Millainen käsitys sinulla oli lapsena perheesi rahatilanteesta? Minulla oli

sellainen, että aina löytyy rahaa kaikkeen. En kuullut koskaan vanhempien valittavan, ettei olisi rahaa.

 

Sama kuin ap:llä. Ikinä en kuullut mitään rahanpuutteesta tms.

 

Samoin täällä.

 

Kyllä mulla oli tietona et ei sitä rahaa puissa kasva ja välillä oltiin aika tiukillakin...

 

Täällä myös sellainen käsitys kuin ap:llä, vaikkakin nyt tiedän ettei rahaa todellakaan liiemmin ollut. Mutta vanhemmat eivät mun aikana rahahuolia käsitelleet ja mä sain aina kaiken mitä tarvitsin.

 

Ymmärsin kyllä että rahaa oli rajallisesti, mutta silti olein pitkään sitämieltä että "pankistahan sitä saa lisää...."

 

Meillä oli rahasta tiukkaa, äiti oli kotihoidontuella kotona ja isä potkittiin laman takia työttömäksi. Juuri ja juuri selvittiin laskuista ja lainoista, kun nuukasti elettiin.
Kymmenen vuotta olen asunut omillani ja vasta nyt alan pikkuhiljaa oppia, että mun ei todellakaan ole pakko aina ostaa halvinta mahdollista.

 

minä taas kuvittelin, että raha on tiukilla. Kai joskus jompikumpi vanhemmista mietti jotain hankintaa, että onkos sellaiseen oikein rahaa, ja se jäi mulle päähän. siksipä pihistelin omista toiveistani, "en mätartte uutta kun menee se vanha vielä neljännenkin vuoden, vielä se mahtuu" -tyyliin. Yritin siis säästää vanhempien rahoja.

Ja molemmat olivat kuitenkin töissä ja ihan kohtalaisissa sellaisissa, ettei oikeaa puutetta kai koskaan ollut.

Ja ikinä en kysynyt oikeaa rahatilannetta, vaan elin luulossani.

 

Meillä taas eli kaksi ihmistä avioliitossa ja molemmilla aivan eri tulotaso, äitini kotiäitinä kituutti pienillä tuloilla, isäni oli töissäkäyvä ja pystyi panostamaan itseensä. köyhiä oltiin, vuokralla asuttiin mut naapureiden lapsiin verrattuna meillä oli leluja ja vaatteita enemmän. Aika paljon vanhemmat valitti rahan vähyyttä meidän lasten kuullen, lama-aika oli aika ahdistavaa lapselle. näin jälkikäteen olen miettinyt et vanhempani eivät ole oikein osanneet käyttää rahaa.

 

Mun vanhemmat olleet aina töissä, joten rahanpuutetta, työttömyyttä yms. meillä ei ole ollut. Rahaa ei kyllä koskaan levitelty, ei olla käyty ulkomailla, ei hienoja autoja yms. Normaalia elämää ilman että lapsena ois tarvinnu kantaa huolta perheen varallisuudesta. Mun vanhemmat ei oo koskaan riidelly rahasta tai ei ainakaan meidän lasten kuullen. Ollaan saatu harrastaa ja on maksettu menot yms. ei oo tarvinnu rahan takia jäädä pois jostain kivasta.

 

Rahasta ei ollut puutetta mutta sen opin hyvinkin nuorena, etta tyota se vaatii. Mulla oli vanhemmat kauppiaita ja olivat aina toissa. Aamulla aikaisin mentiin, illalla myohaan tultiin kotiin. Lauantait duunissa, puhumattakaan juhlapyhista.Minut hoiti mun isovanhempani ja aika pitkalle sain olla hyvinkin oma-aloitteinen

 

Äiti oli pph ja isä ööh... mikäs on ammatiltaan sellainen, joka ajaa traktoria? No, enivei. Tiesin että tiukkaa oli välillä, paljon riitelivät rahasta. Saatiin kyllä kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen krääsä ja vaate.

