Millainen kasvatus on lapsella, joka väittelee rehtorin kanssa puhuttelussa siitä, pitääkö koulun sääntöjä noudattaa?

?

 

Hyvä tai huono, jotkut vaan kyseenalaistaa enemmän kuin toiset.

 

Jos kyseenalaistaa epätarkoituksenmukaisen/epäreilun tms. säännön ja perustelee näkemyksensä, niin erinomainen kasvatus. Tietysti pitäisi kyseenalaistaa nimenomaan se sääntö, eikä koulun sääntöjen noudattamista ylipäätään.
Tottakai rajansa kaikella, näsäviisastelu ei ole miellyttävää.

Yleensä tosi huonosti kasvatetut eivät juuri väittele, heitä ei vain kiinnosta mitä joku reksi vikisee.

 

EOS. Riippuu siitä miten väittelee. Jos väittelee fiksusti, pystyy perustelemaan oman näkökantansa, argumentoi asiallisesti, niin ainahan saa olla eri mieltä ja esittää vastakkaisia mielipiteitä.

Jos taas väittelee typerästi, joopas-eipäs, jankuttaa, kiroilee ja heittäytyy aggressiiviseksi niin sehän ei ole edes väittelyä, vaan typerää vastaan kinnaamista.

 

En tiedä. Tulee vaan mieleen että meidät on opetettu oikeudenmukaisiksi ja veli etenkin joutui yläasteella jatkuvasti vaikeuksiin kun kyseenalaisti opettajien käytöstä. Kerran veli erotettiin koulusta kun väitteli liikunnanopettajan kanssa. Opettaja oli tuomaroinut jonkun pelin oikeiden sääntöjen vastaisesti ja perustellut että "koulussa on koulun säännöt". Sitä veli ei voinut hyväksyä ja piti epäoikeudenmukaisena.

 

Luulisin omasta kokemuksesta et sellainen kasvatuskirjojen mukainen ja kaikesta aina keskusteleva kasvatus.
Kun pienestä lapsesta asti on keskusteltu ja neuvoteltu joka asiasta lapsen kanssa niin ei siinä sellaista aikuisen auktoriteetin kunnioitusta synny.
Tämä voi toki olla jossain tilanteessa positiivinen asia, just jonkun järjettömän säännön kyseenalaistamista koskien, mutta aikuisen kannalta varmasti lähinnä ärsyttävää.
Itse olin tuollainen teininä ja kaikinpuolin fiksu ja pärjäävä aikuinen minusta on tullut, mutta omat lapseni kasvatan eri lailla, vähemmän keskustelua ja neuvottelua ja enemmän selkeitä rajoja ja vapauksien ja etuoikeuksien lisäämistä iän ja vastuunkannon mukaan.

 

Ihan millainen vaan kasvatus. Mutta kuulostaa ihan tyypilliseltä murrosikäiseltä.

 

[QUOTE="vieras";27485031]EOS. Riippuu siitä miten väittelee. Jos väittelee fiksusti, pystyy perustelemaan oman näkökantansa, argumentoi asiallisesti, niin ainahan saa olla eri mieltä ja esittää vastakkaisia mielipiteitä.[/QUOTE]

On silläkin väliä, mistä väittelee ja kenen kanssa. On asioita, kuten koulun säännöt, joista vänkääminen osoittaa, ettei lapsi tajua paikkaansa yhteisössä. On erittäin terveellistä oppia, että on tilanteita, joissa avataan suu ja sitten on tilanteita, joissa ollaan vaiti ja kuunnellaan, vaikka kuinka olisi asioita mielessä. Poliisin, tuomarin ja rehtorin edessä ei aina kannata väitellä, vaikka olisi kuinka omasta mielestään oikeassa. Pomonkin kanssa voi olla joskus niin ja näin.

 

En osaa sanoa.

Jotkut ihmiset vaan väittelevät monista eri syistä: jotkut kyseenalaistaa, jotkut ei kestä auktoriteetteja, jotkut ovat vaan synnynnäisiä vastarannankiiskejä jne.

 

Oma lapseni on omapäinen uhmaaja, jota ei ole kasvatettu neuvottelemalla mutta siltikin vaan jankuttaa ja jankuttaa, suu ei mene kiinni edes silloin kun suurin osa lapsista jo vähän pelkäisi seurauksia. Neurologisesti poikkeava, juu, mutta...

 

On silläkin väliä, mistä väittelee ja kenen kanssa. On asioita, kuten koulun säännöt, joista vänkääminen osoittaa, ettei lapsi tajua paikkaansa yhteisössä. On erittäin terveellistä oppia, että on tilanteita, joissa avataan suu ja sitten on tilanteita, joissa ollaan vaiti ja kuunnellaan, vaikka kuinka olisi asioita mielessä. Poliisin, tuomarin ja rehtorin edessä ei aina kannata väitellä, vaikka olisi kuinka omasta mielestään oikeassa. Pomonkin kanssa voi olla joskus niin ja näin.

