkaa ja mm. värjää hiuksiaan. Toinen 10v on raportoinut bestiksensä ihastuneen yhteen saman luokan poikaan ensi kertaa. 12v on vähän niin kuin nörttiluokalla ja siellä ei oo vielä meikkaavia tai seurustelevia tyttöjä. Omat muksut ei kyllä tasan meikkaa muuten kuin Halloweenina puvustuksen lisäksi. Eikä noita tunnu pojat sillai kiinnostavan, että kukaan poikaystävää ettis.

 

[viinikumi]

ite värjäsin hiukset ekaa kertaa 2luokalla.. meikkaamaan aloin satunnaisesti 12vuotiaana,eka poikaystävä tosin oli vasta 16v iässä..
mut olin palavasti "rakastunu" jo ala-asteella.

oma poika oli päikky ikäisenä ihastunu monta vuotta yhteen tyttöön ja menivät leikisti naimisiinkin tarhassa. poika puhua tytöstä ikävuosina 4-7.. 8vuotiaana vaihtui ihastus toiseen(koska ei ollu enään 2vuoteen nähny tyttöä).

lapset on erilaisia eikä tuo huoleta.

mutta noi muut jutut,minusta kuulostaa siltä että lapsi saattaisi olla masentunut ja tarvitsee siis psykiatrista apua

 

["Hiphei"]

Provo Meni vähän överiks!

 

[viisikymppinen isoäiti]

Mun lapset ei ole meikanneet tuossa iässä. Silloin ollaan vielä lapsia, ja meikkaaminen on isompien juttu. Mua kans ärsyttää nää vieraiden lapset, jotka tulee ihan iholle kiinni ja naama naamaan. omiltani ja lastelapsiltani sen sallin, mutta en vieraammilta.

 

["Vierailija"]

Mulla on tytöt nyt 13ja 15v, vanhempi alkoi meikkaamaan 11-12v eli viitosella-kuutosluokalla ja kyllä joskus ylilyöntejäkin nähtiin! Hiusten värjäys alkoi samoihin aikoihin ja siinäkin on värit kyllä vaihdelleet! Nuorempi aloitti kutosluokalla satunnaisesti laittamaan ripsiväriä, ei oo värjännyt hiuksia koskaan. Avoimia ja helposti vieraille juttelevat molemmat, ei nyt ehkä syliin asti mene kumpikaan. Poikakavereita ei oo vielä ollut....paitsi vanhemmalla oli pari kesää sitten sellainen omanikäinen kaveripoika, joka usein meilläkin vieti aikaa. Ihastuksia varmaankin molemmilla....

 

["totuus on"]

"Tämä tyttö on jäänyt mieleen pyörimään. Kuulostaako teidän mielestänne ihan tavalliselta? Voisinko olla hänelle avuksi jollain tavalla? Hänen isänsä on korkeassa asemassa oleva lastenkasvatuksen ammattilainen, joten vanhemmille olisi aika vaikea mennä asiasta juttelemaan. Tämä isä tietää muidenkin asiat aina paremmin, on hyvin dominoiva auktoriteetti niin kotona kuin työssäänkin ja pelkään välien katkeamista tms. jos otan huoltani esille."

Tämähän se ongelma juurikin on. Dominoiva auktoriteetti siis ja lapsi on ristiriidassa monien asioiden kanssa eikä vähiten itsensä

 

["viera"]

Meillä on 12 v ja hän ei meikkaa, mutta osa luokkakavereista on meikannut ja värjännyt tukkaansa jo muutaman vuoden. Ei harrasta sylissä istumista ja varmuudella ei istuisi vieraan syliin. Seurustelujuttuja ei ole, mutta kyllä meidän esikoispojan luokalla niitä jo tuonikäisenä muutamat harrasti.

 

[Viaras]

Minulla on 11v tyttö eikä tosiaan kuulosta normaalilta tai tutulta ap:n jutut.
Tyttö käyttää ripsiväriä ja huulirasvaa arkisin, koulun discoon meikkasin häntä hiukan enemmän. Ei tietoakaan mistään poikaystävistä eikä menisi vieraiden syliin tai "iholle".

 

["vieras."]

Omassa lapsuudessani 90-luvulla useilla oli jo ala-asteella poikaystäviä. Mutta se oli siis tosi viatonta, useimmat "parit" ei koskaan edes pussailleet. Ehkä kuudennella jotkut alkoi laittaa ripsaria kouluun. Itse aloin meikata 13-vuotiaana, lähinnä pahaa aknea peittääkseni.

