Millainen nelikymppinen on mielestäsi? Mitä hänellä tulisi jo olla?

Nelikymppisillä on hyvinkin erilaisia elämäntilanteita ainakin minun lähipiirissä. Usein sellainen ikä, jolloin mietitään esim. ammatin suhteen onko todella oikealla alalla vai vaihtaako suuntaa. Monet vaihtaakin ja lähtevät opiskeleen.

Ei voi olla mitään sääntöä mitä nelikymmpisellä pitäisi olla. Jos lapsia haluaa niin ne tietty viimeistään nelikymppisenä pitäisi hankkia. Ammatin, asunnon, matkustelun ym. suhteen on erilaisia mieltymyksiä. Kaikki eivät halua sitä omakotitaloa, volvoa, tyttöä ja poikaa, aviopuolisoa ja ulkomaanmatkaa kerran vuodessa. Aika moni haluaa jotain muuta.

 

Olen kohta 44v, eikä edelleenkään ole omaa taloa eikä vakituista työtä. Uuden ammatin opiskelin vähän aikaa sitten ja olen jatko koulutuksessa tällä hetkellä.
Omistusasuntoa tuskin mulla tulee koskaan olemaan eikä sitä kesämökkiäkään tms.
Eräs haave/toive mulla on, jos se toteutuisi niin...olisinko onnellinen...
Onneni on olla & elää Jumalaa lähellä, saisin enemmän Hänen johdatustaan kokea omassa elämässään.

 

no vanha en ainakaan ole. Ehkä entinen nuori.

Nyt olis ihan sikahauskaa, jos ei olis lapsia ja tylsää ukkoa. On itsevaruutta ja rahaa.

Rupsahtanu on vähän ja perse on euroopan kokoinen, mutta sillä ei ole mitään väliä, koska en ole iskemässä miehiä. (koska on jo kotona se ukko)

Lapset haittaa tätä lystinpitoa merkittävästi ja teini ei juuri puhu muuta kuin "anna rahaa". No, sinne ne rahat sitten menee, mutta eipä niitä itse kerkiä tuhlaamaankaan. Teini syö kuin hevonen, joten paljon aikaa kuluu siihen kun käy ruokakaupassa ja kokkaa.

Tärkeintä, mitä pitäisi olla, on se varma, vakkari työpaikka. Koska kohta alkaa sattua. Eli alkaa ne krempat ja vaivat. Menee selkä, menee kyynärpää, tulee kilpirauhsvaivaa yms ja jjne. Työterveyshuolto on kullan arvoinen! Siis oikeasti, uskokaa minua tässä.

Olen siis 42 ja odotan kovasti ,että lapset muutaa pois kotoa ja pääsen mummoksi. nO, aikaisintaan 12 vuoden päästä lähtee kuopus...

 

Mä oon 42 ja lapset 16 ja 13. Ok-talo on, vakityöpaikka, naimisissa. Haluaisin terveyttä itselleni ja perheelle sekä lapsille onnellista elämää. Sitte että sais olla terveenä vielä eläkeikäisenä ja nauttia elämästä

 

Mä olen 38v ja nuorekas, hassu ja rento tyyppi. Inhoon sellaista tätififistelyä ja "pakkoaikuistouhua" mitä joillain nelikymppisillä on, että näkee kilometrin päähän että on TÄTI tai SETÄ eli unohtanu elämän maun ja nuorekkaan elämän. Hämiksen seittiä Pllussa HYI!
Tunnen olevani 23-25v ja niin myös muut noin 40v ystäväni.
Olemme kaikki vakityössä, meillä on perhe ym mutta EI olla tätimäisiä kaakattajia jakkutakeissa

 

Itsenäinen aikuinen. Lapset tehtynä, elättää itsensä (ellei sairas), kouluts vähintään yhdeltä alalta. Oma maku ja mielipide asioista, laajahko elämänkokemus. Ymmärtää erilaisuutta. Auttaa jo omia vanhempiaan.

 

Mikä hitto on nuorekas? Vanhuuden viralliseksi määritelmäksi voitaisiin laittaa se päivä kun ihminen alkaa kuvailla itseään nuorekkaaksi

 

Jos en täysin itseltäni piilossa muutu, niin todennäköisesti hyvin samanlainen kuin nyt.

Ärsyttävä nautinnonhaluinen elämän tutkija.

 

Mä olen 42v eikä työkokemusta ole päivääkään (mitä nyt sellasia harjottelujuttuja ja kuntouttavaa työtoimintaa), elämänkokemusta on ihan tarpeeksi.
En välitä enää muista ihmisistä, ainoastaan perheestäni ja eläimistä/luonnosta. Ihan sama mitä jotkut vieraat ihmiset minusta ajattelee, haluan olla rauhassa, ihmiset on turhia kapineita, kusipäitä 95%sti.. tyhmiä ja tylsiä.
Olen lihava ja terveys huono. En huolehdi itsestäni. Voisin käyttää loppuelämäni nukkumalla, tv:tä katsomalla, netissä ja syömällä/juomalla. En haikaile muuta. Olen onnellinen. Kyllä, olen onnellinen. Ensimmäistä kertaa elämässä.
Pukeudun huolimattomasti ja tukan pidän aina poninhännällä.

