Millainen olit 16-vuotiaana?

Minä olin silloin juuri muuttunut herkkis-runotytöstä kovikseksi, (tai en ollut, piti vaan esittää)
Mulla oli (karmeat) permanentatut puolipitkät hiukset jotka oli päältä vetyperoksidivalkoiset ja sivuilta mustat. :xmas: Pukeuduin useinmiten mustiin pillifarkkuihin ja mustaan prätkärotsiin. (kuten joskus vieläkin) Notkuin kaupungilla kaverin (tai kahden, ei isoa porukkaa koskaan) kanssa poikia kyttäämässä. Iltaisin haaveilin ja kirjoittelin runoja. =)

Tykkäsin lukemisesta ja musiikin kuuntelusta, lisäksi soitin urkuja, pääasiassa omia biisejä. Liikuin aina pienissä porukoissa. Olin aika ujo, tutussa seurassa puhelias.

Aika normiteini angstaamisineen ja haaveiluineen.

 

Olin raskaana. Kasvattelin siis vauvan lisäksi itseäni tulevaa vanhemmuutta varten.
Nyt tuossa vieressä nukkuu eskarilainen

Käytin aikalailla samanlaisia vaatteita kuin nytkin, eli nahkatakkia ja farkkuja, tennareita ja maihareita. Usein noiden lisäks myös korkkareita (niillä on muuten paras kävellä raskaana ollessa!). Toppeja, huppareita ja kauluspaitojen eri variaatioita.
Hiukset oli vaaleat, mustat, tai punaset. Ehkä niitä kaikkia?
Painoa oli 51kg aina 61kg asti, ennen 17v synttäreitä tipahti kuitenkin tuohon 50kg hujakoille.
Kavereiden kanssa en juuri ollu tekemisissä, olivat niin eri tilanteessa kanssani.
Aloin käydä eräällä foorumilla, ja tutustuin siellä aivan huippuihin ihmisiin joista yhden tapasin nyt 7vuoden tuttavuuden jälkeen livenä ekaa kertaa viikko sitten. Ja toinen tuttavuus on parhaita ystäviäni nykyisin.

Sellaista!

 

Kipeän kapinallinen punkkari. Kiltti tyttö tahtoi olla jotain muuta.

 

koulussa olin hikarin maineessa mutta IRL olin mitä melekosin hirvimiehen alaku

 

Podin maailmantuskaa ehkä jotain kuudetta vuotta, enkä ollut kovinkaan kiinnostunut esimerkiksi koulunkäynnistä tai ihmissuhteista.

Bestiksen kanssa meni lujaa, päihdekokeiluita ja muita "cooleja" juttuja harrastettiin.
Kävin usein bileissä, mutta saatoin nököttää koko illan yksin jossain huoneessa tietokoneella ollen.

Kotona ollessa luin paljon (niinkuin aina), kodin ulkopuolella olin vähän "kovis", vaikka en ole ikinä ollut sellainen haistattelijatyyppi tai päänaukoja, mut mun habitus ilmeisesti oli jotenkin "kova".

Laiska mä olin, ja itseeni käpertynyt, eli kaipa aika perus 16-vuotias.

 

Omituinen mutta kiltti.

 

Tyylistä varmaan turha sanoa mitään, kun ei ole maailmanmeno sen(kään) osalta näiden vuosien aikana muuttunut.

Eikä mulla kyllä ole ikinä ollut mitään radikaalia juttua ulkonäössä, hiukset on aina olleet tummat, meikkityyli suurinpiirtein sama ja vaatetyylikin aika sama.

 

Missä vaiheessa se "muuttuminen" vai aikuistumiseksiko sitä vois kutsua, teillä sitten on tapahtunut? Kuinka paljon mielipiteet, periaatteet yms on muuttuneet? Ja miksi?

 

Missä vaiheessa se "muuttuminen" vai aikuistumiseksiko sitä vois kutsua, teillä sitten on tapahtunut? Kuinka paljon mielipiteet, periaatteet yms on muuttuneet? Ja miksi?

mulla perusperiaatteet eivät ole hyvin paljon muuttuneet, särmät on kyllä hioituneet pyöreämmiksi

 

Missä vaiheessa se "muuttuminen" vai aikuistumiseksiko sitä vois kutsua, teillä sitten on tapahtunut? Kuinka paljon mielipiteet, periaatteet yms on muuttuneet? Ja miksi?

en tiedä missä vaiheessa, varmaan vasta yli kakskymppisenä..kun elämä opetti, ettei elämä olekaan niin mustavalkoista, ei ehdotonta, kun kaikessa ehdottomuudessani mustavalkeine päineni ajattelin.

 

Asuin yksin, seurustelin, en seurustellut. Nautin deittailusta ja omasta elämästä.