Aloituksessa ei minusta ole mitään niin huolestuttavaa, että etäisen tuttavan pitäisi asiaan puuttua.

 

["Vierailija"]

Provo taitaa olla, mutta kun kaikki ovat ottaneet kantaa tuohon meikkaamisasiaan, niin tiedän monta 11-vuotiasta, jotka ovat aloittaneet meikkaamisen kevyesti 11-vuotiaana.

Sen ikäisenä itsekin aikoinaan aloitin, ei siinä mitään. En ole kasvanut kieroon sen takia

Myöskin seurusteluhommat aloitetaan tuossa iässä, ihan normaalia. Eihän se mikään aikuisten parisuhdetta vastaava tila ole, mutta opettelua ihmissuhteisiin kaiketi. Oli myös omassa nuoruudessani. Ihan ok.

 

["Vieras1"]

[QUOTE="vieras.";29213179]Omassa lapsuudessani 90-luvulla useilla oli jo ala-asteella poikaystäviä. Mutta se oli siis tosi viatonta, useimmat "parit" ei koskaan edes pussailleet. Ehkä kuudennella jotkut alkoi laittaa ripsaria kouluun. Itse aloin meikata 13-vuotiaana, lähinnä pahaa aknea peittääkseni.

Aloituksessa ei minusta ole mitään niin huolestuttavaa, että etäisen tuttavan pitäisi asiaan puuttua.[/QUOTE]

Peesi.

 

[koulussa työskentelevä]

Kyllä se on niin että Suurin osa 4-luokkalaisista jo meikkaa,kolmannella aletaan vähitellen aloittelemaan hiusten värjäystä ja meikkausta.

 

["viera"]

[QUOTE="Vierailija";29213243]Provo taitaa olla, mutta kun kaikki ovat ottaneet kantaa tuohon meikkaamisasiaan, niin tiedän monta 11-vuotiasta, jotka ovat aloittaneet meikkaamisen kevyesti 11-vuotiaana.

[/QUOTE]
Ei se aina niin kevyttä ole, paremminkin kun taitoa ei ole, niin se voi olla aika rajuakin. Näkisitpä meidän lapsen 6 lk:n luokkakuvan tältä syksyltä, muutamien meikki on kaikkea muuta kuin kevyttä

 

["Minä itse"]

Kyllä se on niin että Suurin osa 4-luokkalaisista jo meikkaa,kolmannella aletaan vähitellen aloittelemaan hiusten värjäystä ja meikkausta.

:O Ai että ihan suurin osa??

Surullista. Lasten kuuluu olla lapsia ja lasten näköisiä, eikä pakkeloituja miniaikuisia.

 

[.vieras]

Puurot ja vellit sekaisin. Meikkaamisella ei ole mitään yhteyttä noihin käytösjuttuihin. Itse aloin meikkaamaan 12 v. En ollut kovis, seurustelin eka kerran 17 v. ja en ole koskaan juonut/polttanut. Typerää taas tämä touhu, että meikki tarkoittaa kovista ja/tai että leikkii aikuista. Itsekin yhä leikin, vaikka meikkasin. Ei meikki ole taas mikään saatanasta oleva, se on vain meikkiä.

 

[vierash]

Epätavallista että menossa on vasta toinen poikaystävä.

 

["tuttava"]

Kiitos vastauksista. Meikkaamisella ei ole suoraa yhteyttä käytökseen mutta pisti silmään kajalit tuon ikäisellä, yhdistettynä voimakkaaseen "vieraan" iholle tunkemiseen. Toisinaan kovin nuoren lapsen itsensä pakkelointi on osa jotain yleistyneempää henkistä kompleksia tai huonovointisuutta. Puurot ja vellit eivät varsinaisesti menneet sekaisin. Yleiskuva.

Kun odotin itse lasta, tämä tyttö, silloinen eskari tai ekaluokkalainen, ei muista tarkkaan, tuli puhumaan. Hän vaati lupaamaan yhden asian, joka oli, että minusta ei saa tulla samanlaista äitiä kuin hänen äitinsä on. En saa huutaa ja raivota samalla tavalla. Meni kylmät väreet pitkin selkärankaa. Kerroin tästä vain miehelleni, lapsi oli kuitenkin uskoutunut ja kyseessä oli "salaisuus". Miehen mielestä "lapset puhuvat kaikenlaista". Pelkäsin vanhempien reaktioita jos kerron, etenkin isän joka tuntuu olevan kovasydäminen. Parin vuoden päästä todettiin tytöllä näitä ahdistuneisuusongelmia.