En mä osaa nyt muuta sanoa. Mun mielestä elämä on parasta nyt. Mutta tuo kunto huolestuttaa, tässä iässä kroppa on jo pitkään ajettu ja vaatis perusteellisen huollon. Vasitenkin ku ei oo ennen huollettu. Eli sellaset jotka nuoruutensa vaan renttuilee, niin niille käy näin kropan suhteen, kaikki räjähtää käsiin.
Kannattaa kai harrastaa liiksaa, muistakaa nuoret. Ei saa sylkeä lenkkareihin.

 

Mun mielestä keskiaikaisen ei tarvitse olla muuta kuin se mitä on ja olla tyytyväinen. Itse katsoin, että voin hellittää ja toteuttaa sellaiset unelmat joihin en ollut ennen valmis ja ottaa vastaan isoja mullistuksia. Joten nyt opiskelen uutta alaa ja kun mies on valmistumassa muutamme toisaalle ja aloita toiset opinnot.

Musta tulee parin viikon päästä keskiaikainen :heart:

 

Kaikenkaikkiaan typerä ja turha aihe sillä ei ole oikeasti mitään sääntöä sille millaisia minkäkin ikäisten ihmisten tulisi olla. ihmiset ovat yksilöitä ja ikääntyvät eri tavalla (esim. Aira Samulin 88v)
Itse olen 37, enkä koe olevani sen vanhempi kun olin 27 vuotiaana. En vain koe, ja se tietysti saa jonkun tällä palstalla vihaiseksi. Mikä ikä se neljäkymmentä muka on? Lähes kaikki tuntemani nelikymppiset urheilee, bailaa ja elää noin yleensä. Järkkyä että elämän pitäisi olla ohi jo siinä vaiheessa kun se on vasta kunnolla vauhtiin päässyt ja työvuosiakin siinä 25 vuotta tai enemmän jäljellä. JÄRKI KÄTEEN!

 

Ehkä vaikeinta nelikymppisenä naisena on ollut sopeutua siihen että lapsentekovuodet alkavat olla ohi. Olisin halunnut vielä yhden lapsen (mies taas ei), mutta niin kauan kuin oli mahdollisuus, oli myös toivoa.

Toki ulkonäössä ikä alkaa hiukan näkyä, mutta hyvien geenien ansiosta rapistumiseni on edennyt hitaasti. Elämäntyylissä eroan monista ikätovereista. Hyvä vakkarityö löytyy, mutta ok-talo ja kaksi autoa eivät minulle ole keski-ikäisyyden vaan keskiluokkaisuuden symboleja enkä koe niitä tavoittelemisen arvoisiksi asioiksi. Ehkä parasta omassa nelikymppisyydessä on se että itsevarmuutta on tullut lisää ja ikävintä se että nuoruuden spontaanius on hiipunut. Toisaalta spontaaniuteen liittyvä säheltäminenkin on sitten myös vähentynyt.

Kuten vastauksestani käy ilmi, sitä voi oikeastaan puhua vain omasta nelikymppisyydestään. Yleistyksiä nelikymppisyyden syvimmästä olemuksesta on vaikea tehdä tai sanoa, mitä sen pitäisi sisältää. Numeroiden takana on aina se toisenlainen todellisuus.

 

[QUOTE="Vieras.";29446956]EI ole keski-ikäinen. Yli 50v vasta.
Moni elää 95vuotiaaksi.[/QUOTE]

Keski-ikäisiä ovat 36-59 vuotiaat.
Noin niin kuin virallisesti.

 

Täällä nelikymppinen: olen sekä teinien että alle kouluikäisten äiti. Opiskelen itselleni uutta (työllistävää) ammattia. Olen elämäni kunnossa, koska harrastan (kestävyys)kuntoilua. Oman ukkokullan kanssa on taivallettu yhdessä 20 vuotta. Talous on vakaa.

 

Kyllä nelikymppinen on keski-ikäinen, vaikka ois miten teinityylinen. Miksi se olis paha asia, elämä ei jatku ikuisesti, tässä iässä sen huomaa.

Keski-ikäisenä ihminen on yleensä jo oma itsensä, tosin julkisuudessahan näkyy aina niitä jopa vanhempiakin, jotka edelleen haluavat miellyttää muita ja näyttää siltä ja tältä, että muut ihailisivat heitä. Mutta ei se ole normaalia keski-ikäsen käytöstä mun mielestä. Nelikymppisellä ei pitäisi enää olla mitään tarvetta pysyä jossain muotissa ja miellyttää muita. Mutta kai se luonteestakin on kiinni.
omat tuttavani ovat hauskoja ja huumorintajuisia. Jutut siis ovat sitten sitä luokkaa että melkein asiasta kuin asiasta heitetään huulta.

 

ps. en siis tunne tiukkapipoisia nelikymppisiä. Olen ajatellut että tuo kaiken lekkeriksi vetäminen voi siis kuulua meiän ikään.

Toki asiat pystytään hoitamaan asiaan kuuluvalla vakavuudella.