 

Kertokaa te, aloitin palstailun tossa iässä. En varmaan kauhean erilainen kuin nytkään. Toki olen kypsempi kuin 7 vuotta sitten. Elämäntyyli, ajatusmaailma yms. on pysynyt aika vakaana. Nykyään tulee kyllä biletettyä vielä vähemmän.

 

olin KAUHEA ITSERAKAS teinipissiX ! (hävettää vieläkin edes ajatella, vaikka se kai oli silloin normaalia?)

Pyörin ison kaveriporukan kanssa aina kaupungilla. Meikkiä oli 5kg naamassa ja tukka tupeerattu ja blondaus aineella hamputettu.

Olin todella vaativa teini, vaadin aina merkkivaatteet, merkki hajuvedet, meikit yms.
Kaikki piti olla sellaista pintaliito elämää. Useasti kavereiden kanssa ryypiskeltiin ja oltiin teinejä oikein olantakaa.

Olin myös hirveän vaativa kavereiden ja poikaystävien suhteen. Tätä vaihetta elämässä kesti noin pari vuotta.

Sitten jotain tapahtui kun lähdin ammattikouluun, mulla oli selvät suunitelmat mitä tahdon työkseni tehdä ja tajusin, että silloisella elämän tyylillä en sitä saavuta.

Osa kaveriporukasta (silloisesta) on edelleen tallella osa ei. Nyt mulla on pieni ihana poika kotona pinnasängyssä tuhisemassa, elän normaalia perhe elämää ja mitään en vaihtaisi.
Häpeän sitä miten olen käyttäytynyt vanhempiani kohtaan ja olen sitä anteeksi pyytänytkin heiltä, mutta vanhemmat vaan on sanonut, että eiköhän jokainen teini elä pientä kapina vaihdetta jossain vaiheessa

 

Omasta mielestäni olin ikäisekseni kypsä. Käyttäydyin aika hyvin. En koskaan käyttänyt päihteitä, varastanut tms. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olin kypsymätön, idealisti ja hieman mustavalkoinen. Mutta niin sen pitää ollakin. En enää haluaisi olla 16-vuotias, mutta se naiivius ja idealistisuus on ihanaa, sitä joskus kaipaan. Ja sitä miten nuoret ovat täynnä unelmia ja toiveita. Mihin ne oikein katoavat?

 

olin niin olevani aikuinen ja niin muka tiesin maailmasta kaiken . olin myös seksuaalisesti aktiivinen ja nautin miesten huomiosta jos esiinnyin niukissa vaatteissa.

 

Masentunut, itsetuhoinen ja typerä.

 

Olin nätti ja tosi laiha tyttö, jolla oli tummat hiukset ja kevyesti meikkiä. Pukeutumistyyli ei ollut mitenkään erikoinen, mut ihailin salaa ainakin goottityyliä ja sitä, että joku jaksaa panostaa, nähdä vaivaa ja olla erilainen. Itsellä ei olisi rohkeus riittänyt pukeutua niin.

Olin aivan tosi tosi ujo, siis niin ujo ja arka, etten ole toista samanlaista ikinä tavannut. Mulle oli suuri saavutus, jos sain koulupäivän aikana sanottua kokonaisen lauseen jollekin muulle kuin muutamille tietyille tyypeille. Kotona olinkin sitten ihan erilainen rempseä rääväsuu, mutta sitä puolta näytin tosi harvoille.

Ymmärrettävästi mulla ei ollut vapaa-ajalla kavereita ja istuin illat kotona tietokoneen ääressä. Mikään muu ei kiinnostanut. Haaveilin koko ajan, että muutun reippaammaksi ja saan kavereita ja ehkä löydän poikaystävän. Vannoin, että siihen lopettaisin tietokoneella istumisen ja hengailisin kavereiden kanssa.

Alkoholiin suhtauduin erittäin kielteisesti ja vannoin, etten juo ennen kuin 18-vuotiaana kun pääsen baariin ja sielläkin siemailen sivistyneesti jonkun drinkin.
Jälkeenpäin ajateltuna luulen, että en olisi ollut niin kielteinen, jos olisi ollut kavereita, jotka olisivat houkutelleet kokeilemaan. Tavallaan olin kateellinen niille, jotka kävi pussikaljalla ja jotka kutsuttiin kotibileisiin.Niin, paitsi että en ymmärtänyt termiä pussikalja. Luulin, että pussikalja on jotakin kotitekoista kaljaa, jota juodaan pussista ja joka saa mahan ihan helvetin sekaisin. Oli nolo tilanne, kun totuus selvisi. Serkku ei meinannut saada loppua nauramiselleen. Mut periaatteessa olin kateellinen niille, jotka tapasivat kavereita ja pitivät hauskaa, alkoholin merkeissä tai ilman.

