Millainen oli ensimmäinen työpäiväsi?

Mulla se lähestyy kovaa vauhtia, 7.1. kolkutellaan työpaikan ovea. Lapsi on silloin 1v5kk. Hoito on järjestynyt siten että isä hoitaa pääosin aamut, minä teen 30h viikkoa työssä ja naapurin täti katsoo silloin kun ollaan molemmat työssä. Hoitoasiat ei mua jännitä lainkaan.

Työhön olen menossa innolla. Mitään uraa ei sen kummemmin ole, mutta kiva paikka mihin mennä, ja mukavat työkaverit. Jossain mielessä silti nakuttaa että onko mun jo pakko päästä töihin täältä kotoa. että ajattelenko liikaa itseäni. Taloudellisesti ei olisi ihan pakko mennä töihin.

Kysynkin että osasitko olla töissä rauhallisin ja innostunein mielin, vai oliko ajatukset koko ajan kotona? Onko joku palannut uudelleen hoitovapaalle asian vuoksi? Jos tekee osittaista hoitovapaata, kai silti voi jäädä toistamisen saman lapsen vuoksi hoitovapaalle?

 

Mielestäni pienellä lapsella on oikeus vanhempiensa läsnäoloon. Vanhempi sitten laittaa itse asiansa tärkeysjärjestykseen parhaaksi katsomallaan tavalla. toivoisin vain, että se lapsen paras jaksettaisiin ottaa huomioon..

 

Hei!

Itse palasin töihin kaksi kuukautta sitten pojan ollessa silloin 1 v 2kk. Tosin teen töitä vain 2-3 päivänä viikossa ja isä tai mummo hoitaa lasta niinä päivinä. Eli muina päivinä olen kotona itse poikaa hoitamassa.

Meillä ainakin tämä järjestely on toiminut loistavasti. Mummo on tuttu henkilö ja poika viihtyy erinomaisesti mummon kanssa. Mummo tulee meille kotiin hoitamaan poikaa, joten ympäristö on näin ollen lapselle tuttu ja turvallinen. Poika ei jää itkemään eikä ikävöimään perääni, kun aamulla lähden ja siksi itsellänikin on hyvä mieli lähteä töihin. Onhan poika mielessä monta kertaa päivässä ja ikävä tulee, mutta kuitenkin rauhallisin ja levollisin mielin olen töissä pystynyt olemaan, kun pojan hoito ja hoitaja ei arveluta vaan tiedän lapsen saavan hyvää hoitoa ja erittäin paljon huomiota ja virikkeitä mummon kanssa ollessa. Ja isä meillä on alusta asti hoitanut lasta yhtä paljon kuin minäkin, joten isän hoitopäivät ovat pojalle niin tuttuja.

Näin meillä yritetään mennä mahdollisesti ensi syksyyn asti, jolloin poika täyttää 2 v. Katsotaan josko sitten haetaan päiväkotipaikkaa. Mutta itse olen todella tyytyväinen, että meidän ei vielä tarvinnut laittaa lasta päiväkotiin tai perhepäivähoitoon vaan saatiin hoito järjestettyä näin. Kaikissa työpaikoissahan se ei ole mahdollistakaan aloitella työt hoitovapaan jälkeen "osa-aikaisena" eli 2-3 päivää per viikko. Ja taloudellisten syiden takia halusin jo mennä töihin, saan siis kotihoidon tukea ja lisänä palkan 2-3 päivältä/vko. On vähän helpompaa kuin pelkästään kotihoidontuella eläessä. Ja kuulostaa teilläkin hyvältä nuo hoitoratkaisut että isä hoitaa osan aikaa ja tuttu naapuri osan. Varmasti onnistuu sinun työssäkäynti ja kyllä kai osittaiselta hoitovapaalta voi jäädä takaisin hoitovapaalle, uskoisin näin.

 

Heps!

Tyttö on 1½v, vakipaikka on, sinne ei mieli tee/jättää pitkiks päiviks hoitoon... Oon edelleen hoitovapaalla ja mulle tulee lapsii hoitoon kotiin.
Taloudellisesti ois ollut pakko jo ajat sitten mennä töihin,kituutettu on. Näinkään ei huimasti hankita, mutta vähän paremmin on kuiteskin ja pääasia oma rakas taapero saa vielä olla kotona hetken aikaa :heart: ja koulupojat tulla kotiin :hug:

Varsinaisesti siis eka työpäivä vielä edessä! Pojat meni hoitoon nuorempi n.2v/ toinen oli 3½. ja sit myöhemmin olivat vielä jonkun kuukauden kotona kun tuo oli määräaikanen ½v...ja sit löyty vakiduuni.