Millainenkohan olisi yhteiskuntamme, jos kaikki olisivat aina "tienneet paikkansa" ja "olleet vaiti ja kuunnelleet"?
Auktoriteetin kunnioittaminen ei tarkoita samaa, kuin sokea totteleminen tai nöyristely. Vääryyksiä vastaan pitää jonkun uskaltaa nousta, jotta asiat voisivat muuttua.

 

Millainenkohan olisi yhteiskuntamme, jos kaikki olisivat aina "tienneet paikkansa" ja "olleet vaiti ja kuunnelleet"?
Auktoriteetin kunnioittaminen ei tarkoita samaa, kuin sokea totteleminen tai nöyristely. Vääryyksiä vastaan pitää jonkun uskaltaa nousta, jotta asiat voisivat muuttua.

Tää on kuin pojan suusta ja kuten ylempänä joku sanoi, että toiset on vain synnynnäisiä vastarannankiiskejä, niin ehkä se pitää tämän pojan kanssa parhaiten paikkaansa.

 

Sanotaanko näin että aika helkkarinmoinen virtuoosi oot jos tiedät tuollaisen tapahtuman perusteella miten lapsi on kasvatettu:O

 

Millainenkohan olisi yhteiskuntamme, jos kaikki olisivat aina "tienneet paikkansa" ja "olleet vaiti ja kuunnelleet"?
Auktoriteetin kunnioittaminen ei tarkoita samaa, kuin sokea totteleminen tai nöyristely. Vääryyksiä vastaan pitää jonkun uskaltaa nousta, jotta asiat voisivat muuttua.

Mä peräänkuulutin tilannetajua, en aivottomaksi lampaaksi heittäytymistä. Mikähän suuri korjaamista vaativa vääryys voi koulun säännöissä piillä, jotta lapsen kannattaisi nousta vastarintaan? Sitäpaitsi aloituksesta saa sen kuvan, että lapsi ei protestoi sääntöjä vastaan vaan sitä, tarvitseeko juuri hänen niitä noudattaa. Sellainen kertoo yleensä itsekeskeisestä pikku paskiaisesta, ei älyllisestä ja rohkeasta oikeuden puolustajasta.

Elämä on oikeasti helpompaa, kun oppii erottamaan järkevän kyseenalaistamisen ja turhan mussuttamisen. Koulut on nykyään näitä mussuttajia ja neuvottelijoita täynnä, en tajua kuinka opettajat kestää.

 

Kasvatuksella ei ole välttämättä mitään tekemistä väittelyn kanssa, sillä toisilla ihmisillä on tarkempi oikeudentunto kuin toisilla.

 

[QUOTE="vieras";27485299]Kasvatuksella ei ole välttämättä mitään tekemistä väittelyn kanssa, sillä toisilla ihmisillä on tarkempi oikeudentunto kuin toisilla.[/QUOTE]

Joo, ja monille ne omat oikeudet ovat tärkeintä maailmassa, mutta velvollisuudet tuppaa helposti unohtumaan. Sori vaan tää negatiivisuus, vituttaa tänään kaikki.

 

Mä peräänkuulutin tilannetajua, en aivottomaksi lampaaksi heittäytymistä. Mikähän suuri korjaamista vaativa vääryys voi koulun säännöissä piillä, jotta lapsen kannattaisi nousta vastarintaan?

Elämä on oikeasti helpompaa, kun oppii erottamaan järkevän kyseenalaistamisen ja turhan mussuttamisen. Koulut on nykyään näitä mussuttajia ja neuvottelijoita täynnä, en tajua kuinka opettajat kestää.

Kouluissa on esimerkiksi käytössä sääntöjä, jotka on laadittu muutaman häirikön suitsimiseksi (johon ne eivät toimi), ja joiden perusteella rajoitetaan esim. 300 oppilaan elämää ja olemista. En ehkä itse (enää) nousisi barrikadeille, mutta kyllä minä ymmärrän, jos lapsi/nuori ne haluaa kyseenalaistaa.

Ja mielestäni aiempi kommenttisi viittasi nimenomaan siihen, että on tahoja, joiden kanssa ei sovi olla eri mieltä. Koska se ei kannata. Ja se todellakin on aivottomaksi lampaaksi heittäytymistä, mikä sinänsä on tietenkin kovin inhimillistä.

Elämässä täytyy hyväksyä se, että joku voi kyseenalaistaa jopa minun näkemykseni ja määräykseni. Mälsää :/

 

Lasta ei ole kasvatettu, lapsi on ehkä AHD-lapsi.