 

Kyllä mulla oli tietona et ei sitä rahaa puissa kasva ja välillä oltiin aika tiukillakin...

Näin meilläkin. Mut hyvä puoli siinä on että on aikuisenakin vähään tyytyväinen. Ei tarvii kaikki olla parasta ja hienointa. Halvempikin kelpaa.

 

Mulla oli sellainen käsitys, että rahaa oli ja useimmiten sai mitä halusi.. Totta se olikin, viikkorahan (100mk) lisäksi vanhemmat ostivat kaikki vaatteet yms mitä tarvi, mutta kyllä sitä piti kotitöihin osallistua ja kantaa kortensa kekoon myös auttamalla vanhempien yrityksessä.

 

tiesin kyllä, että tiukkaa kokoajan. lasten kuullen on puhuttu kaikki, että nyt on tulossa niin ja niin iso lasku, että mitään turhaa ei saa ostaa jne. ymmärsimme silloin pieninä jo, että nyt on siis turha mankua karkkia kaupasta.

 

mun vanhemmat maanviljelijöitä ja koskaan en kuullut että rahasta ois ollut tiukkaa jälkeen päin ajatellen varmaan oli jossain vaiheessa aina mutta koskaan emme lapset siitä kuulleet.
koulu kun alkoi saimme uudet vaatteet parikin vaatekertaa,reput penaalit joka vuosi,joka joulu,juhannus,koulukuvaan uudet vaatteet.Leluja meillä ei ollut paljoa,mutta ei niiitten puutteita huomannut,mielikuvitusta siitäkin edestä käytettiin - itku on päässyt kun miettii niitä arabian kippoja ja kappoja mitä leikeissä oli....

 

Meillä oli kyllä rahaa yllin kyllin, mutta vanhempani olivat pihejä.

 

Tiesin, että rahasta ei ns. ollut pulaa, mutta tiesin myös, että rahaa ei saa tekemättä mitään (meillä ei saanut viikkorahaa, mutta joskus sai ylimääräisistä askareista pikkuisen rahaa). Tiesin myös, että vaika rahaa oli, en todellakaan aina saanut kaikkea mitä halusin ja näin jälkikäteen ajateltuna hyvä niin.

 

sellainen, että aina löytyy rahaa kaikkeen. En kuullut koskaan vanhempien valittavan, ettei olisi rahaa.

 

Meillä oli tiukkaa ja jatkuvasti sain seurailla yh-äitini rahavaikeuksia. Ja sain jo itsekin harmaita hiuksia kaikista virallisen näköisistä kirjekuorista, joita posti toi.. :'(

 

Kyllä mulla oli tietona et ei sitä rahaa puissa kasva ja välillä oltiin aika tiukillakin...

Tätä peesailen!

 

Olin täysin vailla ymmärrystä raha-asioista, enkä ole vasta ko aikuisena ymmärtänyt ettei äidillä varmasti ollut helppoa. Eikä vain rahan kanssa vaan muutenkin... yksin kolmen lapsen kanssa joista nuorimmainen todella sairas.

Lapsena sitä on niin paljon kaikkea muuta, eikä tuommosista kuulukaan murehtia. Lasten pitää nauttia... ehtii sitä murehtimaan

(en tosin vieläkään ole alottannu sitä murehtimista...)

 

Meillä oli rahaa kaikkeen välttämättömään, mutta kyllä säästeliäästi elettiin, eikä me lapset todellakaan saatu kaikkea mitä haluttiin ja kaupassa esim. ruokaostoksia tehdessä muistan kyllä äidin "seurailleen" tarjouksia ja edullisia merkkejä suosittiin. Äiti oli tuolloin pph ja isä bussikuski.

 

Minulla ei ollut silloin mitään käsitystä raha-huolista. Kaikkea oli yllinkyllin. Rikkaita vanhempani eivät ole olleet, mutta hyvin toimeentulevia kuitenkin...just yks päivä muistin, kuinka sitä oli silloin huoleton tässäkin suhteessa! :xmas: Raha-asioista ei koskaan edes lasten kuullen puhuttu meillä.