 

Kiitos vastauksista! Ja etenkin, kun löytyi joku muukin työhön jo mennyt

Olen hoitanut lasta aika yksin kotona, mies tekee merillä töitä. Osa-aikatöihin meno on meillä myös tapa jakaa vastuuta lapsen hoidossa. Mä olen kokenut hoitamisen melkoisen raskaaksi ja hermo on ollut piukkana. Ajatuskin vastuun jakamisesta saa mut rentoutumaan. Tätä kautta ajattelen järjestelyn olevan lapsellekin parhaaksi. Saahan hän nyt enemmän aikaa isänsä kanssa.

Lisääkin toivon kokemuksia töihin paluusta.

 

meillä ei ainakaan voi palata töihin ja jäädä sit takaisin hoitovapaalle.hoitovapaatakin sai anoa lisää vaan kerran vuodessa.

 

Isä on oiva hoitaja mutta naapurin tädeille en pientä olisi ollut valmis laittamaan.. näin meillä. Ensimmäisestä olin hoitovapaalla pitkään enkä ennen toisen syntymää ollut välissä töissä. Kun toinen oli runsaan vuoden, menin vuodeksi töihin. Tämän ajan mies oli puhtaasti hoitovapaalla. Oli ihan mukavaa olla välillä töissä, kun ei tarvinnut stressata hoitojutuista ja mies oli tyytyväinen päästessään pois oravanpyörästä välillä. Nyt olen taas hoitovapaalla ja mies töissä. Liian harvoin mielestäni punnitaan vaihtoehtoa, että mieskin voi olla ihan puhtaasti koti-isä.

 

Meilläkin mies jää kotiin lastamme hoitamaan, kun minä menen töihin (tyttö tuolloin 9.5 kk). Mutta turhaan syyllistetään niitä vanhempia, joilla ei tällaista mahdollisuutta ole.... kaikki tekevät kuten parhaaksi näkevät.

 

Heip,minä ja palailen töihin heti ensimmäinen päivä.Sitten olen kotona ollutkin 3 vuotta.Meillä pojat aloittavat hoidon vuoropäiväkodissa(05&06 synt.pojat)Meillä miehen kanssa molemmilla vuorotyö joten "oli pakko" päätyä vuoropäiväkotiin.Hiukan tulevat muutokset jännittävät,miten oma työ lähtee taas sujumaan ja miten pojat sopeutuvat hoitoon.En syyllistä itseäni siitä että laitetaan pojat hoitoon,toki lapsen paras paikka on tai olisi olla kotona mutta meidän tilanteessa on nyt toimittava näin.Meillä ei hoitopäiviä kerry kuin .12 päivää kuukaudessa.Minusta kenenkään on turha tulla arvostelemaan ja sanomaan noista hoitojutuista,eiköhän jokainen perhe tiedä mikä on paras ja toimiva ratkaisu omalle kohdalle!Hyvää Uutta vuotta ja töiden alkua MinniG :flower:

 

Olis kyllä ihanaa jos mies jäisi kotiin vuorostaan. Hänen työpaikassaan se kyllä aiheuttaisi työpisteen siirron toimistohommiin jatkossa, mikä on todella iso muutos, myös taloudellisesti jatkossa. Työpaikat ovat tosiaan erilaisia joustavuudessaan, mulla onneksi on joustava sellainen.
Mielestäni olette onnellsiessa asemassa te, joilla molemmilla on vuorostaan mahdollisuus olla kotona lasta hoitamassa. Ja pää sen kestää.

Mielestäni meidän hoitojärjestelyt ovat hyvät, enkä alunperinkään ajatellut että niitä palstalla mietittäisiin, töihin paluu kun on fakta.

Olis mukava palata aiheeseen kun työt ovat alkaneet, että mitkä fiilikset ovat itellä ja muilla nyt aloittavilla.

 

Minä palaan myös 7.1. töihin ja mietityttäisi varmaan myös enemmän mutta menen vain 4 kuukaudeksi ja jään sitten äitiyslomalle. 1 v 3 kk jää kotiin isänsä kanssa, eli mies jää hoitovapaalle tuoksi 4 kuukaudeksi.
Tilanne on silleen hyvä että jää tosiaan isänsä kanssa eikä tarvitse miettiä miten viihtyisi päiväkodissa ja miten aamut hoituisi mutta toki mietityttää miten reagoi kun on tottunut että äiti on kotona. Olen ollutkin aika lailla kotosalla tytön kanssa eli omia menoja ei ole pahemmin ollut kun en ole niitä kaivannut.
Luulen että itselle saattaa olla pahempi paikka olla päivä erossa kuin tytölle.. =)
Palataan aiheeseen loppiaisen jälkeen jollei väsy paina liikaa työpäivän päälle.. :wave:

 

Mä menen töihin 2.1.2008 Vähän jännittää vaikka paikka onkin tuttu ja pojalla hyvä hoitopaikka. Raha se ajaa köyhän töihin. Kun on vakipaikka ei voi keplotella ansiosidonnaisellakaan. Tsemppiä kaikille töihin meneville.