Tämä ei ole provo. Toivon että olisi. Mulla on karvat pystyssä senkin takia että itselläni oli kulissiperhe jossa kaikki muka hyvin mutta kärsimme välillä suuresti, äiti oli tunnekylmä narsisti (dg tehty) ja isä poissaoleva. Meidät sijoitettiin lopulta pois kotoa. Olen sairastunut sen takia itsekin psyykkisesti, ollut itsetuhoinen ja kääntynyt sisäänpäin. Oma tilanteeni oli ehkä raskaampi kuin tuon tytön, mutta eniten lapsena toivoin että joku olisi auttanut, kuunnellut. Tämä tuttu lapsi pyörii mielessäni senkin takia, haluan olla hänelle se ystäväaikuinen jolle voi kertoa asioita.

Mutta mua helpottaa jos teidän mielestä lapsi on ihan normaali. Mua vaivasi pitkään syyllisyys noista lapsen aiemmista puheista miten äiti riehuu jne., ja hiukan sen jälkeen hänellä todettiin näitä ongelmia. Oliko se hätähuuto, olisinko voinut tehdä jotain. Jollain tavalla näen tytössä itseni pienenä.

 

["tuttava"]

Ymmärrän että voin ylitulkita juttuja oman menneisyyteni takia. Sen vuoksi en ole harkinnutkaan mitään lastensuojeluilmoituksia tai muutakaan. Epäilen tosiaan että itselläni saattaa "lyödä yli". Faktaa kuitenkin on, että lapsi on puhunut huolestuttavia asioita aiemminkin, kärsinyt ahdistuneisuudesta ja tulee etäiseksesi jääneen aikuisen syliin, haluaa olla ihokontaktissa, mahdollisimman lähellä, kasvot vastakkain pitkiä aikoja. Kuin hänellä olisi jokin läheisyystyhjiö. Edelleen, saa antaa vinkkejä miten voisin olla hänelle hyödyksi.

 

["..."]

Jaa, parhaien kai hyödyksi on kun pysyy realiteeteissä eikä anna omien tunteiden ja fantasioiden viedä.

 

["tuttava"]

En silti halua ylitulkita asiaa toiseenkaan suuntaan, sulkea silmiäni. Olen kuitenkin nykyään ihan tavallinen elämässäni menestynyt ihminen, en kiljuva kukkahattuinen hysteerikko. Hyvähän se on tunnistaa mahdolliset puolueelliset tulkinnat, menemättä toiseen äärilaitaan.

 

["carelia"]

Huolestuttavaa tuossa on lähinnä se, että lapsi tulee kiinni vieraan aikuisen kylkeen. Eli on sylin ja halin tarpeessa. Joko ei saa kotona riittävästi tai sitten syystä tai toisesta on tarve suurempi. Vanhemmille tuskin kannattaa asiasta sanoa, se tuskin tytön tilannetta parantaa.

 

["pepe"]

Sori, tää nyt ei liity varsinaisesti aiheeseen, mutta tuohon meikkaamiseen, joka niin jakaa mielipiteitä. Meidän nelosluokkalaisten luokalla ainoa, joka meikkaa (ainakaan näkyvästi) on meidän 10-vuotias poika. Ei, jotta olisi pikkuaikuinen, vaan jotta olisi rokkari. En näe asiassa mitään ongelmaa eikä ole kukaan muukaan ainakaan avoimesti tullut mitään mutisemaan.

 

[vierailija]

Onko tää outoa, mutta itse olen 11 v tyttö joka tykkää lukea mitä aikuiset ajattelee mun ikäsistä. Meidän luokalla tai rinnakkaisluokilla ketään ei meikkaa, ja kutoset taas, osa meikaa ja se on ihan ok, mut ne osa näyttää vähän hassuilta. sillon kun olin kolmosella tässä koulussa, 5-6 lk. Oli ihan normaalia että meikkas, ja muutenkin ne oli kaikki yli 150 cm. Nyt on vähän eri, me ollaan melkeen kaikki 130-150 ja itse olen aina ollut lyhin.