Jälkikäteen harmittaa tuo kauhea ujous, koska olin tosiaankin nätti tyttö ja vientiä olisi varmasti ollut, jos olisin saanut useammin suuni auki. Mut toisaalta, sellainen minä olin ja menneisyyttä on vaikea ruveta muuttamaankaan. Ehkä toisaalta hyvä, että säästyin teini-iän känni- ja muulta sekoilulta. Ihan hyvä minusta on silti tullut

 

Nettiaddikti nörde, joka opiskeli lukion ohessa kuolleita kieliä ja teki töitä seurakunnalle. Noulaiffari. Neitsyt, tietenkin. Raitis ja aina kotona. Pukeutuminen oli batiikkipaidat ja hopparihousut + ylisuuri anorakki tahi esim. min lempivaate tummansiniset vakosamettihaalarit ja barokkityyppinen valkoinen kangaspaita. Jalassa lenkkarit tai maiharit. Epävarma ittestäni ja inhosin itteäni. Kävin uimassa aina lukiopäivän päätteeksi ja sit pyörällä kotiin. Paljon en ole muuttunut.

 

Vahvat silmameikit, takkunen tukka ja kolme numeroa liian isot siniseks varjatyt maiharit. Kavin lukiota, harrastin teatteria ja juhlin joka viikonloppu kavereiden kanssa. Superherkka maailmanparantaja jolle kaikki tuntui olevan mahdollista.

 

Kamala varmasti, jos vanhemmilta kysytään.

Mustat hiukset, kajalia ja ripsaria kilotolkulla (iho on läpikuultavan vaalea, joten näky oli aika kamala ) ja tottakai tummia vaatteita. Tosin vaatteet sen takia, että kuvittelin näyttäväni hoikemmalta, vaikken mitenkään pullea edes ollut. Kavereita ei paljoa ollut, mutten niitä oikeastaan kaivannutkaan. Viikonloppuisin tuli tissuteltua usein, ja kotiin pyöräiltyä pienessä sievässä tekosyitä keksien että miksi olen myöhässä.

Piti olla kovis, jotta pärjäsi. Olin koko peruskoulun ajan koulukiusattu, ja jotenkin sitä tuli kasvatettua kuori päällensä että pärjäsi. Mitä rankemmalta vaikutti, sitä paremmin sai olla rauhassa. Muutamat tyypit, joita kavereiksi pystyi kutsumaan, tiesivät että olen ihan leppoisa ihminen muuten, ja ihan "normaali".

Omistin muutaman hevosen, niiden kanssa tuli taottua harmaan kivenkin läpi (moni ei varmaan tajunnut, kuinka paljon niihin eläimiin panostin jo siinä vaiheessa), joten se siitä kovismaisuudesta kun puhe kääntyy eläimiin

Ihan kelpo kansalainen musta kai kasvoi, esikoista odottelen ja vakituinen työkin on. Hevosia en enää omista, mutta hevosen selkään kyllä kiipeän varmasti uudelleen, kunhan vauva on saatu maailmaan ja arki rullaamaan. Olisi joskus vielä mahtavaa kilpailla esteratsastuksessa, teininä se kun jäi hieman tallaamaan paikoilleen kun omat entiset ravurit ei pystyneet siihen mihin emäntänsä tähtäsi

 

ensimmäinen poikaystävä tuli kuvioihin. alkoi ensimmäiset alkoholikokeilut. en ollut mikään kamala vaan rauhallinen ja kiltti sillai, että en soittanut suutanut vanhemmilleni, enkä muille ihmisille. kaverit oli tärkeitä ja niiden kanssa kohellettiin kylillä.

 

sillon alko alamäki, päihteet otti vallan ja koulu jäi, tosin en ollu siellä muistaakseni kauheen aktiivisesti käyny aiemminkaan... :ashamed:

 

Mä olin nuori, laiha ja kaunis, mustaksi värjätyt pitkät hiukset.Olin haluttua seuraa. Seurustelin toista vuotta ja elämä oli huoletonta ja ihanaa. Olin ns. kilti tyttö enkä aiheuttanut harmeja kotona tai muuallakaan.
Olis kiva saada se 16 veen kroppa takaisin

 

Olin aina kotona, en hillunut missään. Yksi hyvä kaveri, mutta sitä näin vain koulussa. Farkut. Ei päihteitä eikä poikia. Kotona luin paljon, kotitietokoneita ei vielä ollut silloin, eikä kännykkää. Olin hiljainen, kiltti.

 

Entinen koulukiusattu joka ei enää muiden sanomisista välittänyt. Lukiossa ja iltatöissä. Harrastin yleisurheilua ja soitin punkbändissä. Joku olisi luullut, että biletän yms mutta en todellakaan, oli raitis ja kunnollin, erinäköinen vaan. Koulussa pärjäsin hyvin.