 

MinniG, itse ainakin olen nyt nauttinut kotipäivistä pojan kanssa vielä enemmän kuin ennen, työ- ja kotipäivät tasapainottavat toisiaan ja kun sitä samaa ei ole koko ajan, niin molemmissa viihtyy. Kyllä kotona oleminen on rankkaa, ainakin minun mielestä, mutta kun nyt saan välillä olla töissä niin kotona olemisesta tosiaan nauttii eri lailla, se on kuin lomaa.

 

MinniG, itse ainakin olen nyt nauttinut kotipäivistä pojan kanssa vielä enemmän kuin ennen, työ- ja kotipäivät tasapainottavat toisiaan ja kun sitä samaa ei ole koko ajan, niin molemmissa viihtyy. Kyllä kotona oleminen on rankkaa, ainakin minun mielestä, mutta kun nyt saan välillä olla töissä niin kotona olemisesta tosiaan nauttii eri lailla, se on kuin lomaa.

Uskon, että mulla myös töihin paluu 2.1. on ihan hyvä asia, koska lapsen hoito osaa olla todella rankkaa puuhaa ja olen sellainen ihminen, että kaipaan vaihtelua, vaikka lastani rakastankin. Tyttö on 1v3kk nyt. Tällä hetkellä olen ihan levollisin mielin palaamassa työelämään, mutta saa nähdä sitten ylihuomenna, mitkä on fiilikset..!

 

Minä olen varmasti joidenkin mielestä aivan hirveä äiti tai vanhempi, kun palasin töihin jo lapsen ollessa vasti 7kk. Syitä on monia: en ole kotiäiti vaan enemmän urasuuntautunut. Haluan vaihtelua ja haasteita, mitä kotona ollessani minulla ei ole mahdollisuutta saada. Raha on tietysti yksi syy: minun omia asuntolainojani ei minimituella makseta ja kukaan muu niitä ei maksa kuin minä, lisäksi meneehän elämiseenkin rahaa. Lisäksi tämä oli jo sovittu paljon aikaisemmin mieheni kanssa, joka jäi kotiin vielä kolmeksi kuukaudeksi hoitamaan lasta.

Kaikkien miesten pitäisi ehdottomasti kokea kotona olemisen ihanuus ja autuus... Koska mies jäi kotiin lapsen kanssa, ei se ollut kovin vaikeaa minulle. Pojilla meni kotona oikein hyvin. Puhelimella tuli alussa tosin soiteltua päivän mittaan monta kertaa kuulemaan, mitä kotona tapahtuu. Poika ryhtyi nimittäin heti harjoittelemaan seisomaan nousua isänsä kanssa. Ihanaa että miehenikin pääsi kokemaan ja näkemään uusia asioita "ekana". Ja työpäivän jälkeen olen mukavasti latautunut leikkimään täysillä ihanan lapseni kanssa (mutta mulla ei riitä latausta täysiin työpäiviin kotona...)

Kotihoidon jälkeen lapsemme meni perhepäivähoitajalle. Ekana päivänä kyllä tuli tippa linssiin, kun lapsi sinne jätettiin ja työpäivä jäi lyhyeksi. Tänä syksynä siirryttiin päiväkotiin (silloin 1v3kk), mikä on aktiiviselle ja uteliaalle mukulallemme mitä parhain paikka. Palautetta tulee lapselta heti, jos kesken ulkoleikkejä yrittää häntä kotiin viedä. Eli meillä ei kannata leikkiä lapsen pelastajaa ja tulla hakemaan lasta ennen sovittua aikaa. Meidän herra vetää heti pultit...

