Millainen olit 16-vuotiaana?

Kamala. Koulukiusattu "kovis", enemmän näkyi meikkiä kuin ihoa sieltä alta, vaatteet ja aatteet oli aika mustia ja synkkiä. Ei ollut hirveesti kavereita (ei kyllä ole vieläkään) enkä ollut millään tavalla suosittu, ehkä vähän kieroon katsottu kun oli niin omintakeinen tyyli tuolloin. Hiljainen, ujo, mutta kotona ihan kamala angstaava teinihirviö.

Mielipiteet ja muut alkoi muuttua siinä pikkuhiljaa 20-25 vuotiaana, ja muuttuvat ehkä vielä edelleenkin, tietty kapinallisuus tuskin koskaan poistuu minusta täysin ja tietynasteinen masentunut mielentila pysynee minussa läpi elämän. Yllättävän fiksu ja normaali ihminen minusta kuitenkin on kasvanut ja työelämässä menestyn ihan hyvin. Ainoa asia mitä kaipaan on ne ystävät, harmittaa kun en ole koskaan omannut hyvää itsetuntoa niin uskon, että se on syy miksi minun on ollut niin vaikea solmia kaverisuhteita. :/

 

Rauhallinen. Asuttiin 5500 asukkaan kunnassa. Olin just alottanu lukion. Kävin kavereiden kanssa viikonloppusin kattomassa poikabändejä jos sattu olemaan jossain jotain.

Perhetragedia oikeestaan lopetti mun teinivuodet ja pisti kasvamaan aikuseks.

 

Olin sellainen normaaliteini. Oon aina ollut aika hillitty ja hiljainenkin. Liikkunut sellaisissa "In-porukoissa", mutta ollut se joka roikkuu siinä porukassa muutaman ihmisen vuoksi, eli mulla oli pari bestistä, jotka oli coolimpia kuin minä. Mulla oli pitkät toffeen väriset hiukset vaaleaksi raidoitettuna (kuten nytkin, eli pohjaväri on oma) ja silloista sporttista pintamuotia päällä. En muista, että se tyyli olisi oleellisesti ollut erilaista nykyisistä vaatteistani, osa on itseasiassa vielä käytössä. Oon 32.

 

Missä vaiheessa se "muuttuminen" vai aikuistumiseksiko sitä vois kutsua, teillä sitten on tapahtunut? Kuinka paljon mielipiteet, periaatteet yms on muuttuneet? Ja miksi?

No mulla suurin muuttuminen on tapahtunut sen kautta, kun rakensin itselleni itsetunnon. Lapsena kun sitä ei päässyt pahemmin kehittymään. Sitä myötä minusta on tullut vähemmän kiltti ja miellyttämisenhaluinen, kun uskallan olla oma itseni. Mutta kiltti kuulemma olen edelleen. En vaan enää ylikiltti.

 

isi.
Häpeän sitä miten olen käyttäytynyt vanhempiani kohtaan ja olen sitä anteeksi pyytänytkin heiltä, mutta vanhemmat vaan on sanonut, että eiköhän jokainen teini elä pientä kapina vaihdetta jossain vaiheessa

Sun vanhemmat kuulostaa ihanilta. :heart:

 

Löysin elämäni miehen joka käänsi purjeet toiseen suuntaan.. Olin matkalla alamaailmaan jo aika varmoin ottein ("poikaystävä" vankilassa, huumekokeiluja ihan suoneen, nenään tai savuna, iha sama). Peruskoulu nipinnapin läpi.. Muutama ystävä peruskoulusta jotka ovat pysyneet tästä huolimatta. Toisen porukan "ystävistä" iso prosentti jo mullan alla.

Edelleen mietin, miksi tuo otti minut mukaansa ja on viihtynyt tuossa oli 15v <3

 

Taisin juuri 16-vuotiaana lukion alkutaipaleella havaita, että tiedän kaiken kaikesta ja että minulla on pätevä mielipide ihan kaikkeen. Meni melkein kymmenen vuotta, ennen kuin tajusin ettei se ihan niin olekaan.

 

Aloittelin lukiota ja olin samalla pikkukovis (tupakkaa ja alkoholia lähinnä, ei siihen maailmanaikaan onneksi ollut muuta tarjolla pikkupaikkakunnalla - luoja tietää miten muuten olis käynyt). Seukkailin naapurinpojan kanssa, vaikka en siitä kamalasti tykännytkään, koska oli siistii kun on poikaystävä.

 

Up.