 

Ja mielestäni aiempi kommenttisi viittasi nimenomaan siihen, että on tahoja, joiden kanssa ei sovi olla eri mieltä. Koska se ei kannata. Ja se todellakin on aivottomaksi lampaaksi heittäytymistä, mikä sinänsä on tietenkin kovin inhimillistä.

Joko se on bää tai sitten se on järkevää ajan ja energian säästämistä kaikilta osapuolilta. Mun yksi suuri elämää helpottanut oivallukseni on ollut se, että yksilön omalla mielipiteellä on monesti todella vähän väliä, joten ei tarvitse aina mesota niin helkkaristi. Todelliset vääryydet on tietysti asia erikseen, mutta pelkät mielipide-erot ei aina anna aihetta kamalaan kohkaamiseen.

 

Joko se on bää tai sitten se on järkevää ajan ja energian säästämistä kaikilta osapuolilta. Mun yksi suuri elämää helpottanut oivallukseni on ollut se, että yksilön omalla mielipiteellä on monesti todella vähän väliä, joten ei tarvitse aina mesota niin helkkaristi. Todelliset vääryydet on tietysti asia erikseen, mutta pelkät mielipide-erot ei aina anna aihetta kamalaan kohkaamiseen.

Itse olen samaa mieltä. Mielestäni on typerää kinastella rehtorin kanssa jostain säännöstä vaan jos sääntö on mielestään väärä, siihen löytyy muitakin vaihtoehtoja mielipiteensä kertomiseen.

 

[QUOTE="vieras";27485063]En tiedä. Tulee vaan mieleen että meidät on opetettu oikeudenmukaisiksi ja veli etenkin joutui yläasteella jatkuvasti vaikeuksiin kun kyseenalaisti opettajien käytöstä. Kerran veli erotettiin koulusta kun väitteli liikunnanopettajan kanssa. Opettaja oli tuomaroinut jonkun pelin oikeiden sääntöjen vastaisesti ja perustellut että "koulussa on koulun säännöt". Sitä veli ei voinut hyväksyä ja piti epäoikeudenmukaisena.[/QUOTE]

mitä oikeudenmukaista on siinä, ettää kyseenalaistaa jatkuvasti opettajan käytöstä? Opettajalla on yhdet silmät ja yksikäsipari, virheitä tulee takuuvarmasti kun vaatijia on 25 ja elämöijiä, ja aina ei näe sitä oikeaa elämöijää vaan huomauttaa väärälle.
tällöin nämä "oikeuden puolusutajat" (lue: rettelöitsijät) vaativat sitä oikeuttaan, mutta todellisuudessa se on raukkamaisuutta. on helppoa vastustaa heikompaa (suhde 25 vastaan 1).

 

Joo, ja monille ne omat oikeudet ovat tärkeintä maailmassa, mutta velvollisuudet tuppaa helposti unohtumaan. Sori vaan tää negatiivisuus, vituttaa tänään kaikki.

näinpä. ei nähdä sitä koko kuvaa, kun se oma oikeus on niin tärkeä.

 

[QUOTE="vieras";27485299]Kasvatuksella ei ole välttämättä mitään tekemistä väittelyn kanssa, sillä toisilla ihmisillä on tarkempi oikeudentunto kuin toisilla.[/QUOTE]

se että väittelee rehtorin kanssa, on kaikkea muuta kuin oikeudentuntoa. se on yleensä raukkamaisuutta.
jos on oikeudentuntoinen, näkee missä puristuksessa joku reksi on. paineet kunnasta taloudenpidon suhteen, on vittumaiset vanhemmat, on opettajat ja on ne kersat. joilla on niitä oikeuksia.

 

Mä peräänkuulutin tilannetajua, en aivottomaksi lampaaksi heittäytymistä. Mikähän suuri korjaamista vaativa vääryys voi koulun säännöissä piillä, jotta lapsen kannattaisi nousta vastarintaan? Sitäpaitsi aloituksesta saa sen kuvan, että lapsi ei protestoi sääntöjä vastaan vaan sitä, tarvitseeko juuri hänen niitä noudattaa. Sellainen kertoo yleensä itsekeskeisestä pikku paskiaisesta, ei älyllisestä ja rohkeasta oikeuden puolustajasta.

Elämä on oikeasti helpompaa, kun oppii erottamaan järkevän kyseenalaistamisen ja turhan mussuttamisen. Koulut on nykyään näitä mussuttajia ja neuvottelijoita täynnä, en tajua kuinka opettajat kestää.

juuri näin.

 

Rohkeutta ja oikeudentuntoa on pitää suu kiinni, vaan siitä ei saa kaverien suosiota ja kunnioitusta, joten raukkamiaset mussuttaa.