 

Mä aloitan työt maaliskuussa, jolloin lapset ovat 4v ja 1v1kk. Menen töihin osittain itseni ja osittain esikoisen takia. Esikoinen vaatii pitkän totutteluajan uuteen asiaan ja yritän näin edesauttaa eskariin ja kouluun menoa. Muutenkin käyttäytyminen isommassa porukassa on välillä mitä on niin yritetään totuttaa. Mä jään osittaiselle hoitovapaalle ja saatan palata vielä hoitovapaalle kun tyttö on 2v. Aloittavat pph:lla ja ovat siellä maalis-kesäkuun ja heinäkuu on lomaa. Elokuussa menevät päiväkotiin samaan ryhmään(1-5v). Hiukan jännittää varsinkin esikoisen puolesta kun on mussa aikalailla kiinni, mut jospa reipastuisi.

 

Noniin, nyt olen ollut sitten kolmisen viikkoa töissä ja nostan tämän ketjun ylös. Toivottavasti muutkin työhön palanneet saapuvat kertomaan kokemuksiaan.

Minä olen todella nauttinut työssäolosta ja ekan viikon jälkeen oikeastaan tosi vähän murehtinut miten lapsi hoidossa tätillä tai isällään pärjää. Työssäni joudun keskittymään muiden asioihin, ja se on kyllä onnistunut paremmin kuin kuvittelin! kotiin on ollut mahtavaa tulla ja pääasiallisesti loppupäivä on sujunut hyvin. Lapsi on ollut enemmän sylinkaipuinen kuin ennen mutta samalla myös rauhallisempi ja tyytyväinen läheisyyteemme. isän kanssa on tullut omia juttuja ja musta se on aivan ihanaa nähdä. Vastuu meidän perheessä lapsesta todellakin alkoi jakaantumaan meille molemmalle vanhemmalle.

Jotenkin on koostunut se lapsen kanssa oleminen. Olen aktiivisempi, enkä ollenkaan kärttyinen. Jaksan keskittyä lapsen kanssa olemiseen paremmin kuin ennen. Kotitöihin ei ole ollenkaan aikaa, mutta so what..

Vauvakuume on yllättäen nostanut päätään

 

Mä olen nyt ollut 4 viikkoa työelämässä ja tyttö perhepäivähoidossa.Tyttö 1v2kk.
Mua jännitti ja pelotti aika tavalla että miten tytön hoito alkaa.Että mitä jos se jää joka aamu itkemään sinne tai että jos se huutaakin sen koko päivän siellä hoidossa.Noh,todellisuus on ollut toinen,tyttö itki ehkä kahtena aamuna sen aikaa kun minä olin näkyvissä.Sen jälkeen aamut on mennyt hyvin,tyttö vilkuttaa mulle joka aamu iloisesti hoitotädin sylistä.
Mutta niinä kahtena aamuna kun tyttö jäi hoitoon itkemään niin kyllä siinä tuli itelleenkin itku työmatkalla.
Mutta kyllä sitä on nyt pystynyt hyvin keskittymään töihin kun tietää että tyttö on hyvässä hoidossa ja tuntuu siellä viihtyvän.

Olen myös huomannut saman että syliin tyttö haluaa useammin ja läheisyyttä muutenkin.Eipä sitä töiden jälkeen juuri huvita muuta tehdä kun olla likan kanssa ja halitella ja sylitellä :heart:

 

ihanaa oli, varsinkin ruokatunti kun sai rauhassa syödä stressiä töihinpaluusta ei varsinaisesti ollut, tyttö oli 10 kk ja jäi kotiin isän kanssa. stressikuukaudet oli kun isä meni töihin, ja tytön tarhaan vienti aamuisin oli aina mun kontolla. tosin nyt olen taas äikkärillä, eikä aamuisinkaan tartte kelloa tuijottaa.

 

4 viikkoa työelämää takana.. eka viikko meni kyllä opetellessa kaikilla uutta rytmiä, tyttö 1v 4kk jäi siis isänsä kanssa kotia.
Itse töihin paluu sujui hyvin, kuin ei olisi poissa ollutkaan.
Mutta tyttö protestoi ekan viikon alun juoksemalla karkuun kun tulin kotiin, jos yritin ottaa syliin niin vääntelehti pois ja meni isänsä luo. Öisin heräili itkemään.
Sitten alkoi sujumaan kun huomasi että äiti tulee aina kotiin vaikkakin ei olla kuin 4 h korkeintaan erossa kun käyn kotona syömässä.
Aloitti sitten heräämään aamulla seitsemän jälkeen ennenkuin lähden, kun ennen nukkui normaalisti yhdeksään. Nyt tulee ovelle kun tulen kotiin muiskauttaman pusun / "juttelemaan", lähtiessä vilkuttaa ja yöt nukkuu hyvin.
Vajaan viikon siis kesti totuttelu meillä.
Vielä kolme kuukautta ja sitten jäänkin kotia taas äippälomalle. =)